Mikä on telanne?

Torstai 2.10.2008 - Reiska

Näin vaalien alla rauhoittaa kummasti, jos puoluejohtaja sanoo, että kaikki mikä tiedetään, on hyvin. Mutta mitä ei tiedetä, sitä ei tiedetä. Ja kun vähiten ounastelee, käy kuten käy (Ingemar Johansson).

Näinä päivinä ihmiseltä kysytään telannetajua. Joidenkin mielestä jopa sitä, että kenen joukoissa seisot? Kai Telanne tajuaa, mihin on ryhtynyt antaessaan kenkää Lapin Kansan päätoimittajaksi valitulle Johanna Korhoselle?

Korhonen sijoittuu epäilemättä korkealle epävirallisessa maailman lyhin työsuhde -tilastossa. Hän sai potkut jo noin puolitoista kuukautta ennen töiden alkamista. Tuota minä kutsun jo tehokkuudeksi. Monet joutuvat pakertamaan potkujen eteen vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Alma Median ja Johanna Korhosen käsitykset potkujen syistä luonnollisesti eroavat toisistaan ratkaisevasti. Korhonen pitää syynä hänen perhemuotoaan. Alma Media perustelee päätöstään sillä, että siitä ei kerrottu, mistä seurasi luottamuspula. Toki siinä oli myös yhtenä elementtinä Korhosen elämänkumppanin kunnallisvaaliehdokkuus Vantaalla.

Jos Korhonen olisi kertonut, niin silloin Alma Media olisi voinut jättää hänet valitsematta. Niin ollen se ei olisi joutunut häntä erottamaankaan. Luottamuspula on aika näppärä, laaja ja sopivan epämääräinen käsite käytettäväksi tämmöisissäkin yhteyksissä.

Ilmeisesti oikeudessa lopulta selviää, kumpi pystyy paremmin kantansa todistamaan eli kummalla on parempi asianajaja. Advokaatti voittaa aina, vaikka häviäisikin.

Mutta että jupakasta syytellään Lapin Kansaa ja Lapin kansaa, lestadiolaisuutta tai kepulaisuutta, on kyllä luvalla sanoen kaukaa haettua. Ei ole nimittäin yhtään varmaa, että kumpi aiheuttaa/olisi aiheuttanut lehdelle suuremmat tilaaja- ja ilmoitustulomenetykset: sekö, että Korhonen valittiin ja olisi aloittanut vaiko se, että hänet lempattiin.

Ehkä kuitenkin median rooliin kuuluu, että sen piirissä työskentelevien pitäisi erityisesti pitää kiinni tiedon oikeellisuudesta, olipa se tieto mitä hyvänsä. Näin sitä tämmöinen sinisilmäinen vanha höppänä saattaisi kuvitella. Korhonen on kuitenkin tehokkaasti saanut julkisuutta asialleen, alan ihminen kun on.

Eli sumliirum sum laarum: Jos työpaikkahaastattelun yhteydessä sinulta kysytään, että asutko kahden vaimosi/miehesi kanssa, niin kannattaa olla tarkkana, ettei päästä syyttämään luottamuspulasta. Hyvä vastaus voisi olla vaikka että "yksikin riittää, kiitos kysymästä".

Vesikki ja seitsemän pätkistä

Tiistai 30.9.2008 - Reiska

Hyvää iltaa, Arvoisa lukijani Sirjan ja Sorjan päivänä, joka on samalla syyskuun viimeinen,  tai mitä vuorokauden hetkeä tai vuosisataa parhaillaan elätkin!

Seuraava tarina kuvaa sitä, miltä Lumikki ja seitsemän kääpiötä olisivat voineet näyttää tai kuullostaa ilmastonmuutoksen sekä hallitun rakennemuutoksen tuottamassa, pötkölleen kehittyneessä yhteiskunnassa.

Talvet olivat lämmenneet ja Lumikki oli muuttunut Vesikiksi. Hän saapui illansuussa pätkien talolle ja kurkisti ikkunasta sisälle. Pätkät asuivat viherkaupungissa, metsän keskellä ja he olivat juuri rantasaunassaan kylpemässä. Talvien lisäksi siis myös pätkisten sauna oli lämmennyt. 

Hajamielinen Hutilus (nimi muutettu) oli tietysti unohtanut lukita pääoven heidän lähtiessään saunaan. Vesikkiä janotti ja hänen oli nälkä. Hän oli koko päivän tarponut rääseikössä ja risut olivat naarmutelleet häntä. Vesikki pakeni äiti 1/2:aan, joka oli esittänyt hänelle karmeita uhkauksia. Hänen selkä 3,14:ään karmi vieläkin. 

