Läskivaara

Maanantai 2.2.2009 - Reiska

Varokaa, läskivaara!

Tätä mieltä on ainakin puolustusvoimien tuleva komentaja, kentsuluti Ari Puheloinen. Hän pitää uusien taistelijasukupolvien lihomista merkittävänä turvallisuusvajeena Suomelle. Tällä menolla  sotilaamme eivät pitkän päälle jaksa kiskoa raskaita ahkioita umpihangessa pitkin mettiä.

Mikä neuvoksi? Nato? Vaiko jenkkiperäisen roskaruuan vaihto litteisiin dieettiruokiin, kuten lättyihin, kampeloihin tai kotimaisiin lahnoihin, esimerkiksi? Puheloisen huoli ei ole ihan aiheeton. Vaikka puolustustahtoa olisi kuinka, ei se auta jos ei yksinkertaisesti jaksa siirtää ruhoaan puolustustehtäviin.

Tuo asetelma kyllä toisaalta pelaa Nato-kannattajien pussiin. Mitä heikompaa suomalainen sotilasaines on, sen suurempi tarve on sotilasliitolle. Jospa ne vaikka hyvinkin meitä rientävät puolustamaan hädän tullen, sati emme itse jaksa. Sellaista hätää tosin ei näköpiirissä ole.

Silloin tällöin nousee vaatimuksia, että asevelvollisuutta laajennettaisiin myös naisia koskevaksi. Naiset ovat keskimäärin ehkä terveystietoisempaa väkeä. Kysymys naisten asevelvollisuudesta saattaa tulla ajankohtaiseksi, jos tuo palveluksensa keskeyttävien varusmiesten osuus vielä paljon kasvaa nykyisestä n. 10 %:sta.

Minusta kyllä riittävän tasapuolista olisi, jos naisille säädettäisiin 6 kk:n siviilipalvelusvelvoite. Tuona aikana heille voitaisiin opettaa siviilikriisinhallinnan perusasioita tai sijoittaa heitä avustaviin tehtäviin esimerkiksi hoitoalalle. Aseellinen palveluksen voisi säilyttää naisille edelleen vapaaehtoisena.

Turvallisuuspoliittisessa selonteossa tuota yllä mainittua läskiriskiä ei mainittu. Vai pitääkö se lukea rivien välistä, koska siinä Nato-jäsenyyden harkintaa pidetään jatkossakin tarpeellisena. Onko se sitten aiempaa myönteisempi kannanotto? Mene ja tiedä. Tulkinnassa olisi hyödyksi kremnologian pitkä oppimäärä.

Terveellinen elämä edistää, jos ei pitkää, niin ainakin sellaiselta tuntuvaa elämää, sanoo nimimerkki koiranleuka. Joka tapauksessa luin lehdestä, että viranomaiset olivat löytäneet Uzbekistanista topakan 128-vuotiaan Tutin, sukunimeltään Yusupova. Omaiset eivät tosin tienneet hänen edes hävöksissä olleenkaan. Tutilla on paperit siitä, että hän on syntynyt 1.7.1880. Vau! Naimisiinkin Tuti meni vasta 1800-luvulla. Onnekseen Tutilla on muitakin omaisia, kuin viranomaiset.

Jos sitä aattelee ite omalle kohalleen, niin se tarkoittaisi että sitähän pällistelisi täällä vielä vuonna 2083! Mikäpä se siinä, jos kuntoa ja virikkeitä riittää. Sitähän saattaa silloin olla jo vaikka eläkkeellä hyvässä lykyssä...:-)

Ihanat naiset jäällä

Lauantai 24.1.2009 - Reiska

Hyvää lauantaita!

Heti alkuun on sanottava, etten ole mikään varsinainen taitoluisteluintoilija. Minusta esitykset huipputasolla ovat aika lailla samankaltaisia. Maallikkona minulle eivät avaudu kaksoistulpit, akselit, vekselit tai ritit ja lutzit vai mitä ne on. Olen enämpi hiihto- ja yleisurheilumiehiä. Ne ovat minulle riittävän yksinkertaisia urheilumuotoja.

Niinpä vain kuitenkin istuin telkkarin ääressä, kun naisten vapaaluistelukilpa käytiin Helsingissä. Kysymyksessä ovat siis Euroopan mestaruuskisat. Yllättävää kyllä, suomalaiset ovat kyseisessä lajissa Euroopan ylivoimaisesti parhaita ja taso on leveä. Viiden parhaan joukossa oli peräti  kolme suomalaista, kaikki nuoria ja nättejä. Laura Lepistö voitti, Susanna Pöykiö otti pronssia ja Kiira Korpi viides, vaikka kaatui. Korpi meinasi tehdä virenit, sillä aika pahasti kaaduttuaan hän kokosi itsensä erinomaisesti ja luisteli sitkeästi koko ohjelman läpi.

Taitoluistelu on epäilemättä fyysisesti tosi raskas laji, vaikka ei sitä jäällä liihottavia naisia katsoessa uskoisi. Osa esitystä on, että sen on näytettävä helpolta. Jos ohjelman vetää hampaat irvessä, ei pisteitä heru vaikka kuinka teknisesti pyörisi ja hyörisi. Kyllä kieltämättä tuo naisten luistelu oli kaikel viisii esteettinen elämys :-)

Nuo suomalaiset jääprinsessatkin ovat jo nuorina huipulla. He ovat pienestä pitäen harjoitelleet ahkerasti. Ilmapiirin pitää olla kannustava, jotta menestystä tulisi. Se ei kärsi pahaa äiti1/2:a, joka vähättelee ihmisen lasta ja kertoo selkä 3,14:a karmivia juttuja. Kuten sellaisia, että oletpa sie mitätön ja vättylä, sinusta ei tasan tule mitään. Kannustavasta ilmapiiristä kasvaa itsetunto, jonka avulla ihminen pystyy menestymään. Självklart, sanos ruåttalainen.

Naisethan ne ovat tuolla hiihtopuolellakin menestyneet. Saariska ja Kuituska ottivat taas podiumpaikat tänään Otepäässä Virossa hiihdetyssä maailmancupin osakilpailussa ollen 2. ja 3. Voiton nappasi Puolan Justiina eli Kowalczyk. 

Mutta mie sanon, että nyt on tuon kisahuuman jälkeen hyvä lähetä saunaan jäähdyttelemään :-). Sauna kyllä kiihtyy tunnissa nollasta sataan, joten ehkäpä jäähdyttely pitää suorittaa lumikinoksessa. Täälläkin, etelärannikon tuntumassa, se on nyt mahdollista. Maassa on parikymmentä senttiä pehmeää lunta. Nam!

Oikein mukavata oloa itse kullekin, toivottelee Reiska.

Tylsyyden tuotteistus

Torstai 22.1.2009 - Reiska

Harvinaisen epätieteellisen arvioni perusteella keskivertoihmisen elämästä n. 85 - 95 % on velvollisuuksien täyttämää, tasaisen harmaata pötköä, jossa päivät seuraavat toistaan enemmän tai vähemmän samanlaisina.  Muuten ei järjestäytyneestä yhteiskunnasta tulisi mitään. Mutta jos se loppu 5 - 15 % on täysipainoista, omavalintaista laatuaikaa, jossa ihminen voi toteuttaa itseään, niin kyllähän sen kestää ;-). Mutta jotta voisi itseään toteuttaa, täytyy itsensä tuntea.

Tylsyyden tuotteistaminen avaa toisaalta aika huikeita markkinanäkymiä. On sitä jo osin tehtykin mm. erilaisten tositv-formaattien muodossa. Sillä tuotehan se on tv:kin ja tosi tv on tosi tuote. Viihde-elektroniikka kaikkine rönsyineen on myös oiva esimerkki tylsyyden tuotteistamisesta. Tylsyyden torjumiseen tähtäävä teollisuus on merkittävä työllistäjä ja kuluttajalta löytyy aina sen verran tilaa pusseista, että jonkin vekottimen voi sinne tunkea. 

Tuo edellinen esimerkki on sillä lailla nerokas, että se itse asiassa tuottaa tylsyyttä samalla, kun sen tavoite on vähentää tai poistaa sitä. Vapaa-ajan lisääntymisen voisi olettaa lisäävän ihmisen aktiviteettia, mutta ei se välttämättä nuin ole. Tylsät arkirutiinit pakataan vain tiiviimpään ja kiireisempään muotoon, jolloin vapaa-aikana ei välttämättä jaksa olla kovin aktiivinen. Hyvä, että jaksaa katsoa tosi tv:tä, jossa ihmiset elävät puolestamme.

Mutta voiko tuota suurta tylsyyttä täyttää mitenkään järkevästi ilman, että samalla kyseenalaistaa toimivan hyvinvointiyhteiskunnan perusteet? Aika harvalla on omaa verstasta edes kuvaannollisesti, jossa voisi tai jaksaisi itse suunnitella ja toteuttaa omia juttujaan. 

