Ilman päivät

Keskiviikko 26.8.2009 - Reiska

No vot, sitähän saattais luulla, että otsikko tarkoittaa puutteessa elävien kokoontumisajoja. Mutta ei, vaan kyseessä on Ilman, Ilmin ja Ilmattaren (?) nimipäivät. Tulee mieleen Esa Pakarisen aikoinaan savoksi laulama kappale, joka kertonee missikilpailusta. Sehän menee että "niin kaanis oli Ilima, mutta kaaniimpi oli Hilima". Oliko kilpailussa muita osanottajia, niin siitä ei ole mitään havaintoa. Se ei käynyt siis Ilmi.

Nyt olisi sienivalistajilla työmaata. Yht´äkkiä neljä ihmistä on toisistaan tietämättä syönyt valkoista kärpässientä, joka on tappavan myrkyllistä. Normaalisti noita tapauksia tulee vuositasolla vain 1 tai 2 eikä aina sitäkään. Ei kyllä kannata tunkea suuhunsa sientä, ellei ole täysin saletti sen myrkyttömyydestä. Semmoisia ovat esimerkiksi suppilovahvero ja keltavahvero eli kanttarelli. Ryypätkääpä on myös myrkyllinen, mutta sen vaikutus on paljon hitaampi, kuin esimerkiksi kärpässienten.

Ajankohtainen on myös semmoinen ilmiö, että kauppiaat muka tieten tahtoen myisivät lihatiskiltä vanhentunutta lihaa, joka on marinoitu myytävän ja syötävän näköiseksi. Minusta joku laadusta kertova hymiötarrasysteemi olisi naurettava, koska kaupalla ei ole mitään järkeä myydä vanhentunutta ruokaa riskillä, että sitä ostava kuluttaja sairastuu. Jos niin käy, niin kuluttaja osaa tehdä itse omat johtopäätöksensä ja kiikuttaa euronsa seuraavalla kerralla toiseen kauppaan. Viidakkorumpu vielä tehostaa sanomaa. Tässäkin asiassa hysteria vaanii nurkan takana. Toisaalta, onhan meillä pyöriäisen laskijoitakin.

Meneillään on suorastaan tautinen meininki, eli ohjeistusta sikainfluenssan varalta tulee kiitettävästi. Sikotauti jäi yllekirjoittaneelta aikanaan sairastamatta, toivottavasti myös sikaflunssa. Ohjeistukseen kuuluu esimerkiksi se, että pitäis aivastaa hihaan ja välttää kättelyä. Ja jos sairastuu, niin pitäis olla erillään muista, lepäillä, juoda ja katsella sarjiksia tai tositvtä.

Sillä kesätauon jälkeen ne ovat täällä taas. Salkkarit kirjaimellisesti pamahti ruutuun ja osa näyttelijöistä oli kieltämättä aika räjähtäneen näköisiä. Big Brother käynnistyy ja sen käänteitä pohtiessaan ei pientä sikaflunssaa huomaakaan. Ruutuelämää on tarjolla heti useammaksi viikoksi ja kuukaudeksi. Kaunaritkin palaa ja niin edelleen.

Suomessa on naisten jalkapallon em-kisat meneillään. Suomi aloitti ne 1-0 voitolla Tanskasta. Saas nähä, kuinka mimmien käy ja mihin se riittää. Antoisaa Ilman päivää sillä kaunis ja kesäinenhän se vielä on.

Ps. Nuorin Kennedyn veljeksistä eli Edward on kuollut ja Laila Kinnunen täyttäisi tänään 70-vuotta. Ei olisi vielä ikäloppu hän.

 

 

 

Elekuuta

Maanantai 24.8.2009 - Reiska

Juhannuksesta on vasta yli kaksi kuukautta, joten juttua tänne blogipalstalle pukkaa siis yhtenään ajatusten virtaava vuo.

Johtuisko se siitä, että koko mies on ollut lomavaihteella ja aivot sen mukana? On tullut vietellyksi sekä varsinaista lomaa, että palakatonta ja mikäs hänessä. Loma kului, jos mahdollista, vielä tavallistakin nopeammin, koska se oli erityisen mukava. Aika ei siis aina etene samalla nopeudella, vaikka kellot niin tikittävät. Sitä todisti viime viikko, joka oli loman jälkeen eka töissä.

Tämän viikon sopeutumiseen kuuluu yleisurheilun Berliinissä järjestettyjen mm-kisojen päättymisestä aiheutuvat vieroitusoireet ja sisäinen tyhjyys. Kakkien aikojen keihäsfinaali lässähti suomalaisittain sairauteen, tekniikkaongelmiin, löperyyteen ja mihin lienee. Totuushan on kuitenkin se, että jo hopeaan olisi pitänyt terveenäkin nakata melkein nappiheitto, kultamitalista puhumattakaan. Niin että turha itkeä tuota. Ja jos keihäs ei suju, voi kokeilla vaikka naisten takaa-ajoa tai naisten kumpareita, sitten talavella. Jospa niissä tulis menestystä.

Alkukesästä vellonut vaalirahakohu on kesän mittaan tasoittunut. Kävi nimittäin ilmi, että lähes kaikki puolueet ovat samassa veneessä. Tiedotusvälineet sahasivat asiassa omaa oksaansa, koska vaalituethan päätyvät median ilmoitustuloiksi. Niillä taitaa mennä liian hyvin.

Toinen työviikko on siis jo maanantaissa ja virallista kesää on viikko jäljellä. Tästähän se taas lähtee. Tulee ruska ja pakkaset.  Rennosti se pitää ottaa, eikä väkisin päkistää. Siinähän sitä olis vaikka mottoa paremman puutteessa. Hyvää elekuun jatkoa ja kuutamoiltoja. Pallaillaanpa taas....

 

 

Juhannushuuhaa

Torstai 18.6.2009 - Reiska

Suvipäivää!

On makuasia, millä tyylillä itse kukin juhannusta viettää. Joku viettää sen perinteisellä etyylillä, joku v-tyylillä. Noiden yhdistelmä saattaa johtaa ikäviin ja kauaskantoisiin seurauksiin. Juhannuksena kuitenkin olemme yksi ja yhtenäinen kansakunta menoliikenteinemme ja kolean sään valitteluinemme.

Molempiin tänä juhannuksena voi sinänsä olla aihetta. Vaikka Esko Riihelä ei enää haittaa menoliikennettä Lahden tiellä, niin liian kova tilannenopeus, turvavälinpitämättömyys tai tekniset viat voivat sen tehdä. Vaikka talli olisi tehnyt parhaansa ja autoa olisi testattu koko talvi, saattaa se täyteen perheellä ja juhannusvarusteilla lastattuna laueta keskellä korpisuoraa.

Kaiken kruunaa silloin paikalle osuva kaatosade, jos ilman lämpötila on vielä juuri niukasti nollan yläpuolella. Siinä kysytään ihmisen ja hänen perheensä asenteiden aitoutta ja kestävyyttä. Pultteja ei kannata ottaa, ainakaan auton pyöristä eikä ryhtyä potkimaan sitä, kuin vierasta sikaa. Nuo vaihtoehdot saattavat ensimmäisinä vilahtaa pääkopassa, mutta jos sulakkeet ovat tarpeeksi suuret, ne kestävät sen kyllä.

Mökille päästyä kuuluu asiaan tuikata sauna tuleen ja grilli päälle ja ryhtyä viettämään juhannusta. Kuivan maan juhannus on selkeästi ranta- tai peräti vesijuhannusta turvallisempi. Kun on tultu saunasta ja syöty vasta, niin sitten siirrytään kokolle. Jos rannassa ollaan, on siellä yleensä myös vene. 

Vene ja kossuyhdistelmä on usein ainakin yhtä tuhoisa, kuin sikainfluenssa. Veneen keikuttaminen seisaaltaan sepalus auki on edelleen suhteellisen yleinen suomalainen ekstreme- juhannusurheilulaji. Sitä harrastavat pääasiassa ne, jotka eivät enää jaksa kiertää yöjuoksurasteja.

Vaikka Four Catsin aikanaan esittämän kappaleen mukaan kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää, niin silti on vielä vahvoja perinteitäkin.  Jussinahan ihmisen mieli tekee nukkumisen sijasta tehdä esimerkiksi taikoja, mikä koskee naisia. Niillä on tarkoitus saada selville tulevan 50%ison olemus ja mielellään myös henkilötunnus ja pankkitilin saldo. Jos yrtit eivät sitä kerro, voi yrittää kysyä suoraan ehdokkaalta itseltään. Siinä voi tosin käydä niinkin, että sen koommin tuota sydämen valittua ei näkyile samalla hehtaarilla.