 Varovasti hän astui sisään käppänöitten tönöön. Pöydässä oli seitsemän kupillista. Vesikki maistoi vähän kustakin ja sylkäisi sen samantien pitkin seiniä. "Kaikkea ne juovatkin", päivitteli hän. "Sehän maistui ihan..."!

Kohta alkoi saunalta päin kuulua yhä lähenevä frederikmäinen polotus, joka koko ajan voimistui. Pätkät astelivat savista saunatietä pimiän päässä kohti päärakennusta ja tulivat jo ottalampun valopiiriin. Vesikki säntäili käsiään väännellen edes takaisin ja keksi sitten piiloutua komeroon. 

Pätkikset olivat kietaisseet saunaoluet huiviin ja pyyhkeet lanteilleen. He huomasivat heti, että koko tönön lisäksi jotain muutakin oli vinossa. "Kuka on maistanut vähän kustakin ja sen jälkeen sylkäissyt sen seinille?", kysyi Tohtoris (nimi muutettu). "Hmm, hmm....". Pätkikset hieroskelivat leukojaan, kiristelivät hampaitaan ja kurtistelivat kulmiaan miettien ankarasti. "Eikse voi olla hottentotti tai naapuri"? Pahiten otsa kurtussa oli Hanuristilla (nimi muutettu).

No ei kyllä tasan kumpikaan! Lähin naapuri asui kokonaisen sadan metrin päässä. Hän oli kylästellyt pätkiksillä vasta kahdeksan vuotta sitten. Mies oli entinen kullankaivaja eikä viitsinyt jatkuvasti ravata pätkillä. Ei ollut asiaa. Sitä paitsi se olisi ollut pätkien vierailuvuoro. Yhteiselostaan huolimatta he olivat kuitenkin sen verran eripuraista väkeä, etteivät saaneet keskenään sovituksi yhteistä vierailuaikaa. Yksitellen he eivät viitsineet naapuriin käpötellä. Se olisi heidän mielestään ollut tehotonta.

Niin toimi pätkisyhteisö. Vesikki kuunteli ahtaassa komerossa henkeään pidätellen, että mihinkähän johtopäätökseen heidän pohdintansa johtaa. Kurtisteltuaan huushollistaan kaikki mahdolliset kulmat, hoksasi Neuvokas (nimi muutettu), että jospa vieras onkin tuossa kaapissa. Täh? Vesikki toivoi, että jospa he vielä hioisivat särmätkin, niin hänelle jäisi enemmän aikaa miettiä hyvää selitystä.

"Hmm, hmm...! Taas alkoi sama joukkohyminä ja mietintä. Nyt se ei tosin kestänyt yhtä kauan. "Kuka avaa?", kysyi Eri-Pura (nimi muutettu). "Minä en ainakaan". "No, jos mie sitten", sanoi Trendikäs (nimi muutettu) ja tempaisi kaikin voimin oven kahvasta. Vesikki kyyhötti komerossa puutunein jäsenin ja lähes verenkierrottomana.

"Päivää taloon", sanoi Vesikki. "Olen, kuten näette, muodollisesti pätevä verkostomarkkinoija, joka myyn miesten kosmetiikkaa. Oletteko kuulleet eli käyttäneet? Älkää soittako poliisia sikäli, että se on turhaa"! Tuo shokeraasi pätkikset niin paljon kauheasti, että löylyn lyöminä he pyörtyä pötkähtivät puolikaaren muotoiseen kuvioon.

Niinpä Vesikki saattoi kaikessa rauhassa tilata taksin ja mennä hotelliin yöksi. Hänen naamallaan ei sentään ryhdyttäisi pätkisten lattioita puunaamaan eikä pöytiä pyyhkimään. Mieluummin hän lähtisi vaikka tekemään mallin töitä täältä töllin mailta. Hänellä oli sentään taskussaan Peilin suositus.

Kyllä sen avulla joku mallitoimisto hänet palkkaisi. Näitä Vesikki mietiskeli toiveikkaana, eikä suinkaan sihissyt taksissa mittariauton hurruuttaessa pois pätkisten talolta käsin. Nämä sillä välin heräilivät ja ihmettelivät, että mitähän tapahtu. Taisi tulla otettua liikaa - löylyjä. Hetken he vielä polottivat frederikmäisesti, kunnes menivät nukkumaan hyvää yötä.

Kauhujoki

Tiistai 23.9.2008 - Reiska

Enpä eilen arvannut kirjoittaessani suomalaisrievuista, että mitä tämä päivä toisi tullessaan. Ensimmäinen reaktio oli, että ei kai taas...