Kun ihminen kestää arjen tasalaatuista harmautta huonosti, hän esimerkiksi matkustelee, vaikka se rasittaa ilmastoa meleko lailla. Näin on riippumatta siitä, matkaileeko lentsikalla vai autolla.  Hallitukset laativat julistuksia ilmaston muutosta vastaan, mutta juuri kukaan ei kysy, onko ulkomaan matkailu välttämätöntä. Onko se, mie vaan kysyn vaikka asiahan ei tietysti minulle kuulu? Nam!

Mutta innovatiivisutta voi toki harrastaa ja tylsyyteen liittyvää hyödykevirtaa laajentaa. Näin talvisaikaan voisi urheiluliikkeitten tuotevalikoimaan lisätä suksien ja luistinten lisäksi laahustimet.  Ongelma on vain siinä, että niitä ei ole vielä keksitty. Jahka ne keksitään, niin siitähän saattaa tulla trendikäs hittituote tylsän harmaaseen arkeen. Tulihan Reino-tohveleistakin sellainen.

Eipä muuta, kun oikein iloista ja reipasta sekä antoisaa 5 - 15 %:a ja viikonvaihdetta.

Hikeentyvä väestö

Tiistai 20.1.2009 - Reiska

Barack Obama on tänään ensimmäistä päivää töissä USAn pressana. Toivottavasti hänen perehdyttämisestään huolehditaan asianmukaisella tavalla. Esimerkiksi näin, että "tuo on kopiokone ja tuo on kuuma linja. Sen vieressä ikkunan alla on lämpöpatteri. Kopiokoneen päällä on YK:n pääsihteerin ja Ahtisaaren Maran puhelinnumerot, jos hätä tullee. Tuo vähän pölyttyny näppylä on ydinohjusten laukasunappi. Jaa, siinähän sitä jo aluksi tuliki. Eiköhän juopassa kahavit".

Näin leppoisalla alulla ei Barackiin iske paniikki. Ekalla kahavitauolla hän saattaa jo ajatella, että mukavastihan tämä käynnisty. Asiallisenolosia työkavereitaki tuntuu olevan". Kahvitauon jälkeen perehdyttäjä lyö Obamalle kouraan esitteen, jossa esitellään Valkoista taloa työpaikkana. Myös lähistöllä sijaitsevat lounaspaikat esitellään. Ne ovat sen verran isoja, että sinne mahtuu Obaman lisäksi puoli joukkueellista hampaisiin asti aseistettuja turvamiehiä.

Jos maata johtaa pesunkestävä mulkero, niin sen jälkeen tavallinenkin mies tai nainen saattaa vaikuttaa erityisen mukavalta. George W. Bush tyri kahdeksan vuotta olan takaa, joten ei ihme, että amerikkalaiset odottavat BO:lta lähes messiaanisia otteita. Häneen kohdistunee samanlaisia odotuksia, kuin Moosekseen aikoinaan.

Enkä nyt tarkoita Mooses Lipposta, vaan alkuperäistä ja ehtaa kivitaulumiestä, jonka välityksellä ihmisille annettiin kymmenen kieltoa. Tai tarkkaan ottaen, käskyjä taitaa olla kaksi. Toinen on: "Muista pyhittää lepopäivä" ja toinen: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä". Loput kahdeksan ovat kieltoja.

Saatiinhan siinä jotakin, mitä ihmiset voivat rikkoa. Kielloilla ja käskyillä on pyyhitty takapuolta, eikä myöhempi, inhimillisyyttä korostanut Jeesuksen oppi tunnu langenneen yhtään otollisempaan maaperään. Ei ainakaan Mooseksen ja Jeesuksen kotikonnuilla Lähi-Idässä. Kun täällä jotkut pitävät ongelmana ikääntyvää väestöä, niin useilla alueilla maailmassa vaikeuksia aiheuttaa hikeentyvä väestö. Lähi-Idässä sitä on.

Barack Obama oli sanonut harvoin hikoilevansa. Hyvä niin, sillä hänen virassaan on syytä pitää pää kylmänä ja pipo riittävän löysällä pakkasellakin. Hänen edeltäjänsä on kyllä pannut porukat hikoilemaan ainakin Afganistanissa ja Irakissa. Pieni mies voi saada aikaan suurta tuhoa. Onhan näitä ollut: Napsu Ranskassa ja viiksi-Aatu Saksassa. Siksi kannattaa aina terveesti epäillä auktoriteeetteja.

Yksi kiinnostava seikka tulevan neljän vuoden aikana on, että saako Obama kiinni Osamaa. Bush ei siinä onnistunut, vaan itse asiassa moninkertaisti Al Qaidan 11.9.2001 tekemän terrori-iskun tuhon. Saddam Husseinin hän onnistui niistämään.

Mutta Suomi on pieni ja rauhallinen, jos ei lehtiä lue. Lumihiutaleita leijuu hiljalleen tammikuiseen iltaan. Taitoluistelun EM-kisatkin avattiin Helsingissä. Avajaisissa esiintyi myös "jääprinsessa" Sauli Niinistö, mistä lehdillä riittänee taas päivittelemistä. Siitäkin huolimatta, oikein hyvää iltaa!

Tammikuun nuukimmat

Sunnuntai 18.1.2009 - Reiska

Hyvää iltaa tai mikä vuorokaudenaika nyt sitten sattuukin olemaan :-)

Edellisestä joulusta on jo kohta kuukausi kulunut ja varsinainen kaamos on ohi myös pohjoisimmassa Lapissa. Sielläkin aurinko on käynyt jo muistuttamassa olemassaolostaan vajaan tunnin verran päivässä.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti,mihinkäpä se siitä muuttuisi. Kaikkein parhaiten meitä pidetään ajan tasalla sodista ja väkivallasta yleensä sekä nyttemmin myös taloustaantumasta, joita jotkut tohtivat jo lamaksikin kutsua. Paavo Lipponen täräytti, että tämä ei ole mikään lama vaan Harmageddon. En ole Lipposta pitänyt koskaan varsinaisena visionäärinä ja tuo hänen kannanottonsa vahvistaa käsitystäni. Värikkäitä kielikuvia hän kyllä osaa viljellä.

Lipponen oli pääministerikaudellaan median erityisessä suosiossa. Samaa koskee Sauli Niinistöä, jonka edessä puolet suomalaisista on lääpällään ja valmiina kannattamaan häntä seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Mutta mikä on Saulin suosion salaisuus, mie vaan kysyn?

 Media suhtautuu Niinistöön pääsääntöisesti erittäin myötäsukaisesti. Mitään merkittäviä yhteiskunnallisia avauksia ei Niinistöltä kuitenkaan ole tullut, ellei sellaiseksi lasketa hänen valtiovarainministerikaudellaan tekemäänsä ehdotusta kirjastopalvelujen muuttamisesta maksullisiksi. Kukaties taantuman syvetessä häneltä voi odottaa vastaavanlaista aloitteellisuutta.

Sauli Niinistö on asemassa, jossa voi helposti keräillä poliittisia irtopisteitä sillä välin, kun pääministeri, valtiovarainministeri ja muu hallitus hikoilevat käytännön politiikan hoitamiseksi ja maan luotsaamiseksi läpi taloustaantuman. Maalla ollaan aina viisaita, kun merellä vahinko sattuu.

Minusta poliitikolla pitää olla myös näkemystä muustakin, kuin valtion velan lyhentämisestä, vaikka sekin on toki tärkeää. Pelkän imagon varaan laskeminen on haihattelua. Nuori aviovaimo tosin nosti hänen kannatustaan 6 prosenttiyksiköllä. Nykyisessä Niinistö-euforiassa on vähän samoja piirteitä, kuin aikanaan Tarja Halosen ollessa ehdolla.

Se tällä kertaa politiikasta. Talven merkkejä on havaittavissa täällä etelärannikollakin niin paljon, että retkiluistelijat, hiihtäjät ja laskettelijat voivat lajiaan harrastaa. Lunta ei ole paljon, mutta murtsikkalatuja on saatu vedettyä pururadan pohjille.

Siinäpä ne ensimmäiset tammikuun nuukimmat tulikin. Vai olisko ne ollu tanakimmat tammikanat. Mene ja tiedä... 

Jouluruno

Sunnuntai 21.12.2008 klo 18.37

 Jouluaatto hämärtyy

kuu nousee taivahalle

Siivotessa roskat

lakaistu on maton alle

Äiti kyllästynyt puunaamaan

lähetti sen kuusta hakemaan

Tuolla isä tarpoo hangessa

kuusta kiertävällä radalla

 Lapset oottaa joulupukkia

vaikkei kiltteydellä loisteta

Pimeässä isä tulee kotiin

näre olallaan

Seinän rakoon päre pannaan palamaan

täällä perinteitä kunnioitetaan

Illemmalla syödään, saunotaan

pukki käy ja lahjat avataan

Kaikki ovat onnellisia

taas on yksi aatto pulkassa

Rauhallista Joulua!