Suosittelen varmuuden vuoksi, että kannattaa laittaa pelastusliivit päälle jo nyt, sillä juhannusjuhlan tuoksinassa ja tiimellyksessä ne voivat unohtua kun tai jos tarvis tulee. Kaikesta huolimatta tai siitä johtuen, hauskaa ja turvallista juhannusta. Pysykäämme veneessä ja kartalla, ruukasi enokin sanoa.

 

Ongelmia?

Perjantai 5.6.2009 - Reiska

Moro!

Aluksi pala historiaa.Tänään on tasan 41 vuotta päivästä, jolloin Sirhan B. Sirhan murhasi Robert Kennedyn Los Angelesissa, hotelli Ambassadorin aulassa, tämän voitettua Kalifornian esivaalit ja edetessä kohti Yhdysvaltojen presidenttiehdokkuutta.

Käyn tässä, kuten tavallisesti, ensiksi käsiksi kaikkein järeimpiin ongelmiin ja etenen kohti lievempiä. Niin tuntuu helpommalta kestää. Siispä taiteilija Jan Nevalla on ongelma, että millaisessa asennossa hän haluaa ikuistaa Helena Lindgrenin. Itse suosittelen kyllä ihan normaalia maalausasentoa, jota ikonitaiteilijat käyttävät. Teoksessahan käytetään ikonitekniikaa. Vai olisko tuossa kuitenkin kysymys siitä, että missä asennossa mallin pitäisi olla!?

Idea on kuitenkin ymmärtääkseni se, että Lindgrenin vartalo on teoksessa pääosassa, kuten myös Nelosen nettitelkkarissa syksyllä esitettävässä 20-osaisessa sarjassa. Siinä lienee yksi jakso kutakin vartalonosaa kohti. Jään kiinnostuneena odottamaan teosta, jossa hänen päänsä on pääosassa. En tiedä, onko se liikaa pyydetty ja kiinnostaisiko se ketään? Mutta kaikki sympatia siis taiteilijoille Jan Neva ja Walter de Camp, jotka ongelman kanssa painiskelevat.

Tv-saippuasarjasta Salatut elämät on käynnistetty viranomaistutkinta sen viimeisen jakson tapahtumien takia. Siinähän yksi henkilö haudattiin elävältä ja hääpaikka räjähti tuusan päreiksi.  Pitäisikö jonkun kertoa viraston väelle, että se luki käsikirjoituksessa ;-p.  Sekavasti puhuen, virasto tutkii ohjelman sisällön ja ajankohdan välisen suhteen sopivaisuuden rajoja. Kukahan virkamies tuommostakin asiaa pannaan työkseen tutkimaan ja millaista pätevyyttä se tutkijaltaan vaatii? Eiköhän asia kannattaisi siirtää erikoisosastolle, kämmien kuninkaille.

Ongelma se on sekin, että käsidesiä nyysitään sairaaloista päihtymistarkoituksiin. Sillä on kuitenkin tasan päinvastainen vaikutus päässä, kuin käsissä. Toisin sanoen kielteinen ja pahimmassa tapauksessa tappava. Luulisi elämässä olevan riittävästi kestämistä selvinkin päin.

Venäjän pääministeri Vladimir Putin piipahti meillä pikavisiitillä Vanhasta moikkaamassa. Nuo kaksi pääministeriä ovat kooltaan käänteisiä suhteessa maittensa kokoon. Nykyään ei enää alleviivata niinkään sitä, että maittemme suhteissa ei ole ongelmia. Pikemminkin lähdetään siitä, että ongelmiakin on, mutta ne eivät ole ylivoimaisia. Johtuneeko liturgian vähenemisestä, että vierailujen aikataulua voidaan tiivistää ja siten säästää veronmaksajien rahoja?

Ei elämä kuitenkaan pelkistä ongelmista koostu, vaan siinä on kosolti myös vaikeuksia ;-p. Onhan siinä, totta mooses, myös paljon naurettavaa. Asennne ratkaisee pitkälle loppupeleissä. Usein myös jo alkusarjassa. Haaskaa viikonloppua <;oP<-=

 

 

 

Sielun maisemaa

Lauantai 30.5.2009 - Reiska

Jo joutui armas aika! Niinpä.

Ja joko evoluution polkuja tallaamalla tai henkiolennon luomana tähän vaiheeseen päässyt ihminen visertää kauniisti. Äänellään se laulaa variskin.

Ihminenhän on aika nerokas organismi, vaikka olisikin vain hiilestä tehty ahvena. Ajatellaanpa vaikka ruumiinlämpöä. Jos se olisi korkeampi, niin ihmisellä olisi kuumetta koko ajan tai jos se olisi matalampi, niin yhtenään paleltaisi. Mutta se on juuri sopiva niin , ettei tunnu miltään ;-)

Joskus räntäisinä aamuina, yrittäessään saada silmänsä auki, sitä voisi olla valmis vaihtamaan osia ruutanan kanssa. Se torkkuu talviunta mutalammen pohjalla itse kehittämänsä alkoholin turvin. Mutta kun ihminen saa höyryävän kahavikupin ja aamun lehden nokkansa alle, niin siitä taas yleensä toiminnot käynnistyvät, joskus paremmin, joskus huonommin. Toisaalta uutiset lehdessä eivät aina välttämättä mielialaa kohota.

Usein kuulee myös väitettävän, että ihmisen sielunmaisemaa voi rämettää lapsena telkkarista katsellut väkivallat. Enpä tiedä, miekin poikasena kattelin mustavalkoteeveestä "Lahjomattomia", eikä minusta silti sellaista tullut. Vaikka tuon arvion tekemisestä olisikin ehkä hyvä jäävätä itsensä.

Sielun maisema tai sielun säätila on hyvin vaihteleva ja hyvä niin. Olotiloista ja fiiliksistä kannattaa yrittää poimia parhaat puolet. Huonotkin puolet ovat hyviä sikäli, että ne syventävät hyviä puolia. Herran pieksut, johan on filosofointia ;-p. Ja vaikka ihminen varsinaisesti ei tunne muita sielunmaisemia kuin omansa, voi joskus kulkiessaan löytää lähes vastaavan. Silloin sitä voi jopa aavistella, miltä toisesta ihmisestä asiat tuntuvat ja millaisina hänelle näyttäytyvät. Koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että tietää miltä toisesta tuntuu.

Mutta rajansa höpötykselläkin eli täällä rannikolla myös gränsen har sin nonsensus. Koirat haukkuu, katuojat juoksee, karavaani kulkee, räystäät tippuu eikä meri siitänsä täyty.

Pakko vielä kuitenkin ihmetellä tähän loppuun mustaa laatikkoa, joka lentokoneissa tallentaa tapahtumat. Onko tosiaan nykytekniikalla mahdotonta rakentaa sellaista boksia, joka nousisi pintaan, jos kone tippuu mereen? Eli että olisi vaikka toinen, varmistusboksi koneen ulkopuolella, joka jäisi kellumaan koneen rojahtaessa veteen. En tiiä, toimisko tuokaan, mutta saahan sitä ihiminen kaikenlaista ehotella lämpimikseen.

Vettä sataa ja runsaasti, sanoo meteorologi. Mikäpäs hänessä. Mie juon nyt kahavit c;p<-=

 

Kevään ääniä

Sunnuntai 17.5.2009 - Reiska

Aluksi arvoitus. Mitä yhteistä on seuraavilla henkilöillä: Britney Spears, Amy Winehouse, Paris Hilton ja Lindsay Lohan, paitsi että ketä ne on ja evvk? No, oikea vastaus on siinä, että heillä saadaan täytettyä iltapäivälehtien sivuja silloin, kun mitään järkevää ei riittävästi ole uutisoinniksi asti. Lehdet jäisivät liian laihoiksi ja rupeaisivat muistuttamaan Pravdaa. Joku noista edellä luetelluista lienee tienannee ainakin osan elannostaan laulaa luikauttelemalla.

Kevään ääniin kuuluu perinteisesti euroviisukilpailu, joka käytiin eilen Moskovassa. Norja nappasi voiton ja Islanti hopeaa. Suomi oli 25:s eli finaalin viimeinen, mikä on kyllä huutava vääryys. Kappale oli paljon parempi, kuin moni muu finaaliin päässyt. Viron kappale oli oikeastaan kaikkein paras ja se sijoittuikin kuudenneksi. Monelta osin tarjonta oli yliyrittämisen sävyttämää, puuduttavaa sillisalaattia.

