Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka aikana marraskuun 30 päivä ruukasi olla talvi. Olin kyllä alkuaikoinani paljon pohjoisempana, johon talvi edelleen tulee. Porvoon seudulle se ei enää kunnolla tunnu tulevan. Pahalta näyttää siitä vinkkelistä käsin.

Marraskuu on siis jo niin pitkällään, että on koettu Liisan liukkaat ja Kaisan kaljahanat. Nyt on Antin päivä ja vanha kansa tapasi sanoa, että "Antti aisat antaa". Se tarkoittaa nimenomaan talven tuloa ja siirtymistä rekikeliin ja rekipeliin. Oli vällyn alla lämmin ja niin edelleen.

Katseltuani suomalaisten kaksoisvoittoon päättyneen (Saarinen 1., Kuitunen 2.) naisten perinteisen kympin kilpailun televiisiosta Rukan maailmancupin kilpailusta, loin katseeni ruokakaappiin. Totesin, että näkkileipäni olivat päättyneet ja niinpä päätin työntyä ulos hämärään harmauteen näkkileipäostoksille. Siinä samalla tuli hoidettua päivän kuntolenkura.

Olen tällä välin ottanut selvää, mitä se tuomiosunnuntai tarkoittaa. Se on vähän niinkuin synonyymi maailmanlopulle. Siihenhän sitä ihmisiä kasvatetaan, että syyllisyydentunne tuppaa olemaan päällimmäisenä, paitsi jos joku tulee ja pelastaa. Nyt on siis ensimmäinen adventtisunnuntai ja Porvoon tuomiokirkko vihittiin uudelleen käyttöönsä reilu kaksi vuotta sitten tapahtuneen tuhopolton jälkeen.

Käveleskelin pitkin mettiä. Siellä on vielä lunta viime viikonlopun pyryn jäljiltä, vaikka se aukeilta onkin jo sulanut lähes tyystin. Mettässä on mukava kulkea. Se rauhoittaa. Myös sade rauhoittaa. Ilma on silloin helppoa hengittää.

Jos maailman ihmisillä olisi mahdollisuus käveleskellä metsässä tai hiihdellä luonnossa, niin varmaankin vihamielisyyttä pukkaisi vähemmän keskuuteemme. Kiireinen ja monimutkaistuva elämä nostaa stressitasoa ja siitä usein aiheutuu ikäviä kärhämiä myös meidän ihmisten elämässä.

Mutta stressi on se hinta mikä on maksettava jatkuvasta talouskasvusta, ostosparatiisesta, ulkomaan lomamamatkoista ja niin edelleen. Toisin sanoen elintasosta.  Toinen merkittävä lasku tulee ilmaston muutoksesta, luultavasti.

Mutta olihan Titanicillakin ihan kivaa niin kauan, kuin se törmäsi jäävuoreen. Kohta ei ole enää jäävuoria mihin törmätä. Siihen verrattuna Titanicin onnettomuus oli hyttysen yskäisy universumissa.

Vaan olihan se mukavaa, kun marketti oli auki sunnuntaina ja saatoin sieltä näkkäripaketin hakea. Sitä tässä nyt on hyvä mutustella ja katella idols-finaalia telkkarista ;-)