Aitoa lumetta

Torstai 18.12.2008 - Reiska

 Joulu lähestyy. Se on läsnä kaikkialla: katukuvassa, liikkeissä, ihmisten askareissa ja mietteissä. Mutta voiko joulu olla aito lumetta? Kyllä, sillä tärkeintähän on joulumieli, joka meillä kaikilla on vapaututunut, stressitön, sovinnollinen ja rento. Vai tä? Lumetta jouduttaneen joulu joka tapauksessa viettämään täällä Suomi-neidon jalkopäässä. Porohan siinä tietenkin joutuu koville vetäessään satakiloista joulupukkia ja samanpainosta lahjasäkkiä sulalla maalla. Porolla on kuitenkin ehjä harjoittelukausi takanaan sekä korkean paikan leiri.

Vai pitäiskö asiaan ottaa positiivinen näkökulma ja sanoa, että saadaan viettää? Ei tarvitse rehkiä lumitöissä joulunpyhinä. Voi senkin ajan käyttää johonkin muuhun omalta kannalta mielekkääseen toimintaan tai joutenoloon. Itse kyllä vietän joulun seudulla, jossa lunta takuuvarmasti on.

Ihmisen mieli on siitä erikoinen, että lume toimii usein yhtä tehokkaasti, kuin aito. Sen todisti eilinen yle teemalta tullut brittidokumentti, jossa käsiteltiin henkiparantamista ja sen vaikutusmekanismeja.

Ohjelmassa todistettiin, että kuka tahansa pystyy toimimaan parantajana, jos potilas vain uskoo hänen olevan oikea ja aito. Tulokset olivat yhtä hyviä sekä ns. oikean parantajan ja sellaista näyttelevän tekemien hoitojen osalta. Näyttelijällä ne olivat jopa parempia! Henkiparantamisessa ei tarvitse siis olla kysymys mistään yhteydestä "korkeampaan voimaan" vaan autettavan oma psyyke tekee parannustyön.

Erikoisinta on, että jopa leikkaushoitoa vaativissa tapauksissa lumeleikkauksista oli yhtä suuri hyöty, kuin aidoistakin. Avaintekijänä tässäkin on, että potilas uskoo olleensa aidossa leikkauksessa. Jopa sydänpotilaita on hoidettu menestyksellä lumeleikkausten avulla. Aika huikeaa! Siinäpä näkymä lääkäripulan helpottamiseen :-)

 Englannissa on jopa joihinkin sairaaloihin palkattu henkiparantajia varsinaisten lääkärien työtaakkaa helpottamaan. Koskahan Suomessa ollaan sellaiseen valmiita?

Tästä saattaisi hätäisesti tehdä johtopäätöksen, että aitous saattaa joillakin elämä alueilla olla ylimainostettua. Johtaako se siihen, että alamme hyväksyä ns. valkoisia valheita ja ajanoloon muokkaamme totuutta mieleiseksemme? Vai onko lume osa aitoutta ja siten sallittavaa tai jopa toivottavaa. Sitäkin voi hyvin pohtia siinä, missä jotakin muuta asiaa. Eihän sitä tiiä, toimiiko se, mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla kaikenlaista.

Mutta kaikesta huolimatta tai siitä johtuen: Hauskaa joulunodotusta! Ennen joulua ilmestyy tällä osastolla vielä perinteinen jouluruno :-) 

Itsenäistä

Perjantai 5.12.2008 - Reiska

Tapasin tässä hiljattain vanhan tuttavani, ajattelijan, yleispriimuksen ja ekspertin, paviaanin näköisen B. von Fruktansvärdin, tuttujen kesken Fruktis. Hänellä oli luomisvimma, vaikka lumi oli jo sulanut maasta. Hänen inspiksensä oli tällä kertaa taiteellista laatua.

"Aion kirjoittaa ja säveltää maailman ensimmäisen mykkäoopperan", hän intoili. "Oopperan nimeksi tulee "Olesta hilijaa". "Se on kasvutarina, joka kuvaa päähenkilön kasvua vajaasta 50 sentistä noin puolitoistametriseksi"! Sitä paitti se kuvaisi paljon paremmin suomalaista mentaliteettia, kuin ääneen laulettu ooppera", hän mekasti.

 Oho", äimistelin. "Johan on"!

"Ei ole Johan, vaan Daaveddi, siis päähenkilö", hän korjasi. "Esitystä säestävä orkesteri soittaa pelkkiä ilmainstrumentteja ja propelli-, anteeksi, kapellimestari haroo tyhjää eli johtaa normaaliin tapaan. Tuollaisen esityksen kanssa voi helpommin lähteä kiertueellekin. Välttyy raskaitten kamojen roudaamisesta ja koko hankkeen voi toteuttaa merkittävästi pienemmällä budjetilla".

Pakko oli myöntää, että tuo oli hyvin suunniteltu ja uraa uurtava idea. "Eikö olekin", meuhkasi Fruktis. "Jos kerta Chaplin ja Kaurismäki ovat niittäneet mainetta mykkäelekuvilla, niin miksen minnäi vastaavalla oopperalla. Saattaapi vain ooppera saada uusia ystäviä tällä keinoin".

"Epäilemättä", mutisin. "Sinullehan pitäisi myöntää vuoden terminaattorin tai ainakin innovaattorin titteli tuosta hyvästä. Ja kutsua itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Huomenna siellä juhlivat Linnaan päässeet, kun taas linnaan joutuneet juhlivat jo aiemmin Lucian päivänä (suomeksi Lusia). "Joo, miksei. Jo vain mie sinnekki saattasin mennä", sanoi Fruktis.

"Itsenäisyydestä puheenollen, siihenkin pitää kasvaa myös meidän ihmisten elämässä. Monet joutuvat lapsuudessaan elämään olosuhteissa, jotka elokuvana olisi kielletty alle 15-vuotiailta". Näin sanoen Fruktis päätti intoilevan vuodatuksensa ja lähti suunnittelemaan mykkää oopperaansa :-)

Hyvää itsepäisyyspäivää!

Kävely sateessa

Sunnuntai 30.11.2008 - Reiska

Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka aikana marraskuun 30 päivä ruukasi olla talvi. Olin kyllä alkuaikoinani paljon pohjoisempana, johon talvi edelleen tulee. Porvoon seudulle se ei enää kunnolla tunnu tulevan. Pahalta näyttää siitä vinkkelistä käsin.

Marraskuu on siis jo niin pitkällään, että on koettu Liisan liukkaat ja Kaisan kaljahanat. Nyt on Antin päivä ja vanha kansa tapasi sanoa, että "Antti aisat antaa". Se tarkoittaa nimenomaan talven tuloa ja siirtymistä rekikeliin ja rekipeliin. Oli vällyn alla lämmin ja niin edelleen.

Katseltuani suomalaisten kaksoisvoittoon päättyneen (Saarinen 1., Kuitunen 2.) naisten perinteisen kympin kilpailun televiisiosta Rukan maailmancupin kilpailusta, loin katseeni ruokakaappiin. Totesin, että näkkileipäni olivat päättyneet ja niinpä päätin työntyä ulos hämärään harmauteen näkkileipäostoksille. Siinä samalla tuli hoidettua päivän kuntolenkura.

Olen tällä välin ottanut selvää, mitä se tuomiosunnuntai tarkoittaa. Se on vähän niinkuin synonyymi maailmanlopulle. Siihenhän sitä ihmisiä kasvatetaan, että syyllisyydentunne tuppaa olemaan päällimmäisenä, paitsi jos joku tulee ja pelastaa. Nyt on siis ensimmäinen adventtisunnuntai ja Porvoon tuomiokirkko vihittiin uudelleen käyttöönsä reilu kaksi vuotta sitten tapahtuneen tuhopolton jälkeen.

Käveleskelin pitkin mettiä. Siellä on vielä lunta viime viikonlopun pyryn jäljiltä, vaikka se aukeilta onkin jo sulanut lähes tyystin. Mettässä on mukava kulkea. Se rauhoittaa. Myös sade rauhoittaa. Ilma on silloin helppoa hengittää.

Jos maailman ihmisillä olisi mahdollisuus käveleskellä metsässä tai hiihdellä luonnossa, niin varmaankin vihamielisyyttä pukkaisi vähemmän keskuuteemme. Kiireinen ja monimutkaistuva elämä nostaa stressitasoa ja siitä usein aiheutuu ikäviä kärhämiä myös meidän ihmisten elämässä.

Mutta stressi on se hinta mikä on maksettava jatkuvasta talouskasvusta, ostosparatiisesta, ulkomaan lomamamatkoista ja niin edelleen. Toisin sanoen elintasosta.  Toinen merkittävä lasku tulee ilmaston muutoksesta, luultavasti.

Mutta olihan Titanicillakin ihan kivaa niin kauan, kuin se törmäsi jäävuoreen. Kohta ei ole enää jäävuoria mihin törmätä. Siihen verrattuna Titanicin onnettomuus oli hyttysen yskäisy universumissa.