Marko "Waldo" Reijonen on Nurmijärven Lepsämän toinen suuri poika. Vielä suurempi on pääministeri Matti Vanhanen. Tulikin mieleen, että olisiko Suomen euroviisukappaleen nimen keksimisessä ollut innoittajana iso MV. Kappaleen nimihän on "Lose Control" ;-)

Toinen arvoitus: Mitä meillä yli 18-vuotiailla on vain yksi ja suurin osa antaa sen uudelleen ja uudelleen? No, se on ääni, joka vaaleissa annetaan. Tämän kevään ääniä kalastelevat puolueet eurovaaleja varten, jotka huipentuvat 7. kesäkuuta. Toistaiseksi vaalikuume ei ole osoittanut nousun merkkejä, ainakaan henkilökohtaisella tasolla.

Mutta linnuthan ne vasta visertävätkin tähän aikaan ja hehkuttavat, kuinka hyvä pesäpaikka nyt on kiikarissa. Pöntöissä käy jo pölinä. Elämä hyppyyttää, paitsi meitä ihmisriepuja, myös muita luontokappaleita ja kesällä linnuilla on kova kiire, että ehtii ennen syksyä saada poikueen lentokokoiseksi ja -kykyiseksi. Eikä jää paljon luppoaikaa, kun pitää lähteä lentää viuhtomaan parhaissa tapauksissa toiselle puolen maapalloa. Linnuilla tuskin käy mielessä, että onkohan tässä järkeä ja pitäiskö tätä hommaa muuttaa jotekin trendikkäämmäksi. Ne keskittyvät oleelliseen.

Ihminen taas usein keskittyy kaikkeen muuhun. Mutta ihminen onkin trendikäs olento, joka pitää muutosta usein itseisarvona. Häntä johtaa useasti motto, jonka mukaan toimitaan miten vain hankalimmaksi tulee. Näin ei tapahdu suinkaan välttämättä tarkoituksella, vaan tavoitteet ja aikomukset ovat hyviä. Joku ajattelija on sanonut, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.  

Mutta kevät vaihtuu kohtapuoliin kesäksi ja lomakin siellä häämöttää, sekä vapaaehtoinen että pakko. Sellaista elämä on. Nyt nautitaan kevään äänistä ja auringosta ja sitten kesällä käydään ahon laitaa ilman pakkopaitaa <;o)<-=

 

 

Alkakaa waputtaa

Torstai 30.4.2009 - Reiska

Työn, hien, kevään ja ylioppilaiden juhla on jälleen käsillä. Ja jos yhtään perinteistä pidetään kiinni, on osa sen tunnusmerkistöstä jossain vaiheessa  myös rinnuksilla tai epämääräisinä lätäkköinä puistoissa ja jalkakäytävillä tai jopa kokolattiamatolla.

Sen verran on johdannosta tingittävä, että hien juhla vappu ei sentään ole. Sen haju tai tuoksu pyritään kemiallisesti vaimentamaan ennen baanalle lähtöä. Meneillään olevalla, lamaksi kutsutulla vaiheella lienee myös vaikutuksensa sekä työn että hien muodostukseen. Nuo kaksihan ovat kulkeneet käsi kädessä paratiisista karkoituksen jälkeen, kun ihmiselle säädettiin korkeimmalta tasolta työvelvoite, josta ei voi valittaa.

Iloisen ilmapallokarnevaalin lomassa uutsioidaan mm. Meksikosta alkaneen sikainfluenssan leviämisestä. Sioissa sitä ei kuitenkaan ole, vaikka koko lentsu kyllä on eläinperäinen. Virus on läheistä sukua lintuinfluenssalle, joka ei koskaan rantautunut meille saakka. 

Sikaflunssa kuitenkin tarttuu helposti ihmisestä toiseen ja siksi suositellaan oleskelua paikoissa, joissa ei muita ihmisiä ole. Tuohan kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, paitsi että maailmanlaajuisesti se vaatii jonkinasteisia erityisjärjestelyjä. Kaikkien ihmisten siirtäminen turvallisen välimatkan päähän toisistaan olisi melkoinen operaatio.  Pandemiavaaraa ajatellen suomalainen luonteenlaatu on mitä terveellisin.

Poliittisella puolella vanhat, kellastuneiden palopuheiden päivitetyt versiot kaivetaan esiin ja ollaan hetki puhtaita ja aatteellisia. Päivityksessä pitää olla huolellinen, ettei tule esimerkiksi arvostelleeksi Johannes Virolaisen hallitusta ja ylistäneeksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden syventämistä ja laventamista.

Näin aurinkoisena päivänä unohtakaamme kuitenkin pandemiat, heinäsirkkaparvet, tuhotulvat, maanjäristykset, massatyöttömyys ja mitä kaikkia niitä onkaan. Tämän kevään vappuviuhkaa värittävät myös jääkiekon mm-kisat, joissa Suomi niittasi tsekin 4-3 nihkeän alun jälkeen. Joskus nuinkin päin. Jatko-ohjelma helpottuu ja vasta maanantaina Suomi saa vastaansa kivenkovan Kanadan.

Keväällä tunteet jylläävät ja hormoonit hyrräävät siinä, missä muinakin vuodenaikoina. Kestojulkkis Matti Nykänen on siitä oivallinen esimerkki. Hän ehti viikon kuluessa ilmoittaa jättäneensä Mervi Tapolan jonkun 23-vuotiaan Jennan takia. Seuraavan päivän lööpissä jo luki, että hän oli palannut Mervin luo ja tehnyt kolme päivää putkeen puutarhahommia. Uutinen ei kerro, tekikö hän niitä Ike Kanervalaisessa mielessä vaiko ihan perinteisessä. Kumpikin on kyllä ihan toimiva katumusharjoitus.

Toivottavasti katumusharjoituksia ei tarvita vapun päivänä, vaan olo on pirteä mutta virkeä. Rentouttavaa vappua itte kullekin ;-)<-=

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tosiaan keksittyä

Keskiviikko 22.4.2009 klo 19.57 - Reiska

Dobryj vetser ja sillä lailla.

Eilen täällä Porvoossa piipahti suuren itäkeskuksen johtomies, Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev. Haloska emännöi ja perässä käveleskelivät myös ulkoministerit Lavrov ja Stubb sekä kaupungin nokkamiehiä ja -naisia. Ilma oli kuin morsian ja morsian oli kuin ...:-)

Suomalaistoimittajat jumittuivat siihen kysymykseen, että eikö oikesti, tosiaan ja varmasti Venäjältä voisi meikäläiset ostaa tonttimaata. Vastauksen jälkeen siihen palattiin sen verran useasti uudelleen, että Tarja Halosen käämitys rupesi savuamaan. Kallisarvoiset vähät kysymysmahdollisuudet hukattiin tuohon kutakuinkin yhdentekevään asiaan. Medvedeviä ehkä hiukka hymyilytti tuo jankkaaminen, ainakin se siltä näytti.

Vierailua pidettiin kuitenkin onnistuneena, kuten se ympäripyöreydessään varmaan olikin. Mutta niinhän lähes kaikki viralliset vierailut ovat. Joskus vieraat haukutaan omassa piirissä sitten, kun he eivät enää ole kuulomatkan päässä. Tässä tapauksessa en kuitenkaan usko niin olevan. Medvedevhän vaikutti tolokulliselta hepulta.

Näin huhtikuisen keskiviikkoillan ja ikärakenteen vinoutumisen johdosta herkesin runolliseksi. Ikärakenteen vinoumaa hiukka oikaisevat lähes 60 000 uutta syntynyttä lasta vuonna 2008. Se on eniten 2000-luvulla. Hyvä, parit!

Mutta tuo runo, joka siis kuuluu sarjaan "tosiaan keksittyä", menee seuraavasti:

Otsikko,johdanto ja tapahtuman kehys:

Iltapala kurkussa - kurkkua iltapalalla,

ylähuuli leivällä ja sen alla

lepattava alahuuli plus leuto illan tuuli

 

Vanha mies

istuu yksin kuistillaan

 

Työura

naamaan uurtanut 

on vakojaan

 

Katsoo kaukaisuuteen

laskuun auringon

 

Ehkä jotain muistaa

aikaa

joka taakse jäänyt on

 

Kaipuu

päätään nostaa 

päiviin voiman

villin nuoruuden

puristaa silmänurkkaan

suolaisen kyyneleen

 

tai sytyttää

pilkkeen ilkikurisen

 

Niinpä niin, harasoo ja soromnoo, tavarits. Seuraavalla kerralla taas pelekkää suomia. Oukki doukki ja jeppistä.

Onhan noita...

Maanantai 6.4.2009 - Reiska

...näin pääsiäisen alla, luudilla ja ilman. Laman kynsissä noitia voi käydä jopa kateeksi. Heillä on taika hallussaan, jos tiukka paikka tulee. Kun muut ovat apaattisina ja rahattomina sormi suussa, noidat nyhjäisevät tyhjästä.

