Hyvää iltaa tai mikä vuorokaudenaika nyt sitten sattuukin olemaan :-)

Edellisestä joulusta on jo kohta kuukausi kulunut ja varsinainen kaamos on ohi myös pohjoisimmassa Lapissa. Sielläkin aurinko on käynyt jo muistuttamassa olemassaolostaan vajaan tunnin verran päivässä.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu jatkuvasti,mihinkäpä se siitä muuttuisi. Kaikkein parhaiten meitä pidetään ajan tasalla sodista ja väkivallasta yleensä sekä nyttemmin myös taloustaantumasta, joita jotkut tohtivat jo lamaksikin kutsua. Paavo Lipponen täräytti, että tämä ei ole mikään lama vaan Harmageddon. En ole Lipposta pitänyt koskaan varsinaisena visionäärinä ja tuo hänen kannanottonsa vahvistaa käsitystäni. Värikkäitä kielikuvia hän kyllä osaa viljellä.

Lipponen oli pääministerikaudellaan median erityisessä suosiossa. Samaa koskee Sauli Niinistöä, jonka edessä puolet suomalaisista on lääpällään ja valmiina kannattamaan häntä seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Mutta mikä on Saulin suosion salaisuus, mie vaan kysyn?

 Media suhtautuu Niinistöön pääsääntöisesti erittäin myötäsukaisesti. Mitään merkittäviä yhteiskunnallisia avauksia ei Niinistöltä kuitenkaan ole tullut, ellei sellaiseksi lasketa hänen valtiovarainministerikaudellaan tekemäänsä ehdotusta kirjastopalvelujen muuttamisesta maksullisiksi. Kukaties taantuman syvetessä häneltä voi odottaa vastaavanlaista aloitteellisuutta.

Sauli Niinistö on asemassa, jossa voi helposti keräillä poliittisia irtopisteitä sillä välin, kun pääministeri, valtiovarainministeri ja muu hallitus hikoilevat käytännön politiikan hoitamiseksi ja maan luotsaamiseksi läpi taloustaantuman. Maalla ollaan aina viisaita, kun merellä vahinko sattuu.

Minusta poliitikolla pitää olla myös näkemystä muustakin, kuin valtion velan lyhentämisestä, vaikka sekin on toki tärkeää. Pelkän imagon varaan laskeminen on haihattelua. Nuori aviovaimo tosin nosti hänen kannatustaan 6 prosenttiyksiköllä. Nykyisessä Niinistö-euforiassa on vähän samoja piirteitä, kuin aikanaan Tarja Halosen ollessa ehdolla.

Se tällä kertaa politiikasta. Talven merkkejä on havaittavissa täällä etelärannikollakin niin paljon, että retkiluistelijat, hiihtäjät ja laskettelijat voivat lajiaan harrastaa. Lunta ei ole paljon, mutta murtsikkalatuja on saatu vedettyä pururadan pohjille.

Siinäpä ne ensimmäiset tammikuun nuukimmat tulikin. Vai olisko ne ollu tanakimmat tammikanat. Mene ja tiedä...