Vaan olihan se mukavaa, kun marketti oli auki sunnuntaina ja saatoin sieltä näkkäripaketin hakea. Sitä tässä nyt on hyvä mutustella ja katella idols-finaalia telkkarista ;-)

Verkotuttava

Perjantai 28.11.2008 - Reiska

Hep!

Kuten tiedätte, kannattaa näihin blogeihin suhtautua sillä vakavuudella, jonka ne ansaitsevat. Ja koska kotisivukoneen uusi laskutuskausi on alkamassa, katson perustelluksi täyttää sivuja peräkkäisillä sanoilla.

Ketään perus-Tellua en voi väittää tuntevani, mutta se on sivuseikka eikä ratkaisevasti haitanne luomistyötä. Varsinkaan, kun alkuviikolla satanut lumi näyttää sulavan niin, että suuremmin sitä ei tarvitse luoda.

Mutta asiaan. Nykyihmisen on verkotuttava ja monimuotoistuttava. Se on vain pakko suomalaisenkin hyväksyä. Verkottumis- ja monimuotoistumishankkeita pukkaa vain niin tanakasti, että tämmönen hitaampi, rehellinen pohjoisen mies alakaa olla jo kovilla.

Tänäänkin olin mukana sellaisen ihan pätö hankkeen käynnistämiskokouksessa. Käytin siellä asiallisia puheenvuoroja, mutta Aku Ankan äänellä. Pitäisiköhän siitä jo huolestua? Vaiko vasta sitten, jos kokouksiin menee merimiespuserossa ilman housuja?

Yritän tässä vain mukista, että onkohan  verkostojen luomisesta ja niihin liitttyvistä hankkeista vaarassa tulla itsetarkoituksellisia? Verkon pitäisi kuitenkin olla väline, niin kuin kalan pyynnissä ikään. Jos ihminen ei verkostoidu ja liputtele hankkeitten puolesta, pidetään häntä helposti muutosvastarintaisena henkilönä. Saattaa jopa herätä epäilys, että hän ei ehkä kuulukaan parhaaseen a-ryhmään. Muutosagentti paljastaa sellaisen kyllä herkästi.

Ja jos kuvio toimii, niin muutosagentti raportoi havainnoistaan muutosjohtajalle. Ja siinä sitä ollaan. Ei auta, vaikka olisi mies paikallaan. Muutoksessa se on jopa raskauttava tekijä. On mieluummin oltava muutoksen puolesta ja kehityksen tiellä, kuten nimeltä mainitsematon poliittinen puolue.

Koska meillä on viikonloppu, niin todetaan sääkin. Ulos katsomalla sitä ei näe, koska on pimiää, mutta muutama tunti sitten oli havaittavissa, että alkuviikolla tullut talvi jäi lyhyeksi. Helsingissä oli lunta vielä muutamassa kasassa, Porvoossa vähän enemmän. Mutta ei enää kovin kauaa...

Hauskaa viikonvaihdetta!

Pyrypäivä Porvoossa

Sunnuntai 23.11.2008 - Reiska

Heipat ja kaikki muutkin!

 Marraskuun 23. päivä on tuomiosunnuntai, johon kirkkovuosi päättyy. Vaikka kansakouluaikana opettelin uskonnonläksyt hyvin, niin nyt en muista, mistä tämä tuomiosunnuntai tulee. Kuka on tuomittu tai tuomitaan ja miksi? Sen voisi tietysti Wikipediasta tarkistaa, mutta en nyt viitsi.

Tänään on ollut ja edelleen jatkuu talven ensimmäinen pyrypäivä. Ajatukseni on lähteä pyöräilemään keskustaan, mutta neulanterävät lumihiutaleet piiskasivat naamaa niin, ettei paljon eteensä nähnyt. Sisu meni kaulaan ja tyydyinkin vain käymään lähimmässä mahdollisessa kaupassa. Oli mulla kamerakin mukana ja otin muutaman kuvan myräkästä.

Kun kerta ei muka olosuhteiden takia voi harrastaa ulkoilua enemmässä määrin, voi ajankuluksi työllistää vaikka paria aivosoluaan. Onhan sitä kaikenlaista virikettä maailma vääräällään.

Aamupäivällä kattelin Yle teemalta jakson venäläissarjasta "Leninin testamentti". Se on, kuinka ollakaan, työleirikuvaus, joka sijoittuu sota-aikaan. Vangit tekivät raskasta ja turhaa työtä äärimmäisissä olosuhteissa. Esimerkiksi  vallankumouksen vuosipäivänä vangeille tarjottiin "juhla-ateriana" keitettyä vettä. Ruuan jakaja väitti siinä olevan tattarisuurimoita, mutta niitä ei näkynyt.

 Vangit olivat valmiita mihin tahansa nälkänsä helpottamiseksi. He  ilmiantoivat vankitovereitaan milloin mistäkin ja olivat valmiita tunnustamaan mitä tahansa, jos siitä vain sai edes vähän ruokaa. Yksi vangeista jopa teloitettiin tuollaisen tunnustuksen perusteella ja hän vaikutti jopa tyytyväiseltä, kun sai kuolla täysin vatsoin. 

 Kun ajattelee proletaarivallankumouksen ihanteita, niin irvokastahan se on. Ylevien aatteiden ja uskontojen nimissä on historian kuluessa kidutettu ja tapatettu ihmisiä tolkuttomasti. Lopullisen totuuden tietäjää, miten itse kunkin pitäisi olla ja elää, ei ole ollut, ei ole, eikä tule. Kaikenmaailman puolivillaiset diktaattorit ovat sitä kyllä ahneesti yrittäneet.

Kolmoselta kattelin puolitehoisesti elokuvaa "Kaunis mieli", jonka olen aikaisemmin nähnyt kahteenkin kertaan. Se on Ron "Onnen päivät" Howardin ohjaus, joka voitti useita Oscareita. Elokuva kertoo amerikkalaisesta matemaatikko John Forbes Nashista, joka pitkien mutta kivisten vaiheiden jälkeen palkittiin matematiikan Nobel-palkinnolla. Nash oli skitsofreenikko, jolla onnekseen  oli elämänkumppanina nainen, joka kesti niinsanotusti myötä- ja vastamäessä. Ja niitä vastamäkiä olikin kyllä meleko lailla.

Sitten mulla on vielä "työn alla" yks nobelisti, elikkä Gabriel Garcia Marquez ja "Sadan vuoden yksinäisyys". Alku on lupaava. Teksti on elävää ja napakkaa, osittain pähkähullua ja hauskaa.

 Pikkujoulukin se oli männä perjantai-iltana. Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Kyllä sitä maantaina sen viilaan kehtaa töihin mennä. Musiikki tässä soi nyt taustalla ja kappale on Chris Rean "This is the road to Hell". No, toivottavasti ei sentäs. Pärjäillääns!

Väärä kurkku kelpaa taas

Perjantai 14.11.2008 - Reiska

Hyvää täydenkuun jälkeistä perjantaita ja Onnea Iiriksille ja Iriksille! Onnea myös väärän kurkun tuottajille ja myyjille.

Nimittäin EU-direktiivien hölmöyden huippuna pidetty kurkkudirektiivi on siis täten kumottu. Enää ei tarvitse hyvää syömäkelpoista tavaraa käyryyden takia roskikseen kyörätä. Kurkkufarmarien ja -myyjien ei vastaisuudessa tarvitse kylmässä hiessä kylpien herätä pelkoon, että kolmimetrinen EU-tarkastaja häijyn näköisine apureineen tulee keskellä yötä ulko-ovea ryskyttämään vaatien tilille direktiivien vastaisesta toiminnasta. Eli antaa kaikkien kurkkujen kurkkia kurkkia vaan!

Nukuin tässä välissä yön yli ja ajattelin, että asiat lauantai-aamuna näyttäis toisenlaiselta. Mutta ei ne näytä, päinvastoin :-)

K-linja on Suomessa kuopattu ja enää vain poliittista historiaa. V-tyyli sen sijaan elää ja voi hyvin. Kyseisen tyylin edustajat Vanhanen, Väyrynen ja Vehviläinen pistäytyivät Moskovassa. Ja katso, naapurin vahva isäntä Vladimir Putin lykkäsi puutullien korotuksia, joiden piti astua voimaan 1.1.2009.

Putin on Vanhasta niin paljon pienempi mies, että pakkohan hänen oli tulleja lykätä. Pakoonkaan ei päässyt. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan myönteiseen  ratkaisuun saattoi vaikuttaa myös rouva Lilli Putin. Vai mikä se nyt oli?

Imatralla kuohuu muukin, kuin koski silloin tällöin turisteille kesäisin. Siellä paikallinen kirkkoherra päätti vaihtaa puolta. Hän ei ole  siirtymässä Luciferin leipiin vaan kysymys on sukupuolenvaihdoksesta. Koska Suomessa on naispappeus virallisesti hyväksytty, ei muodollista estettä työsuhteen jatkumiselle vaihdoksesta huolimatta liene. Eri asia on, seuraako muutoksesta ns. luottamuspula.