Tätä pääsiäistä värittää munat salmonella. Voi niitä maalatakin, jos ovat kelpoisia. Lisäksi Ruotsista ja Suomesta on löytynyt lasinsirpaleita ruuan seasta ja ruokaa lasinsirujen seasta. Mie löysin muutama ilta sitten jopa kokonaisen lasin olueni ympäriltä. Join sen nopeasti pois, että olisin välttänyt siruriskin. Sitten ilmoitin asiasta sianomaiselle viranomaiselle. Kysyin samalla, kuinka tulee menetellä, jos sattuu nielaisemaan lasinsirpaleen.  Ensiapuna siihen suositeltiin laastarin nielemistä.

Maailma on oikeastaan aika kiehtova epätäydellisyydessään. Esimerkiksi mämmikourilla laajasti ymmärrettynä on edustus läpi yhteiskunnan rakenteiden. Mutta liike ja yritys on tärkein. Tai optiot. Kysykää vaikka Mikael Liliukselta. Hänelle ei tule taloudellinen hätä käteen ihan heti, vaikka taantuma kestäisi muutaman sata vuotta. Hän ilmeisesti saa potkut, jotka ahterin asteikolla ovat kuitenkin olosuhteisiin nähden aika lievät.

Mannerheimista on taas saatu jotakin uutta selville. Arkistosta on löytynyt myrkytetty hanhenmaksa, jonka avulla desantit yrittivät tappaa CGEM:n. Kovat tökötit siihen maksaan on pumpattu, että se on säilynyt arkistossa näinkin pitkään. Jos marsalkkamme olisi sen syönyt, hänen haudalleen olisi pystytetty kulinaristi. Onneksi Suomen vastavakoilu pääsi maksasta jyvälle. Vastavakoilua ei tuohon aikaan harrastettu saunadiplomatian yhteydessä, kuten myöhemmin saunottuneisuuden aikana saattoi hyvinkin olla asian laita.

Näin keväällä sitä varisten raakkuessa rakkauttaan tulee ajatelleeksi missejäkin. Nykyinen tittelin haltija on Essi Pöysti. Enpä osaa sanoa, onko sukua Kyösti Pöystille, tuolle lahjomattomalle tv-poliisille. Kyösti Pöystihän edustaa miehisyyden perikuvaa tutteineen päivineen. Enpä usko että on, sukua siis. Päättelyä helpottaa vähän se, että Kyösti Pöysti on piirretty.

Briteissä kuoli suuren mediakohun saattelemana syöpään Jade Goody -niminen henkilö, josta tuskin juuri kukaan olisi tiennyt ilman sikäläistä Big Brother -tositelkkaria. Terveenä ollessaan Goody oli tietojen mukaan pelkkä rähisijä ja suunsoittaja, mutta kuolema teki hänestä lähes pyhimyksen. En osaa sanoa, mitä tuo ihmisistä kertoo. Onko sille olemassa tarkaa ilmausta?  Kaksinaamaisuus ehkä tai jotakin...Mene tiedä.

Mutta pääsiäinen siis tulee pajunkissoineen, noitineen, mämmeineen ja munineen jos eivät hyllystä tipu. Se katkaisee arjen mukavasti. Relatkaamme!

 

 

 

 

 

Onki-madonna

Keskiviikko 1.4.2009 - Reiska

Hyvää aprillipäivää!

Aprillipäivänä ei voi luottaa kehenkään eikä mihinkään. Ei edes painettuun sanaan tai Timo Soinin korkeaan poliittiseen moraaliin ja vilpittömyyteen. Noitten suhteen ei tosin välttämättä tarvita edes aprillipäivää.

Aamulla havahduin lehdessä olevaan uutiseen, joka kertoi Madonnan huippusalaisesti lomailevan Porvoossa. Hänet oli jopa valokuvattu epäselvänä kököttämässä jäällä pilkkijakkaralla istuen. Uutisessa mainittiin vielä, että Madonna vierailee myös Porvoon kaupungintalolla kiittämässä kaupunginjohtajaa pilkkimahdollisuudesta ennen paluutaan kotpuoleen.

Kysymys oli kuitenkin lopulta aivan tavallisesta onki-madonnasta, eikä suinkaan tuosta kansainvälisestä megatähti-Madonnasta, joka konsertoi Jätkäsaaressa kesällä. Se oli siis tämän päivän järeintä aprillipilaa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, median suosikki Timo Soini sen sijaan oli tosissaan ilmoittaessaan asettumisestaan EU-vaaliehdokkaaksi. Mies, jonka keskeinen poliittinen kulmakivi on ollut EU-jäsenyytemme vastustaminen, käänsi takkinsa.

Soini meinaa venkuloida vielä niin, että on valmis lähtemään eduskunnasta kesken kauden mepiksi ja sitten asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa 2011. Jos hänet niissä valitaan, niin puolestaan euroedustajuus jää kesken. Tuplavenkula, sanoisin. Soini on ollut kova moralisoimaan muita puolueita ja poliitikkoja, mutta nyt hän itse syyllistyy varsinaiseen pelin politiikkaan. Se ei selittelyistä parane. Uskottavuus romahti Timo Soinilta tuon liikkeen takia. Veikko Vennamo kääntää tuon takia kylkeä haudassaan.

Jotenkin tuosta edellisestä ajatus aika luontevasti siirtyi luteisiin. Jo melkein hävitetty ja kadonneeksi luultu lude in Finland on taas lisääntymässä. Tässä näitä vitsauksia nyt pukkaa päälle niin maan perkeleesti ja tasaseen. On ilmastonmuutosta, talouslamaa ja nyt vielä luteetkin palaavat. Se lisää askaretta ja torjunta-aineiden menekkiä. Tehokkaita luteiden rassausmenetelmiä tullaan tarvitsemaan.

Mutta kevät kuitenkin tulevi, mistä olkaamme iloisia. Aamulla varhain mustarastaan huilu soi upeasti hakiessani lehteä postilaatikosta. En ole mikään ornitologi, mutta kyllä se oli musta rastas. Se oli suorastaan kaunista laulua. Vai oliko se kuitenkin suorastas...? Toisaalta, se saattoi olla hemppo, kiiruna, alli, tavi, kuovi, kurki, älä kurki....No joo, oli mikä oli, mutta kaunista oli C;-)<-= Pärjäilemäs...

Ps. Suomen vanhin ihminen Viljo Kekola täytti tänään 108 vuotta Seinäjoella ja sanoo, että työ pitää ihmisen hyvässä kunnossa. Onneksi olkoon vanhan kansan tervaskannolle.

 

Kesäaikaan vain

Sunnuntai 29.3.2009 - Reiska

 

 

 

 Aleksanteri I matkalla Porvoon kirkkoon

...olo makeeta on, päivä jokainen onhan korvaamaton? No, joo, miksipä ei. Mutta tämä siirtymävaihe siihen kerta kerralta tympäsee ja typistää viikonloppua kokonaisella tunnilla. Puhumattakaan heräämisen vaikeutumisesta. Sehän tietää kokonaisen tunnin aikaistuista. Hui! Meikäläisellä sopeutuminen mihin tahansa uuteen kestää vähintään 3 vuotta, mutta tähänkin pitäisi sopeutua yhden vuorokauden aikana. Epistys.

Minusta koko kesä- ja talviaikaerottelu on keinotekoista. Pärjättiinhän tuota ennenkin, eikä maapallo nyrjähtäny radaltaan kolkkoon, tyhjään ja loputtomaan avaruuteen. Siellähän me nytkin toki ollaan, mutta sentään radallamme, joka on osa järjettömän isoa systeemiä.

Täällä Porvoossa oli eilen iso juhlapäivä eli Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlavuoden pääjuhla. Suomi siirtyi 1809 Ruotsilta Venäjän vallan alaisuuteen kuitenkin niin, että keisari Aleksanteri I antoi Suomelle pitkälle menevän itsehallinnon.  Tuosta voi katsoa alkaneen Suomen valtiollisen olemassaolon, joka huipentui itsenäisyysjulistukseen 6.12.1917.

Jos on maapallo pieni tekijä avaruudessa, niin pieniä lastuja ovat ihmisetkin historian virran laineilla. 200 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Muutos kuitenkin on ollut rajua. Jos muutos kiihtyy samalla vauhdilla, kuin esimerkiksi viimeisen 50 vuoden kuluessa, ei tohdi edes kuvitella, miltä maailma näyttää kahdensadan vuoden päästä. 