Iltalehden mukaan kirkkoherran ex-vaimo oli päättänyt palata nykyisen, vielä ex-miehensä luokse takaisin kuultuaan tulevasta sukupuolenvaihdoksesta. Elävässä elämässä tapahtuu siis asioita, joiden valossa Kauniit ja Rohkeat on varsin yksioikoista ja mielikuvituksetonta touhua.

Akateemikko ja kirjailija Veijo Meri totesi naisten suojelun menneen liian pitkälle. Hänen mukaansa naisiin pitäisi voida käydä kiinni, jos siltä tuntuu. Hänen mielipiteeseensä ovat yhtyneet mm. Aarno "Loka" Laitinen, Hannu Mäkelä ja Ilkka "Frederik" Sysimetsä. Meri arvioi, että kohta ei enää uskalla edes astua naisen varjon päälle seurauksia pelkäämättä.

Resepti asiaan on periaatteessa aika simppeli. Jos joku ei halua tulla köpälöidyksi, siihen älköön häntä velvoitettako humalatilasta huolimatta. On ihmisiä, jotka pitävät siitä ja on ihmisiä, jotka eivät. Niin yksinkertaista se on. Ainakin, jos on uskominen yleisasiantuntijatoimisto Finnskeida Oy:n konsulttia Wilhelm Fruktansvärdiä. Ja miksi emme uskoisi häntä, joka on siantuntija.

Aamunkoi vai iltarusko?

Lauantai 8.11.2008 - Reiska

Tervehdys!

Edellisen blogin jälkeen on ollut taas siitä erikoinen jakso, että maailmalla on tapahtunut erilaisia asioita. Viestivätkö ne toiveikkaasta muutoksen aamunkoista vai pettymyksen ja näköalattomuuden iltaruskosta, riippuu näkökulmasta. Vai viestivätkö ne jopa toivottomuuden kaamoksesta ja ihmisen rimpuilusta siinä? Aineksia kaikista kolmesta on.

 Aloitetaan mittavimmasta päästä käsin. Ilmaston muutoksen torjumiseksi ihminen joutuu vielä tinkimään paljosta. Tutkijat kyllä ovat erimielisiä ihmisen roolista siinä. Ei varmuudella tiedetä, muuttuisiko ilmasto joka tapauksessa vaikka kaikki saastepäästöt lopetattaisiin kuin seinään.

  Yhdysvalloissa tehtiin historiaa valitsemalla presidentiksi värillinen Barack Obama. Hänen kampanjointinsa perusteella pitäisi maailman johtavassa supervallassa tapahtua merkittävä muutos parempaan suuntaan Bushin kauden pohjanoteeraukseen verrattuna.

Toiveissa on, että Obaman valinnan seurauksena maan ääriuskonnollisten uuskonservatiivien vaikutus käytännössä heikkenee. Sen kannatuksen varaanhan Bush on sotapolitiikkansa rakentanut. Siinä ei juuri muuta perusteita sodille ole tarvittu kuin se, että ne muka ovat Jumalan oikeuttamia. Naurettavaa hölynpölyä! Bushin hallinnon oma ulkoministeri Colin Powell kyllästyi moiseen höpinään siinä määrin, että erosi kesken kauden ja oli vaaleissa tukemassa Obamaa.

Vaikka ruorimies vaihtui, niin iso laiva kääntyy hitaasti. Kuitenkin Obaman valinta herättää tiettyä toiveikkuutta, joka heijastuu koko maailmaan. Mutta muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi käydä huomispäivän tie?

 On yksin vaikeaa. Se kävi ilmi viimeistään, kun Jokelan koulusurman vuosipäivän alla haastateltiin Pekka-Erik Auvisen vanhempia. He kertoivat, kuinka poikansa oli joutunut yläasteella jatkuvan kiusaamisen kohteeksi ja jätetty yksin. Kieltämättä piti yrittää palaa niellä kurkusta, kun Auviset kertoivat tuskastaan ja surustaan, jonka tapahtuma aiheutti.

Piittaamattomuus ja julmuus osoittavat heikkoutta. Koulukiusaamisen aloittaminen saattaa olla kiinni harvoista henkilöistä. Osa liittyy kiusaajiin siitä pelosta, etteivät itse joutuisi kiusatuksi. Osa ummistaa siltä silmänsä, mutta kiusattujen puolustajia ei juuri ole. Nuo kiusaamisen käynnistämisen avainhenkilöt pitäisi saada kiinni ja tunnistaa hyvissä ajoin. Kiusaajatkin ovat useimmiten turvattomia kyheröitä. Siinä mielessä kiusaajien ja kiusattujen välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Kuitenkin kiusaamisen aiheuttamat henkiset vauriot voivat johtaa äärimmäisiin tekoihin, kuten Jokelassa kävi.

Useita nuoria on lehtitietojen mukaan viety pakkohoitoon nettiuhkailujen perusteella ja aseita on takavarikoitu. Yhden kouluiskun toteuttamisen poliisi esti viime hetkessä vain muutama päivä sitten. Eilen, Jokelan murhenäytelmän vuosipäivänä, useita kouluja tyhjennettiin uhkailujen takia.

Pitäiskö sivareita ryhtyä kouluttamaan kouluihin välituntijärjestyksenvalvojiksi, koska suurissa kouluyksiköissä opettajat eivät joka paikkaan ehdi? Opettajien pitäisi voida keskittyä varsinaiseen opetustyöhön.

Maailman taloustilanne on kiikun kaakun, mikä herättää ihmisissä epävarmuutta ja turvattomuutta. Globaalimaailmassa ollaan ns. samassa veneessä ja lumipalloefekti leviää nopeasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Siihen voi yrittää vaikuttaa jos jaksaa, tai vain seurata katseella.

Arkirealismin valossa aika kornilta tuntuivat kunnallisvaaleissa käytetyt sloganit toivotalkoineen, unelmineen ja koteineen. Ovatko vaaleissa nukkuneet ainoa ryhmä, joka todellisuudessa on ymmärtänyt mistä on kysymys? Tässä kohtaa laitan rastin ruutuun "en osaa sanoa".

Isänpäivä on ovella. Vaikka jotkut trendikkäinä itseään pitävät tahot vähättelevät isän merkitystä lapsen elämässä, niin onnea silti kaikille isille. Heidän toiminnallaan on kauaskantoiset seuraukset yksilön elämän mittakaavassa. Vastuullista hommaa siis.

Ja nyt ulukokausthele, koska on vapaapäivä. Jess!

Huuhaa elämys

Maanantai 27.10.2008 - Reiska

Hyvää huomenta nimpparisankarit Helli, Hellin, Hellä ja Helle ja miksei kaikki muutkin! Ja onnea!

Onnea voi toivottaa myös vaalivoittajille, vaikka suurempi syy olisi toivottaa sitä häviäjille. Hehän sitä tarvitsevat, etteivät kutistuisi olemattomiin tässä kovassa myllerryksessä ja raadollisessa valtapelissä.

Nyt on siis kunnallisvaalien jälkeinen päivä ja luultavasti tähän mennessä innokkaimmatkin voiton juhlijat ja tappion surraajat ovat jo jotenkuten selvinneet. Lopulliset tulokset selvisivät joskus puolen yön hujakoilla.

Voittajien on helppo hymyillä ja tappion kärsineiden itkeä. Dejavú-ilmiö ei ollut kaukana, kun kuunteli puoluejohtajien ja -sihteerien kommentteja tulosten selvittyä. Kaikki olivat tehneet ankarasti työtä 110 lasissa ja kampanja oli positiivinen ja iloinen ja toiveikas ja kaikki olivat tehneet hiki hatussa työtä ja tunnelma kentällä oli hyvä ja kiitos kaikille, kiitos, kiitos, kiitos...

Voittajat eivät kehdanneet sanoa, että varsinkin humpuuki puri hyvin, suorastaan erinomaisesti. Eivätkä hävinneet kehdanneet sanoa, että humpuuki ei purrut juuri lainkaan näissä vaaleissa.

Vaalien voittajista kokoomus sai hyväosaisensa tehokkaasti liikeelle. Kokoomus ei ole hallituksessa ollessaan joutunut viemään kenkkumaisia viestejä rikkaalle perusäänestäjäkunnalleen. Heillä menee hyvin. Toivotalkoot pikantteine työkalurekvisiittoineen puri niihin, joilla toivoa on jo reilusti ennestään.

Perussuomalaisten populismi puraisi myös äänestäjiin kunnolla. Persun ykkösasiahan on, että EU on kaiken pahan alku ja juuri. Kukaan ei tullut vaalitenttien yhteydessä Timo Soinilta kysäisseeksi, että miten hän irroittaisi Suomen EU:sta niin, että maamme talous, työllisyys tai turvallisuus siitä vain vahvistuisivat? Terävät toimittajat eivät hoksanneet kysymystä asettaa, vaikka muuten vaalikeskusteluissa puhuttiin paljon muustakin, kuin kunta-asioista.

Keskusta sai taas viestinsä perille liiankin hyvin. Markkinavoimien hallitsemassa maassa ei voi harjoittaa aluepolitiikkaa menettämättä kannatusta Ételä-Suomen väestökeskittymissä. Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lakkautus kuumahiersi Lapin äänestäjiä. Siksi puolue meni paljon taaksepäin mm. Lapissa ja Oulussa. Saattaa olla, että osa kuuli väärin kehotuksen "äänestä kotiasi" ja jäi vaalipäivänä kotiin.

Demarien unelmat rupesivat suorastaan unettamaan. Kampanja oli puheenjohtajansa näköinen, mikä sinänsä ei kirjaimellisesti ottaen ole hullumpaa. Aika ilmava se kuitenkin kauniisti sanottuna oli. Urpilaisen puoluetoveri Erkki Tuomioja käytti siitä jopa ilmaisua "unelmahöttö". Vähän nyrpistellen se otettiin äänestäjien keskuudessa vastaan.

Nukkuvia oli kuitenkin näissäkin vaaleissa aivan ylivoimasesti eniten eli lähes 40 %. Ei siis kannata hirveästi paukuttaa henkseliä hieman nousseen äänestysprosentin takia. Emeritusprofessori Tuomo Martikaisen mukaan kotiin jäävät herkimmin ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. He lienevät ymmärtäneet poliitikkojen viestin, että nykymaailmassa heidän hyväkseen ei ole kovin paljon tehtävissä.

Kaiken tuon vaalihärdellin seurauksena koin merkittävän huuhaa-elämyksen: On mahtavaa olla tavis, koska ei tarvitse kommentoida medialle mitään. Ne kuitenkin takertuvat epäoleellisiin asioihin ja mitä enemmän selittää, sen toivottomampaa se on. Tuon varmaan allekirjoittaa myös herra pääministeri.

Siperiaa ja vaalimyrskyä

Sunnuntai 26.10.2008 - Reiska

Moro!

Tälle lokakuun viimeiselle viikonlopulle ajoittuu kaikenlaista mielenkiintoista. Piipahdin perjantaina töitten jälkeen täällä paikallisessa Taidetehtaassa (!), jossa järjestettiin kaksipäiväinen, pienimuotoinen oktoberfest. Viralliselta nimeltään tapahtuma on "Sadonkorjuu, Tummat oluet Taidetehtaalla". Esillä oli useita pienpanimoita mallastuotteineen.

Pohjattoman iloisena ja positiivisena luonteena valitsin ensimmäseksi hanasta, jossa luki Siperia. Ajattelin, että jos Siperia on kerta opettanut Esko Ahoakin, niin voihan sitä maistaa. Kävi ilmi, että se on stoutia, siis Guinnessin tyyppistä tavaraa. Siperia stoutin luonnehdinta esitteessä oli, että se on "erittäin musta ja katkera imperial stout, jossa tervamaiseen makuun yhtyy paahtunut hedelmäisyys". Varsinainen suomalaisen perusmiehen kaamos-stobe siis.

Tarjolla olisi ollut myös usemmanlaisia, vahvoja puolalaisia panimosimoja, mutta ne jätin sovinnolla väliin.  Olinhan liikenteessä polkupyörällä ja olisin voinut löytää itseni ojasta tai allikosta panimosimojen vaikutuksesta. Niinikään jätin maistamatta useimmat muut esillä olleet vaihtoehdot.

Tänään on siis taas kansalaisen demokraattisen vaikuttamisen mahdollisuus kunnallisvaalien muodossa. Vaikuttamiseen riittää, että osaa kirjoittaa 1, 2 tai 3 numeroa vaalilipukkeeseen. Kävin äänestämässä hyvissä ajoin uhmaten navakkaa vastatuulta ja naamaan piristävästi osuvaa vesisadetta. 

Vaikka nykyihmistä kiinnostaakin enemmän Big Brother tai Idols, niin jotain merkitystä vaaleillakin vielä on. Ihmiset eivät tosin enää paljon politiikasta tiedä. Suurin osa ei tiedä sitäkään, että mitä puolueita on hallituksessa. Siksi kampanjoiden suunnittelijat yrittävät luoda mahdollisimman myyviä mielikuvia, vaikka asiapuolella olisi hyvinkin heiveröiset eväät. Osa puolueista yrittää häivyttää perusideologioitaan ja asemoida uudelleen itsensä suurta keskiluokkaista äänestäjäkuntaa kosiskelevilla teemoilla.

Isoja, nopeita korjauksia epäkohtiin ei tule, voittaapa vaalit kuka hyvänsä. Populismi puree tasan niin kauan, kuin siitä ponnistava puolue joutuu isoon vastuuseen ja sovittelemaan yhteen erilaisten intressirymien etuja. Populistinen ajattelu nojaa useimmiten enemmän tai vähemmän yhteen asiaan ja sillä on taipumus yksinkertaistaa monimutkaisia asioita ja etsiä syntipukkeja. Toisaalta, valta ja sen turvaaminen saattaa houkutella monimutkaistamaan yksinkertaisia asioita.

Näitä sitä äänestäjäriepu tässä maapalloistuvassa yhteiskunnassa joutuu miettimään tarpoessaan vesisateessa kohti vaalipaikkaa. Tai sitten voi katsoa, että onpa tuossa näpsän näkönen ehdokas, äänestänpä häntä! Samanarvoisia ääniä kaikki tyynni.

Nyt taas eletään normaaliaikaa 5 kuukautta, kun kelloja siirrettiin viime yönä taaksepäin tunnilla. Vaikka kellojen siirtelystä on todettu aiheutuvan jopa terveyshaittoja, niin sitkeästi siitä pidetään kiinni. Tämä vaihe on helpompi, kuin kesäaikaan siirtyminen. Nyt sai nukkua tunnin pitempään ja sehän se on kaiken a ja o. Hyvää yötä!

Mikä on totta?

Tiistai 21.10.2008 - Reiska

Hyvää lämmintä, mutta tuulista Ursulan päivää!

Eipä tuosta totuudesta aina tiedä. Usein siitä värteerataan, milloin vain kaksi tai useampia henkilöitä yhtyy. Saattaa sitä yksikseenkin pohtia ja esittää itselleen perusteita ja vastaperusteita. Samalla voi tsekata, että pärjääkö itselleen älyllisessä mittelössä. Ja jos pärjää, niin miten hävinnyt puolikas asiaan suhtautuu?

Tuosta yhtymisestä nyt ei hyvistenkään kannata vetäistä hernettä nenään hätäisten mielleyhtymien ja johtopäätösten nojalla. Suomen kieli nyt vain on semmoista.

Mutta mikä sitten on totta? Ainoa elämän osa-alue luonnon ja Murphyn lakien lisäksi, jossa totuudet eivät vaihdu päivittäin, viikottain tai edes vuosisadoittain on matematiikka. Kaikki muu on toisaalta ja taas toisaalta.

Tieteelliseen tutkimukseen nojaten saattaa Kekkonen olla yhden tutkijan mukaan isänmaallinen johtaja ja toisen mukaan roisto, kätyri tai jopa KGB:n agentti. Tai yksi tutkimus osoittaa, että kahvi on yököttävää, epäterveellistä, ehkä myrkyllistäkin tököttiä. Toisen tutkimuksen mukaan se onkin varsinainen terveysjuoma, joka pitää lääkärin loitolla.

Kukaan ei kuitenkaan toistaiseksi ole yrittänyt inistä, etteikö 1 + 1 olisi 2. Se ei ole näkökulmakysymys. Se on tasan 2 riippumatta ihmisen poliittisesta kannasta, uskonnosta, suvusta, ikäpuolesta tai mistä hyvänsä. Tai etteikö pii olisi 3,14 plus pitkä litania desimaaleja vielä päälle. Matemaattiset perustotuudet ovat varmoja eikä niitä kukaan pysty kyseenalaistamaan. Niiden varaan voi laskea.

Ne ovat siis loppumattoman länkytyksen, spekulaatioiden ja tulkinnan ulkopuolella, mikä leimaa kaikkea muuta ihmisen elämistä ja olemista. Matematiikka on kaikkia yhdistävä tosiasia. Onko se sitten paljon vai vähän, hyvä vai paha? Siitähän rupeaakin jo eriäviä mielipiteitä syntymään. Ne voivat pahimmillaan johtaa siihen, että käydään naapurin kimppuun, mikäli hänellä sellainen on.