Muutoksesta otettakoon esimerkiksi facebook. Kyseinen naamakirja on ladattu ominaisuuksilla, jotka vastaavat sen jäsenille oleellisiin kysymyksiin. Siellä saa punnitun vastauksen mm. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka ruotsalainen olet? Mitä kansallisuutta oikeasti olet? Ketä Pasila-hahmoa muistutat eniten? Ketä salkkarihahmoa muistutat eniten? Tai kuka olet muumeista? Noitten esimerkkien avulla ihmisellä on mahdollisuus löytää mahdollisesti hukassa oleva sisäinen minuutensa, tai ehkä jopa kissuutensa. Mullekin on selvinnyt, että oikeasti olen Kyösti Pöystin kaltainen sveitsiläinen.

Sitkeästi me suomalaisetkin olemme häläkkäröineet tällä 337 000 neliökilometrin pläntillä kaikkiaan jo n. 7000 vuotta, vaikka joskus on lyöty päätä myös Karjalan mäntyyn. Tätä aikaa sävyttää kova itseruoskinnan tarve sodan jälkeisestä ajasta. Antakee armoa. Ei se aina niin heleppoa päättäjilläkään ole, aatteleppa ite omalle kohalle. 

Vaikka tässä on alleviivattu ihmisen pienuutta, niin jokainen on silti tärkeä omassa elämässään itselleen ja lähiympäristölleen. Niin että ei sitä sentään kannata ihan läskiksi lyödä, vaan koittaa olla tormakkana ja teerevänä sen aikaa, kun täällä keikkuu. Tässäkin on hyvä soveltaa huippu-urheilun taattua menestysreseptiä: teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Pirtsakkaa kesäaikaa €;-g<-=.

 

Isot legot

Keskiviikko 25.3.2009 - Reiska

Kumma kyllä, olen tullut johtopäätökseen, että isot egot käyttävät usein isoja legoja. Tiedättehän, nuo kivitalonkokoiset palikat, joiden varaan voi esimerkiksi suunnitella ja rakentaa alkuperäsimittaisen Titanic-kauppakeskuksen kuivalle maalle. Silloin ei ainakaan ole pelkoa jäävuoreen törmäämisestä. Sitä ei tosin kohta liene enää merelläkään ilmaston lämmetessä.

Titanicia Kiiminkiin suunnittelee siis Toivo Sukari. Ja jos napajäätiköt sulavat ja vesi kovasti nousee, voisi tarvittaessa myöhemmin rakentaa Nooan arkki-jäljitelmän. Sen piirustukset vain lienevät jossain ukko-Nooan jemmassa niin, että rakentajat joutuisvat epäilemättä hieman improvisoimaan. Nooan arkki oli kuitenkin sen verran kookas alus, että sinne voisi suunnitella ja rakentaa sen seitsemänlaista aktiviteettia vedenlaskua odotellessa. Tai sitten sinne voisi  viedä Titanic-kauppakeskuksesta ostettua ajanvietettä.

Hjallis Harkimollakin on melkoinen lego, anteeksi, ego. Eihän mies muuten olisi toteuttanut huimia hankkeita, joille alkuvaiheessa hymähdeltiin tai naureskeltiin. Hartwall-areena on kuitenkin osoittanut toimivuutensa monenlaisten kekkereiden pitopaikkana.

Useilla huipputason valmentajilla on yllin kyllin itsevarmuutta jopa hiukka aggressiivisuutta. Viimeksi mainittua joku saattaa pitää jopa kusipäisyytenä.  Ehkäpä se kuuluu asiaan. Leikissä on tunnetta.

Sanotaan, että lapsi on terve, kun se leikkii. Se taitaa kuitenkin koskea myös aikuisia. Koko viihdeteollisuus, urheilu ja jopa ns. kulttuurri pohjautuvat pitkälle leikkimiseen. Suurin osa meistä haluaa legonsa, tavalla tai toisella. Leikkiminen työllistää ja maailmanpyörää pyörittää, jos tällainen kevyt kolmen pisteen heitto tässä sallitaan.

Kuitenkin olisi hyvä muistaa, ettei leikistä liikaa suututtaisi. Ei silloinkaan, kun sitä harjoitetaan liiketoimintana tai ammattina. Huippu-urheilu fanittaminen saa joskus turhan tosikkomaisia sävyjä. Ja onhan näitä kaikenlaisia idolseja ja tanssii tähtien kanssa yms, joissa joskus nipotetaan tyhjästä.

Mutta vaikka nyt ego olisi pieni, sinertävä ja surkea voi sitä kehittää haastamalla itsensä leikkimielisesti, jos jaksaa. Aurinkoista alkukevättä <(:-)<-=

Apua, siis mä en kestä!!!

Maanantai 23.3.2009 - Reiska

Nyt on maanantai ja Aslakin päivä. Vajaan viikon päästä siirrytään jo kesäaikaan ja huomisesta on viikko enää maaliskuuta jäljellä. Vaikka suhtaudun stoalaisella tyyneydellä maailman tapahtumiin, niin kuitenkin apua, siis mä en kestä!!!

Tuo asenne auttaa minua kestämään. On niin paljon falsetissa ihmeteltäviä asioita, joita mä en siis kestä! Kuten nyt kourallista kansallismielisiä yövartija- liikkeen ja nashi -järjestön miehiä ja naisia. Vai ovatko he nyt poikia ja tyttöjä? Aivan valtaisa mediakohu muutaman mielenosoittajan takia, mikä tietysti edistää Sofi Oksasen ja Imbi Pajun neuvostoaikaa arvostelevan kirjan menekkiä. Jos eivät toimittajat olisi pitäneet niin kovaa metakkaa asiasta, olisi mielenosoitusta tuskin kukaan edes huomannut.

Professorismies Tauno Tiusanen piti tuota mielenosoitusta jopa Kremlin provokaationa. Jos niin on, niin aika laihoilla eväillä nykyään pääsee provokaatiosarjaan ja osoittamaan, että Suomi on edelleen Venäjän alusmaa. Iso kohu mitättömästä asiasta palvelee tietysti myös niitä, jotka ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Oli miten oli, niin politiikan paistinpannulle kasataan aina silloin tällöin vanhoja aineksia lämmitettäviksi. Usein niistä lauotaan kiistattomia totuuksia jälkiviisauden tuomalla varmuudella. Historiaa voi tulkita, virheitä osoittaa ja niistä oppia, mutta kiihkoilemaan ei menneisyyden takia kannata ruveta. Ei kansakuntien kuten ei yksilötasollakaan. Kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Ja jos vanhoja aineksia liikaa kuumennetaan, ne saattavat palaa pohjaan eli returnera till botten. Ylen aikaisen toimittaja Olli Pekka Ihamäki oli innoissaan siitä, kuinka tunteella pitää keskustella historiasta. Minusta siinä juuri päinvastoin kannattaisi käyttää kylmää järkeä ja harkintaa sekä analyyttista ajattelua. 

Mauno Koivistoakin on vaadittu pyytämään virolaisilta anteeksi sitä, että Suomi ei parikymmentä vuotta sitten selkeämmin liputtanut Viron ja muitten Baltian maitten itsenäisyyden puolesta. Koivisto oli aikanaan pidättyväinen, koska arvioi, että tilanteen mahdollisen kärjistymisen seurauksena ei todellista apua noille maille olisi kyetty antamaan. Järkeenkäypää. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei tiukan paikan tullen pysty toteuttamaan.

Mitäs mä sitten seuraavaksi kimittäen ihmettelisin? Ai siis sitä, että aappuuuvaa, mä en oikeasti todellakaan kestä formula ykkösten uutta pistelaskusysteemiä, jos se menee läpi. Siis että vain voitot ratkaisevat mestarin. Enkä sitä, että Massa ja Hamilton olisivat ykkösiä ja Räikkönen sekä Kovalainen kakkosia. Sitä mä en siis kestä, nou zääns, mä rupeen kimittään!!!

Kaikkea muuta mä joteskin kestän. Kuten senkin, että tanssii tähtien kanssa aina joku putoaa ja että tuomarit saavat purkaa omia turhautumiaan siinä. Putoaahan sitä meteoriittejakin.

Aurinko on kuulemma nyt viileässä vaiheessa, vaikka eipä sitä juuri täällä maalla huomaa. Ei tosin kaupungissakaan. Sen takia ei siis tarvitseisi sonnustautua ylimääräiseen tikkuriin tai sarkapuseroon. Keväthän tästä tulee. Siis kääk, apua, mä en kestä....:-)

 

Älyllistä elämää

Maanantai 16.3.2009 klo 19.08 - Reiska

Aluksi aivovoimistelua, että heräisimme. Miksi amerikkalaiset lähettivät avaruusluotaimen etsimään älyllistä elämää? No, kun sitä ei lähempääkään löytynyt<(:-)<-=

Mutta vapaasti pudoten, kuinka älyllistä on elämämme tää? Sitä uskoisi hyvin mielellään, että jo vain, onhan se. Mutta ei tarvitse, kuin raottaa mediaa, niin sieltä hypähtävät silmille vitsaukset, joita sattuu ja tapahtuu paitsi yksilöille ja kaksiloille, myös kokonaisille kansanryhmille ja -kunnille. Pandoran lipasta ei saada kiinni kirveelläkään. Mikä pahinta, suurin osa vitsauksista on itte aivan vasiten tehtyjä ja aiheutettuja.