Ihmisen esimatemaattiseen vaiheeseen kuuluvat kiinteästi tai nestemäisesti housuihin laskeminen sekä alleen laskeminen. Ne eivät kuitenkaan suoraan ennakoi myöhempää matemaattista lahjakkuutta. Esimatemaattinen vaihe saattaa joskus mennä matemaattisen vaiheen kanssa päällekkäin, mikä ei aina kaikkia asianosiaisia naurata. Mutta se onkin sitten jo paljon tulkinnanvaraisempi juttu.

Rääkkäystä

Tiistai 14.10.2008 - Reiska

Tere!

Ajattelin tänhän kokkeilla  kirijottaa tervolaksi. Toisin sanuen ossaako sitä ennään hoota joka paikhan panna. Tai ees oikeishin paikhoin. Yhen version sain jo valahmiksi, mutta se hävis tältä konhelta niinko tuhka tuuhlen. Vain otsikko jäi jälijele. Tuola se ny lämmittää bittiavaruutta :-)

Joka taphauksesa Oulun seu´ula on keksitty vanha viitakon sanonta: "Älä nää rääkkää jäärää täsä hämäräsä lääväsä. Mä rääkkääkkään. Täsä hämäräsä nääkkään rääkätä". Elikkä rääkkäys kävis muuten, mutta ko ei kunnola näje. Nyky-Suomesa sekhän ei ole ennään onkelma, ko voimalaitokset jauhaa sähkyä jatkuvala syötölä ja sähkövalua riittää maan joka kolokhan.

Jos se rääkkäys rajottuski esimerkiksi jäährän, mutta ko ei. Ihimiset on kovia rääkkäähmän toisiihan jos milläki verukhela. On kaikenmaailman kiusaamisia, perinönjakoja, avioeroja, kolomiotraamoja, alakoholismia ja muita hässäköitä. Ja kaikki on ylhensä omasta mielesthän tasan oikiasa. Niinhän sitä ittekki ajattellee ja harvon sitä ossaa asettua toisen asehman.

Jos ihimiseltä niistethän ittetunto jo varhain saattaa siittä tulla vauhko pörränä, turvaton kyherö tai onneton nykijä. Sitä se voi koittaa peittää hyökkäävyyelä ja kenkkumaisuuela. Ja sen se monta kertaa tekkeeki, niinko erinäiset tapahtumat on osottanu.

Koulusa kiusaamisen syyksi saattaa riittää, että on hilijanen, lihava, laiha, pinko, erivärinen, köyhä, huonot vaathet ym. Lista on loputon. Ja mitä heikomisa kantimisa ihimisen ittetunto on, sen ärhäkämpi se on kiusaahman ja käyttämhän nyrkkejhän tai jopa asheita. Kaikki yli-ihimisinä ittiihän pitävät ovat lopulta pääasiasa turvattomia kyheröitä.

Armeijasa nöyryyttäminen kuulu ainaki menheinä vuosina koulutukshen. Kaiken tasoset esimiehet saatto käyttää mielivaltaa iliman, että siittä juuri kukhan uskalsi inissä. En tiiä, miten semmonen palavellee motivaation kehittymistä. Ei minusta vishin mitenkhän. Vastentahtosestihan sitä ihiminen sillon kelekkaroi matkasa. Vaikka armeijaki on palijon helepottunu, aika moni sieläki heittää pyyhkhen kehhään ennenaikasesti.

Sitte on vielä tyhyjänpäiväset valtapelit, joita käyhän koteisa ja työpaikoila ja millon misäki. Aikuset ihimiset saattavat olla tosi pikkumaisia ja kenkkumaisia ja pittää kiini omasta reviiristhän. Seki on jonku sortin henkistä rääkkäämistä.

Ihimisen turhamaisuuen takia rääkäthän koe-elläimiä vain sen takia, että saatais naamasta rypyt siliämhän. Pösilön hommaa! Botox-testeisä hiiriä myrkytethän botuliinila niin, että ne hithasti kitumala kuolevat. Karvat nousi pysthön, ko katteli aihhesta tehtyä tv-ohijelmaa tuosa iltana muutamana.  

Sum liirum sum laarum Hilima lauleli vaan, äh ei ko yhthenvetona vois sanua, että toisten rääkkäys huonontaa rääkkääjänki elämisen tasua. Mikä siinä sitte on, että sitä harrastethan? Tuo kysymys taitaa jäähä ilihman leijumhan. Jos siihen joku konsultti keksis vastauksen, niin sehän kääräsis sillä sievosen summan. Yrittää kumminki kannattaa, eikö mitä häh? Elikkä vois ny alottaa siittä, ettei rääkkää ees sitä jäärää, vaikka näkiski. Joku voi pittää rääkkäyksenä tositv-ohijelmia, mutta niitten kattomishen voi ittekki vaikuttaa.

Lopuksi kevenys: Mikä on Venäjän suosituin tositv-ohijelma? Vastaus: Maaryssile morsian. Tähän vitsihuumorinaurun remakhan voi hyvin lopettaa. Kyllä se näköhjän vielä murthelaki suju, luulisin. Pärijäihlän ja ihimetelhän maailman menua. 

Lääkäri, tuomari, polliisi vai pappi?

Sunnuntai 12.10.2008 - Reiska

Huomenia vain itsekullekin ja hyvä Aarren päivää! Vai pitäiskö sanoa, että Aarteen päivää? Ei sunkhan! Mutta suomalaiskansalliseen, vaatimattomaan tapaan niin kuitenkin kell´ onni tai aarre on ja niin edelleen.

Mutta mitä se tuommonen otsikko meriteeraa? Tulipahan mieleen siitä, että Martti Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, jota jo pidemmän aikaa on kieli pitkällä odotettu. Ahtisaari on kieltämättä palkintonsa väärtti kun ajattelee, kelle kaikille se on matkan varrella myönnetty.

Vanha kunnon UKK sanoi aikanaan, että Suomi on kansainvälisessä politiikassaan mieluummin lääkäri kuin tuomari. Tässä suhteessa Martti Ahtisaaren ajattelu jonkin verran eroaa UKK:n linjauksista. Ahtisaari painottaisi enemmän poliisinkin roolia suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa.

Martti Ahtisaari ajaa nimittäin Suomen Nato-jäsenyyttä siksi, että Suomi voisi entistä enemmän olla mukana Nato-vetoisissa kriisienhallintaoperaatioissa eri puolilla maailmaa. Naton turvatakuu jäsenmailleen ei tuoreen nobelistin kannanotoissa ole juurikaan tullut esille. Ahtisaari ei näe Venäjällä ja Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä mitään yhteyttä. Naton ja Venäjän suhteet eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset, joten Suomen liittyminen sotilasliittoon mitä ilmeisimmin lisäisi jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä.

Naton mahdollisia turvatakuita Suomi tarvitsisi nimenomaan Venäjän varalta. Nurinkurista olisi, että jäseneksi liittyminen luultavasti lisäisi tuota turvatakuutarvetta. Maantiede ei ole edelleenkään muuttunut. Kansainväliseen kriisienhallintaan osallistumiseksi emme tarvitse Nato-jäsenyyttä. Nykyisen kaltainen yhteistyö siinä mielessä riittää hyvin. Minusta Suomi ei ole kansainvälinen kummajainen siksi, ettemme kuulu sotilasliittoon. Jäsenyys toisi myös velvoitteta ja lisäisi paineita osallistua Irakin ja Afganistanin kaltaisiin maailmanpoliisioperaatiohin, joita Yhdysvallat toteuttaa.

Ahtisaaren Nobel-palkinto tuli ansaitusti hänen elämäntyöstään. Se ei kuitenkaan sinänsä tee hänen Nato-kannoistaan sen painokkaampia. Nobel-toimikunta koostuu ihmisistä, eikä palkinnon myöntäminen tee sen saajasta jumalaa, jonka kannanottoja kaikki kilvan hymistelevät.

Tänään sattuu olemaan myös uskonpuhdistuksen muistopäivä. Martti Luther on yksi historiaamme eniten vaikuttaneista henkilöistä, eivätkä nekään vaikutukset pelkästään positiivisia ole. Ne kuitenkin loivat pohjaa länsimaiselle, järjestyneelle yhteiskunnalle. Tietysti tänään voi asettaa kysymyksen, että kuinka järjestäytynyt yhteiskunta on? Euroopan alueella se on kohtuullisen järjestynyt, monenlaisista lieveilmiöistä huolimatta. Pääosalla alueen ihmisistä menee suhteellisen hyvin ja rauhallisesti.

Uskonasioissa on kuitekin paha mennä saarnaamaan ehdotonta totuutta, koska se ei ole kellään tiedossa. Erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä pitää suvaita, kunhan eivät tule ihan silimille hyppelemään. Tuo oli riittävän ylevä lopetus tälle sunnuntain blogille. Aurinko alako paistamaan siihen laihin, että ulukoilu on nyt paikallaan, vaikkapa paikallaankävely :-). Virkistävää lokakuista sunnuntaita!

Mikki-hiiri juhlii

Tiistai 7.10.2008 - Reiska

Jumprahuiti!

Lokakuun 7:s on ollut kaunis syyspäivä, aurinkoinen ja värikylläinen. Hanihiparvia on lentänyt etelään päin tänäänkin. Saa siveettömät, tarkoitan, siivettömät tyytyä maan kylmän kahleisiin. Osa siveettömistä suuntaa mm. Thaimaahan, joten heitä tuo kahleistus ei koske. Ehkäpä sitten, kun sieltä kotiutuvat.

MTV 3 kertoi uutisissaan sellaisenkin merkittävän asian, että Mikki-hiirellä on 80-vuotispippalot näinä päivinä. Mikki-hiirihän on osa Ankkalinnan henkilögalleriaa ja aika monen meistä lapsuushistoriaa. 

Kaikki tietävät Aku Ankan, tuon viattoman lasten sarjakuvalehden, jossa housuttomat ankat seikkailevat ja joiden perherakenteet ovat erikoisia. Isiä ja äitejä ei juurikaan ole. On vain setiä ja tätejä sekä veljenpoikia - ja tyttöjä. Samaa sukupuolta olevat ankat ja hiiret eivät kuitenkaan elä avioliitonomaisissa parisuhteissa keskenään. Sulattamistaan ja herättämistään odottava Walt Disney luultavasti kääntäisi kylkeä kylmiössään, jos niin olisi.

Eihän sitä viattomana lapsena pitänyt minään, vaikka Aku Ankalla ja kumppaneilla ei ollut housuja. Eipä niitä ankoilla muutenkaan yleensä tapaa olla. Ei ankoilla tosin normaalisti ole merimiespuseroa tai lakkiakaan. Joku moralistiporukkahan se alkoi joskus 1970-luvulla intoillla siitä ankkojen housuttomuudesta ja niin pääsi Suomi taas kansainvälisiin otsikoihin.

Roope-sedän kohdalla housuttomuutta voi ihmetellä sikäli, että ankka on upporikas monimiljardööri, joka säilyttelee rahojaan säiliössä. Hänellä kyllä olisi varaa housuihin, mutta on liian pihi hankkiakseen ne. Roopen rahoja väijyy ainakin Karhukopla ja hänen onnenrahaansa kyttää Milla Magia. Karhukopla operoi vangin asussa, joten heidän ei tarvitse vaihtaa joka kerta vaatteitaan kiinni jäädessään. Milla Magia on taas yrittänyt vuosikausia nyysiä Roopen onnenlanttia onnistumatta siinä.

Aku Ankka kutsuu tyttöystäväänsä Iinestä puluksi. Puluhan on kyyhkynen, mutta eipä se Akua hidasta. Akusta löytyy virtaa moniin tilanteisiin ja hän on kova poika tyrimään. Häneen, tai pitääkö sanoa siihen, on helppo samaistua :-). Aku ja Iines eivät ole saaneet omia ankanpoikia, ei somia eikä rumia.

Akun veljenpojat asuvat hänen hoteissaan. Akun veljestä ei ole havaintoa. Ei tosin Tupun, Hupun ja Lupun äidistäkään kukaan tiedä mitään. Iinestä vokottelee myös Akun Hannu-serkku, joka on hanhi. Hän on onnenmyyrä, mutta silti Aku on onnistunut pitämään Iineksestä kiinni. Iines vain ei ole muninut, siitä se lapsettomuus johtuu. Ankat kuitenkin pitävät yhtä, eikä hanhen ja ankan risteytymää ole näköpiirissä.

Mutta Mikkihän tässä synttärisankari on. Vielä nytkin hän nuorekkaasti mättähältä mättähälle käy ja pikkujalka pilpattaa. Mutta mies se on hiirikin, ainakin tässä tapauksessa. Mikillä on elätettävänään veljenpojat Mortti ja Vertti, joiden isää tai äitiä ei näy mailla eikä halmeilla. Mihinkä loukkuun lienevät jääneet? Mikki styylaa Minni-hiiren kanssa, eivätkä hekään ole hankkineet poikasia keskenään. Muistaakseni hiirillä on sentään housut jalassaan.

Mikki on itseoppinut etsivä, joka avustaa poliisimestari Sisua vaikeitten juttujen ratkaisemisessa. Mustapekka tai Mustakaapu jää aina toiseksi. Mikin paras ystävä on Hessu Hopo, joka lienee koira. Lisäksi Mikillä on luppakorvainen koira, jonka nimi on Pluto. Mikillä on siis sekä ystävä, että ihmisen paras ystävä. Tässä tapauksessa se on siis hiiren paras ystävä.

Mitäpä sitä muuta hiiri voi elämältään odottaa. Täysipainoinen elämä lienee Mikin ja kumppaneittein pitkän iän salaisuus. Mikäs siinä, kun on sopivasti virikkeitä ja kotiasiat kunnossa.   Kuinkahan pitkälle sitä ihminen vastaavalla tyylillä selviäisi? Ankkalinnassa toiminee tunnuslause: Kun hätä on suurin, tartu Mikkiin! Mikki ei anna pienuutensa hämätä, eikä ala turhista vikistä. Mikki on todistanut, että asenne ratkaisee :-) Alla olevassa kuvassa poseeraa vielä tuoreen näköinen Mikki-hiiri.

Sisun ilmentymiä

Lauantai 4.10.2008 - Reiska

Tummuvat varjot kammiossain, kun hämärtää. No, äläkää uskokaa. Eihän ne varjot mitään tummene. Sähkövalot palaa vakioteholla eli täällä sisällä ei ole varjoista tietoakaan. Ulkona kyllä on pimiää, koska on jo lokakuu ja minusta näkee sen. Naamani punoittaa terveesti saunan jäljiltä. Sata-asteinen löyly jättää kyllä ihmiseen jälkensä monella tasolla. Jotta sitä kestäisi tuntitolkulla,  se vaatii sisua. Myönnän sovinnolla, etten täytä kriteeriä.

Katselin aamusella dvd:n "Nuoruuteni savotat". Elokuva perustuu Kalle Päätalon omiin kokemuksiin. Olen lukenut joitakin Päätalon kirjoja. Ne ovat konstailemattomia ja ovat myyneet hyvin. Kriitikot eivät ole niistä kovin innostuneita. Tuon elokuvan katsottuani totesin, että Päätalolla oli sisua. Hän joutui nuoresta lähtien tekemään kovaa työtä ankarissa olosuhteissa, kuten suurin osa ihmisistä hänen nuoruudessaan. Elokuva sijoittuu 1930-luvulle. Se on kasvutarina.

Päätalon isä kärsi mielenterveysongelmista ja päävastuu perheen elättämisestä oli siis äidillä. Lapsia oli monta ja tiukan paikan tullen piti lähteä jopa kerjuulle. Asiaan kuului myös mielivallan, pilkan ja nöyryytyksen kokeminen. Kallekin joutui sen kokemaan myös savottahommissa. Se ei kuitenkaan lannistanut häntä.

Onko sisu lopulta synonyymi paineensietokyvylle? Ettei lannistu, vaikka tulisi lunta tupaan ja jäitä porstuaan? Että kestäisi pettymykset ja uskoisi itseensä, vaikka ympäristö ei uskoisi?

Päätalon tapauksessa äiti tuki Kallen kirjailijapyrkimyksiä. Isä taas vastusti ja halveksi niitä. Tavallaan hän kuitenkin tuli testanneeksi Kallen pyrkimysten aitouden ja voiman. Mutta vaikka ihminen olisi kuinka sisukas, hän tarvitsee kuitenkin jonkun tukea. Täysin yksin ei pärjää.

Päätaloa vielä paljon vahvempi esimerkki sisusta on irlantilainen kirjailija Christy Brown, joka oli  cp-vammainen. Hän kärsi pahoista pakkoliikkeistä, eikä pystynyt edes puhumaan. Kuitenkin pää toimi kuin partaveitsi. Hänen äitinsä jaksoi uskoa häneen. Pään lisäksi Brownin vasen jalka toimi niin, että hän opetteli kirjoittamaan sillä. Prosessi oli tuskallisen hidas, mutta sen seurauksena syntynyt "Jonnekin päivästä pois" on yksi hienoimmista kirjosta, joita olen lukenut.

Tasaisen harmaan arjen sietäminenkin vaatii omanlaistaan sisua. On hyvä ymmärtää, että ruoho on riittävän vihreää ja taivas riittävän sininen. Ja on hyvä, jos päivä on aurinkoinen tai sateinen, lämmin tai pakkanen. Ne kuuluvat elämään.

Kolomoskanavalta alkaa Dustin Hoffmanin ja Tom Cruisen tähdittämä elokuva Sademies.  Sisutarina tuokin elokuva tavallaan on. Kuten sekin, että käärme ihastui puutarhaletkuun ja yritti sitkeästi saada sitä treffeille. Kun letku ei reagoinut, tuli käärme siihen tulokseen, että onpa leuhka. Niin käy usein myös meidän ihmisten elämässä. Mutta se on jo toinen juttu se!