Ehkä vika ei olekaan älyssä. Voipi olla, että olemme tunnevammaisia. Käytämme älyämme erilaisiin, lyhytnäköisiin valtapelehihin. Niissä usein pyritään siihen, että vastapuoli ei enää nouse, kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti.

Vallantunne edustaa kuolemattomuuden illuusiota ja merkitystä mitättömälle sielulle. Sen avulla ihminen voi keinotekoisesti työntää luotaan ajatusta, ettei ole sen kummempi, kuin kuka tahansa ja että eräänä päivänä kaikki on ohi. Silloin ei vallasta ole iloa. Se on mitätöntä ja hajoaa käsiin, kuin kuiva multakokkare. Viimeistään tämä tapahtuu ns. loppupeleissä eli play offseissa.

Mutta siihen asti ihmiset kähisevät ja ähisevät, kääntävät ja vääntävät siitä, kuka saa sanoa viimeisen sanan. Älyllisen elämän olemassaoloa panee epäilemään se, että vielä nykyaikana asevarusteluun tuhlataan tolkuttomasti voimavaroja. Joidenkin mielestä se on jopa trendikästä ja seksikästä. Minusta se on lähinnä säälittävää. Sama koskee väkivaltaa ylisummaan. Sitä toteuttavat ovat perimmältään turvattomia kyheröitä.

Kumma tunne näin vanhemmiten on todeta, että oikeastaan sanottavaa on aina vain vähemmän, vaikka muka välillä on ymmärtävinään jotakin syy-yhteyksiä elämän ilmiöitten tiimellyksessä 0<-=. Aina, kun tuollainen pikkasen alakuloinen ajatus tulee mieleen, muistan, että televisiossa on useita tosi-tv sarjoja: Ne ovat maajussille morsian, pig brother, pirkko mummola tanssii setien kanssa, selviytyjät, timo ta mikkosen ja hänen vaimonsa ja poikiensa ihmeelliset seikkailut kotonaan ja niin edelleen, niin ne taas palauttavat minut karheaan ja karuun todellisuuteen. Sniff.

Jossakin laulussa vedotaan, että älä mene luotain. Mie puolestani toivotan luotaimelle menestystä avaruuden kartoituksessa. Kehitys on kulkenut eteenpäin siitä, kun Konsta Pylkkänen mittaili avaruutta Sallatunturin nokassa ja merkkasi matkat Työmies-tupakkiaskin kanteen. Niin että kyllä sitä älyäkin on, edes vähän <(;-)<-=

 

 

 

Tervettä järkeä?

Sunnuntai 15.3.2009 - Reiska

Sunnuntai-illan köllykkätä täältä hämärästä Hamarista. Kellohan on jo runsaat kuusi, mutta hämärä vastaa hiljalleen lasketuu pihamaille, laaksoihin ja kukkuloille. Ilma on perin lauhaa, lähes 4 asteessa on tänään piipahettu.

Kevätpäivä on ollut mitä mainioin liikunnan harrastukselle, jos kohta itselläni on mennyt turhan paljon aikaa sen seuraamisen telkkarista. Tarkemmin sanoen siis huippu-urheilun töllöttelyyn. Vaikka se onkin vienyt leijonan osan tästä viikonlopusta, olen kuitenki saanut tiskatuksi ja lakaistuksi sekä pyykätyksi. Olen parin otteeseen pistänyt nokkani ulos joksikin aikaa.

Talvilajien maailmancupit huipentuvat pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen. Alppihiihdon puolella Tanja Poutiainen voitti suurpujottelun mc:n. Yhdistetyssä Anssi Koivuranta onnistui säilyttämään piikkipaikkansa ja varmisti voittonsa tänään Norjassa Trondheimissa. Norjan Vikersundissa käytiin myös mielenkiintoinen lentomäkikisa, jossa Harri Olli oli tällä kertaa kuudes. Hän tuli toiseksi Nordic Tourilla häviten niukasti Itävallan Gregor Schlierenzauerille.

Murtsikassa Aino-Kaisa Saarinen sijoittunee kakkoseksi mc:ssa. Sami Jauhojärvi voitti eilen ensimmäisen mc-kilpailunsa Trondehimissä hiihdetyssä 50 km yhteislähtökisassa. Hyvä Jauhis vai Mustiko se hänen lempinimensä on.

No joo, sitten varsinaiseen asiaan. Vaikka urheilua on mukava seurata, niin siitä kirjoittava media syyllistyy joskus ääliömäiseen lapsellisuuteen ja typeriin kielikuviin. Jompi kumpi iltapäivälehdistä kutsui Virpi Kuitusta "tappajaksi" ja Aino-Kaisa Saarista "murhaajaksi". Huumoriahan siinä on yritetty tavoitella, mutta se on niin köpelöä, ettei naurata pätkääkään. Pekasta tai Justiinasta en tiedä. Puolan Justiinaa (Kowalczyk) se saattaa hyvinkin naurattaa.

Oman lukunsa ansaitsevat henkisesti pikkupojan asteelle jämähtäneet jääkiekkofanit, jotka muka suuren maailman tyyliin hyökkäävät vierasjoukkueen kannattajien kimppuun, jos oma jengi ei pärjää. Näin kävi mm. Jokerien ja Kärppien välisen ottelun jälkeen, kun jokerifanien pokka ei kestänyt häviötä. Säälittävää! Väkivaltaisen jengien henkistä tasoa voi verrata moottoripyöräjengien keskinäisiin kahinoihin. Siinäkään isot miehet eivät ole koskaan kasvaneet aikuisiksi. Jonkun pitäsi kertoa heille, että saa sitä tervettä järkeäkin käyttää, jos sitä edes hitunen on jäljellä.

Sattuipa tässä silmiini uutinen, joka viittaa siihen, että nuorison keskuudessa sopimusyhteiskunta on käsitetty hieman väärin. Se kertoi, että Helsingissä oli netissä sovittu tappelu siten, että kolme n. 15-vuotiasta tyttöä mukiloi yhden samanikäisen. Ikävää ja valitettavaa, ei voi muuta sanoa. Olen tähän asti luullut, että tappelut sovitaan jälkikäteen eli silloin kun tehdään rauha.

 Taustamusiikkina tätä kirjoittessani pyörii kokoelma sekalaisia levyjä. Lohdukkeena lamaan Teijo Joutsela juuri lauloi, kuinka "puuseppää aina tarvitaan". Eiköhän meitä kaikkia? Ainakin haluttais uskoa niin. Mukavaa keväänodotusta itse kullekin<(:-)<-=

 

Älä jaksa

Keskiviikko 11.3.2009 - Reiska

Moro!

Jaksaminen on nyt keskiössä. Pitäisi jaksaa pitempään työelämässä. Olisi tosin hyvä, että jaksaisi aluksi edes vapaa-ajallaan. Ja miksi sitten pitäisi jaksaa? Vastaukseksi ei tällä kertaa riitä pelkkä seku vain.

Jos ei jakseta, hyvinvoinnin korttitalo romahtaa. Siis siinä mielessä, kuin yhdeksän kymmenestä hyvinvoinnin käsittää. Työikäinen väki vähenee, mutta pidot eivät parane. Tulee laihoja vuosia ja ehkä vielä laihempia vuosia.

Lähes kaikki itseään fiksuna pitävät mollaavat nyt pääministeri Vanhasta hänen ehdotettuaan eläkeiän korotusta ja työurien pidennystä. Samaan hengevetoon lähes kaikki kuitenkin ilmoittavat kannattavansa työurien pidennystä.

Vaikka asia on mutrusuisen vakava, niin tuppasi hymyilyttämään tuon ns. eläkekiistan lopputulema, jossa hallitus itse asiassa sai enemmän, kuin pyysi. Toisin sanoen sitoumuksen ay-liikkeeltä pyrkimisestä kolmen vuoden työurien jatkamiseen kahden sijasta. Tiukka neuvottelija ei välttämättä siis tyydy yhteen kolmasosaan jos voi saada neljäs- tai jopa viidesosan. Tällaisen tuloksen saavuttivat nyt ay-liike ja poliittinen oppositio.

 Mutta, kuten sanottu,  jaksaminen on tärkeää myös puhtaasti itsekkäistä syistä. Ei sitä tarvitse välttämättä ajatella työelämän kannalta ja pelastaakseen kansantalouden. Jos ihminen tuntee itsensä, hän tietää mitä hänen hyvinvointiinsa kuuluu. Sitä ääntä kannattaa kuunnella.

Sitä paitsi jokainen ihminen on laulun arvoinen...Oho, lipsahti väärä ajatuslevy päälle. Jatkuva jaksamisesta vouhkaaminen saattaa sekin kääntyä itseään vastaan. Kun sitä liikaa tuputetaan saattaa lopputulemana hyvinkin olla: Älä jaksa!

 

 

 

Kaksijakoista

Maanantai 9.3.2009 - Reiska

Täällä välin on taas kulunut viikko edellisestä maanantaista. Tälläkin hetkellä nykyhetki muuttuu menneisyydeksi yhtä mittaa. Toisaalta tulevaisuuskin muuttuu nykyisyydeksi samassa tahdissa, joten ei tässä sen suhteen isompaa hätää ole.

Aina kannattaa aloittaa tärkeistä ja painavista asioista. Sellainen on, että Sauli Niinistöllä ja Jenni Haukiolla ei ole avioehtoa heidän oltuaan kaksi kuukautta naimisissa. Ajatella ja kuvitella, nääs nääs nääs! Enää puuttuu, että joku asiantuntijaexpertti tästäkin asiasta ylistää ja kehuu vesissä silmin nuoren parin ja erityisesti Saulin viisautta ja ylivoimaisuutta suhteessa kaikkiin muihin kanssakulkijoihinsa.

Tästä voikin sitten sujuvasti siirtyä vähäpätöisempiin asioihin, kuten esimerkiksi vapauden olemukseen tai ehkä jopa elämän tarkoitukseen. Ovatkohan liian isoja paloja haukattavaksi? Ei sitä tiiä, mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla kaikenlaista.

On totuttu ajattelemaan, että länsimainen ihminenhän sitä vasta vapaa onkin, kuin taivaan lintu. On sananvapautta ja kokoontumisvapautta, saa jopa arvostella valtaapitäväisiä. Suurimmalla osalla on vapaus ostella kaikenlaista kivaa ja harva näkee nälkää. Länsimainen ihminen on jopa niin varma vapaudestaan, että hän on valmis markkinoimaan sitä asevoimin niille, jotka eivät muuten omaa parastaan ymmärrä. Kaikki hyvin?

Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa ja normivapaudella hintansa. Ihminen on syntymästään asti sidottu erilaisiin instansseihin ja niiden sanelemiin ehtoihin. Useimmiten se alkaa päiväkodista ja päätyy vanhainkotiin. Siinä välissä ihmisellä on oppivelvollisuus ja miehillä asevelvollisuus, koska pelko ja epäluulo ovat edelleen vahvoja elementtejä ihmisen olemuksessa. Sen takia pitää olla valmis pahimman varalle.

Ja jos hän toteuttaa luontaista kutsumustaan ja perustaa perheen, tietää se yleensä asuntolainaa ja pankkiin sitoutumista vuosikausiksi. Samalla se sitoo ihmisen työpaikkaansa, jotta hän velvoitteistaan suoriutuisi. Jos ihminen jaksaa pakertaa töissä, voi hän silloin tällöin piipahtaa jopa ulkomaille sivistymään tai muuten vain itseään grillailemaan.

Kaikella tuolla ihminen saavuttaa tietyt puitteet elämälleen ja se saattaa joillekin edustaa vapautta. Kuitenkin aika monella on kova hinku päästä pois työelämästä eläkkeelle, että ehtisi nauttia vapaudesta. Työhön suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Samaan aikaan itketään sen puutetta sekä sitä, että sitä on liikaa. Työnantajia syytetään ikäsyrjinnästä, mutta eläkeiän lopulta aika maltillinen ja pitkällä ajalla toteutuvaksi ajateltu nostoehdotus saa aikaan valtavan metakan.

Kyllähän ihminen voi valita toisenlaisenkin, normittoman vapauden, mutta silloin eläminen on paljon niukempaa. Jos isompia kriisejä tulee, on etua siitä, jos on oppinut tyytymään vähään ja saa sisältönsä elämään muusta, kuin kulutushyödykkeistä.  Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja tärkeää olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus aitoon valintaan.

Kaikki voi olla pienestä kiinni. Sattuu vaikkapa huono tuulirako ja kaikki menee persiilleen. Ehkä siksi kannattaakin pysyä tukevasti maan pinnalla. Tuon elämän tarkoituksen taidan tällä kertaa skipata edullisempaan ajankohtaan :-)

 

 

Lamauttavaa

Sunnuntai 1.3.2009 - Reiska

Hyvät ihmiset, se on jo maaliskuun ensimmäinen päivä. Onnea vaan kaikille Alpoille, Alveille ja Alpeille, niinkuin nuo nimipäiväsankarien nimet oikeaoppisesti taivutetaan. 

Jatkuu huomenna...

Pakko oli siis siirtää tätä kirjoittamista maanantaille, jolloin aivot ovat asettuneet arkitaajuudelle. Toisin sanoen niissä on aavistus enemmän sähköistä toimintaa, kuin normaalilepotilassa.

Elikkä siis nyt on maanantaiki päkistetty jo hyvälle mallille huonohkosti nukutun yön jälkeen. Päivällä nukuin vielä huonommin, koska olin töissä. Tänään työpaikallamme oli pienimuotoinen tai lähes muodoton juhlatilaisuus, jossa vihittiin käyttöönsä uusi kahvinkeittimemme. Alempien kerrosten väkeä kokoontui toimistotilojemme keittiöön pilvin pimein. Kaikille ei heti riittänyt istumapaikkoja. Istuin tiskialtaan reunalla.

Alempien kerrosten väellä en tarkoita, että he olisivat minua alempia muuten, kuin työpisteittensä sijainnin osalta.

Sukunimeni, joka ehkä jossain katsannossa muistuttaa J. Virtasen ansiokkaassa käännöksessä "poika nimeltä V" painiskelevan henkilön tilannetta, herätti kahvitilaisuudessa ansaittua huomiota. Ihmelteltiin, että se on harvinainen. Minun oli pakko myöntää. Puolustuksekseni saatoin sanoa, että itsekin olen aika harvinainen. Minua ei tietääkseni sellaisenaan esiinny missään muualla. Tätä näkökulmaa kahvikesteihin osallistuvat nyökytellen myötäilivät pullat ja keksit suissaan. 

Ihan mukava tilaisuushan se sinänsä oli. Näinä päivinä ei välttämättä työpaikoilla kummoisempia juhlan aiheita olekaan. 

Sillä olen antanut itselleni kertoa epämääräisen huhun, että lama olisi jo täällä. Se ei siis ole enää kaukana, Balkanilla saakka, vaan on salamalamana levinnyt Yhdysvalloista tännekin. Siksihän nyt tietysti pitäisi vetää neliraajajarrutus päälle ja muuttua äärimmäisen varovaiseksi ja säästäväiseksi, vai tä? Mutta onko pakko jos ei taho? Mie en taho. Kulutan pienehkön palakkani entiseen malliin. Älkää nyt käsittäkö väärin, en seurustele kenenkään sellaisen kanssa, koska siihen se ei riittäisi ;-). Kulutan siis entiseen tapaan.

Ihminen, joiksi myös tässä yhteydessä luetaan poliitikot ja ay-johtajat, on äärimmäisen tarkka siitä, kuka mitäkin missäkin tilanteessa ehdottaa. Ay-pomo Matti Huutolan mielestä pääministeri ja hallitus saisi mieluimmin olla ehdottamatta mitään. Kuinkas silloin neuvotellaan, jos ei tiedetä edes asiaa?

Nyt on siis maassa lähinnä ay-liikkeen toimesta noussut iso häly pääministeri Vanhasen sinänsä perustellusta esityksestä eläkeiän nostamiseksi. Ay-liike on sen takia lyönyt yhteistyön juntturaan ja väläytellyt jopa yleislakkoa. Ay-liike ärhentelee siitä, että sille vain ilmoitettiin asiasta. Se ei kuitenkaan olisi hyväksynyt sitä missään tapauksessa. Tällä menettelyllä asia tulee kuitenkin edes käsitellyksi, kuten toivottavasti muutkin mahdolliset vaihtoehdot.

 Laskelmien mukaan 2010-luvulla eläkeläisten määrä kasvaa n. 400 000:lla ja työmarkkinoille tulevat ikäluokat pienenvät n. 200 000:lla. Mahdollisuudet selvitä siitä ovat joko rajut menoleikkaukset ja pavelujen alasajo, verotuksen tuntuva kiristäminen tai asteittainen eläkeiän nosto. Jos noista pitää valita, kannatan viimeistä vaihtoehtoa. Vanhanen ei halua menoleikkauksia, joita mm. Sauli Niinistö on jo väläytellyt. Menoleikkaukset ovat asia, jonka Niinistö hallitsee ja jonka varassa hänen kannatuksesna lepää, niin omituiselta kuin se tuntuukin.

Toisaalta eläkeiän nostoakaan ei välttämättä tarvittaisi, jos ihmiset jaksaisivat työssä varsinaiseen eläkeikäänsä saakka. Tällä hetkellä suomalaiset jäävät keskimäärin eläkkeelle hiukka alle kuuskymppisinä. Siinä on iso haaste työelämän kehittämiselle.

Oli miten oli, Vanhasen ehdotus menee läpi normaalin poliittisen myllyn välikysymyksineen päivineen. Aiheesta on silloin hyvä käydä perusteellinen keskustelu, joka toivottavasti nostaa esiin myös muita realistisia ja konkreettisia ehdotuksia, jolla tulevaisuuden isoista haasteista selvitään. Toivottavasti etujärjestöt eivät nyt arvovaltasyistä hätiköi järeimmän arsenaalinsa kanssa, vaan malttavat käydä perusteellisen keskustelun asiasta ensin.

Verohallintokin kuulemma tarkistaa veroehdotukset hieman löysemmin, koska kesätyövoimaa ei sinnekään säästösyistä palkata. Verokarhulle saattaakin tällä kertaa riittää pelkkä nallekirjoitus.  

Sisäinen henkari

Keskiviikko 25.2.2009 - Reiska

Taas poikkeuksellisesti maailmalla tapahtuu kaikenlaista. Harvemmin on päiviä, jolloin ei jossakin tapahtuisi kerrassaan mitään. Valkoiset pilvet vain purjehtisivat sinisen taivaan laella ja korkeintaan ongen koho keinuisi laineilla kevyessä kesätuulessa. Mutta ei. Tuon on toiveajattelua tai pahimman luokan painajainen, näkökulmasta riippuen.

Hieno globaalitalouslaiva kyntää syvällä taantuman tai jopa laman aalloissa ja Suomikin siinä keppuroi mukana naama vihreänä. Pienemmistä yksiköistä nyt puhumattakaan. Päättäjät harmaantuvat ennen aikojaan miettiessään, mitä pitäisi tehdä. Vaikeahan sitä on sanoa, kun kukaan ei tunnu tietävän. Ja vaikka tietäisi, ei pieni ihminen tai yksikkö paljon yleiselle notkahdukselle voi. Kaikki vain yrittävät parhaansa mukaan sopeutua. Markkinatalous näyttää meille nyt hapanta naamaa imelän sijasta.

Happamia ja imeliä naamoja on nähty myös Tsekin Liberecissä meneillään olevissa maailmanmestaruushiihtokilpailuissa. Suomi on niissä tahkonnut mitaleita oikeastaan kiitettävään tahtiin. Tänään viimeksi parisprinteissä, jossa naiset (Saarinen, Kuitunen) voittivat kultaa ja miehet (Nousiainen, Jauhojärvi) pronssia. Jauhojärveä on mollailtu hänen omilla kotisivuillaan. Minusta miehellä on asenne kohdallaan. Hänen sukunimestään voisi hyvin jättää kaksi alkukirjainta pois. Sitten olisi nimi miestä myöten :-)

Parisprintti on minusta vähän keintekoinen ja väkisin tehty laji, joten sen jännitysmomentti jäi ehkä keskimääräistä laihemmaksi. Muut hiihtolajithan ovat kehittyneet pitkän evoluution tuloksena, ikään kuin luonnon valintana. Ensimmäinen takaa-ajohiihto hiihdettiin aikoinaan Köyliöjärven jäällä Lalli Talonpojan ja Henrik Piispan välillä. Lalli lähti reilulta takamatkalta ja saavutti Henrik Piispan ennen maalia, vaikka tämä oli hevosella liikkeellä. Ohitustilanteessa Henrik Piispalta halkesi kallo ja Lalli diskattiin.

Naishiihtäjillämme on siis voittopuolisesti ollut hymyilevä yleisilme, eikä mieshiihtäjätkään kovin yrmeitä ole. Sen puolen ovat hoitaneet yhdistetyn miehet ja mäenlaskijat. Kommenttia "mä en laske", ei kuitenkaan sentään vielä ole kuultu. Harri Olli on niin vihassa toimittajille, että yritti potkaista lentopallolla kuvaajaa. Ei osunu, tuli hutikuti. Se vain saattoi olla omalaaltuista huumorintynkääki. Koivuranta ja Olli ovat ajoittain näyttäneet siltä, kuin edustaisivat viimeisiä moksiskaaneja.

Huippu-urheilu tuottaa sankareita ja luusereita, jotka molemmat ovat draaman kannalta välttämättömiä. Joku on jopa kirkkain silmin väittänyt, että on olemassa myös ns. arjen sankaruutta. Saattaa olla. Väitetään myös, että ihminen kehittyy. Jos vaikka kehityksessään ei olisi vielä päässyt sisäisen sankarin tai konkarin asteelle, voi olla tyytyväinen jos löytää itsestään edes sisäisen henkarin. Sillä keinoin sitä paremmin kestää, jos maailma ympärillä notkuu ja hetkuu.

Eikä sitä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikkei huushollista löytyisi hiihtimiä tai hohtimia. Jos ihmisellä on sisäänrakennettuina hihittimet ja hohottimet, niin niilläkin pärjäilee. Ainaki saattaa siltä tuntua...Ja eikun mm-hiihtoja kattomaan...:-)

 

Imagomaako?

Keskiviikko 11.2.2009 - Reiska

Päässäni soi J. Karjalaisen "Natisuta hetekata", joka on uusi levy ja jota soitetaan radiossa jatkuvalla syötöllä. Mutta ei nyt siitä ole kysymys, vaikka tuo otsikko muistuttaa japania.

Olen syntynyt 1950-luvulla, jolloin ilmeisesti jo laivat oli rautaa ja miehet puuta, hiiohoi. Joskus aikaisemmin se oli päinvastoin. Kuitenkin vielä silloin asialinja merkitsi jotakin. Ei ollut jatkuvaa galluppia ja imagotutkimusta. Riitti, kun vaaleissa äänesti Kekkosen valitsijamiehiä ja kuunteli ratiosta monotonista tulosluentaa: "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen........"

Siispä minua tympäisee tuo nykyinen imagovouhotus. Media muokkaa mielikuvia siitä, ketä on trendikästä kannattaa. Isolla osalla mediaa on oma lehmä ojassa, ketä se tukee ja ketä se mollaa. Kokoomusta ja sen johtavia nimiä hehkutetaan, koska tavoite on Suomen Nato-jäsenyys mahdollisimman pian. Kokoomuksen saadessa riittävän värisuoran hallitukseen ja tasavallan presidentiksi, se tuon sotilasliittoon liittymisen toteuttaa.

En esimerkiksi ymmärrä Sauli Niinistön ylivoimaista suosiota. Miehellä on asialistallaan  tasan kaksi asiaa. Toinen on valtion velka ja toinen on Suomen Nato-jäsenyys. Niinistö profiloitui edellisen laman aikana tiukkana säästölinjan miehenä. Ladun tosin siinä suhteessa aukaisi Ahon hallitus ja sen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Sauli Niinistön ei siihen pakettiin tarvinnut tuoda mitään uutta ja omaperäistä. Kirjastopalvelujen muuttaminen maksulliseksi lienee ollut hänen merkittävin uusi ehdotuksensa. Niinistö edustaa eliittiä, eikä asia siitä millään iskulauseilla muuksi muutu.

Niinistö ei ole mikään visionääri vaan hän on puhtaasti kamreerityyppi. Mitään uusia keskustelunavauksia hänen suustaan ei ole kuultu esimerkiksi siitä, miten kansalaisten syrjäytymistä vastaan voitaisiin toimia. Osa kansalaisista nielaisi nahkoineen karvoineen Niinstön sloganin "työväen presidentti" ja "vastakkainasettelun aika on ohi". Ei se toteamalla poistu. Sen eteen pitää tehdä töitä.  Mutta hällä väli, kun imagomittarit on punaisella.

Mitä ilmeisimmin ihmiset yhä useammin äänestävät pinnallisten imagotekijöiden perusteella, joita mediassa jauhetaan. Ne ovat hataria perusteita äänestämiselle, minusta ainakin.

Otsikon kysymykseen vastauksena on, että joo, valitettavasti yhä enempi. Täytyy vain koittaa kärsiä, sano sika. Vai norsuko se oli...