Jo toinen silmitön kouluammuskelu vajaan vuoden sisällä koitui kohtaloksi kymmenelle Kauhajoen laitos- ja kotitalousalan oppilaalle tänään. Ampuja ampui itseään päähän ja kuoli illansuussa sairaalassa. Tapahtuma vaati siis kaikkiaan 11:n ihmisen hengen. Kauhajoki muuttui hetkessä kauhujoeksi ja järkytti ihmisiä ympäri maata.

Kysymys tietysti kuuluu, että olisiko voitu estää ja voidaanko estää? Onko yhteiskunta piittaamaton yksilön hädästä? Eivätkö perheet ja muut lähimmät ihmiset saa otetta oirehtiviin?

Jatkan tätä vasta nyt 29.9. Keskustelu aiheesta on vellonut laidasta toiseen. Erilaisia reseptejä on esitetty ja sisäministeri Holmlundia vaadittu eroamaan. Poliisi oli kuullut ampujaa hänen ampumavideoistaan vain päivää ennen tuota traagista tapahtumaa.

Koulusurmia on verrattu terrorismiin, eikä vertaus lopulta ole kovin kaukaa haettu. Se on ns. vihayhteisön kapinaa yhteiskuntaa vastaan. Pohjana on tietysti henkilökohtainen turhautuminen ja näköalattomuus, mutta tuo netissä toimiva vihayhteisö voi rohkaista tuollaisiin tekoihin. Niitä seuraava julkisuus antaa merkityksen tunteen. Tietoisuus siitä, että kerrankin on hetken jopa maailmankuulu, vaikkakin kuoleman jälkeen, saattaa ruokkia häiriintynyttä mieltä toteuttamaan väkivaltaisia iskuja.

Tavallinen arkielämä voi tuntua joskus puisevalta ja merkittyksettömältä. Jos lisäksi itsetuntoa on pahasti kolhittu esimerkiksi kiusaamalla tai nöyryyttämällä, voi siitä ajan oloon kasvaa tuhoisa yhdistelmä, kuten Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa näyttää käyneen.

Pitkä matka on vielä ihmisellä sellaiseen henkiseen tasoon, että kaikki olisivat arvostettuja yksilöitä alusta alkaen. Aidosta välittämisestä kasvaa myötäelämisen kyky. Vaikka normit ja säännökset olisivat kuinka tiukat, ei niillä ole merkitystä, jos ihminen ei piittaa. Siihen perustuu väkivallan käyttö merkittävältä osin. 

Suomalaisrievut

Maanantai 22.9.2008

 Maanantaita!

Syyspäivän tasaus on tänään. Mennään kohti kaamosta, mutta ei anneta sen masentaa. On Maurin päivä. Mauri muistetaan kolmenkymmenen vuoden takaisesta myrskystä. Tänään on tyyntä, ilma oli aurinkoinen, joka on jo laskenut. Virkistävää on joskus tehdä vasiten kielioppivirheitä. Tuo edellinen lienee meikäläisen kapinaa räväkimmillään :-)

Kapinaako vai mitä edustanee, mutta tänään oli luettavissa tylyä uutisantia. Suomalaiset ovat eurooppalaisessa vertailussa keskimääräistä kovempia työpaikkakiusaajia. Lisäksi VR:n juniin on kohdistettu tänä vuonna ilkivaltaa enemmän kuin koskaan. Radoille on kasattu kiviä, kaikenlaista romua ja jopa autoja. Tuollainen ilkivalta lähentelee jopa terrorismia, koska se sisältää suuronnettomuuden riskin.

Mikä meitä suomalaisriepuja vaivaa, tai osaa meistä? Miksi pipo puristaa niin, että ehdoin tahdoin vaarannetaan lähimmäisten terveys tai jopa henki. Eikö me kestetä tätä kilpailua ja yhteiskunnan murrosta? Mistä on tullut syvä piittaamattomuus kanssaeläjiä kohtaan? Ja jos kyse on puhtaasta ajattelemattomuudesta, niin silloin olisi käynnistettävä raskas valistustykistö havainnollistamaan jäynän mahdollisista seurauksista.

Myötäelämisen kykyä ei toisaalta tietopuolisella valistuksella pysty ihmiselle ulkopuolelta ojentamaan. Se on sisäsyntyistä ja perustuu siihen, että ihmistä kunnoitetaan ja hänestä aidosti välitetään pienestä pitäen. Empatiaa ei sinänsä opita.

Jos aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla ja kodeissa, niin millaiset eväät se antaa nuorisolle? Se saattaa johtaa tekoihin, joilla voi olla hyvinkin traagiset seuraukset. Mitään hokkus pokkus -konstia asian korjaamiseksi ei ole. Sitä voi vain toivoa, että ihmiset kasvaisivat aikuisiksi, ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.

Vastapainoksi pitää muistaa Reijo Franckin laulun sanoin, että "niin paljon on paikallaan, niin monella menee hyvin. Moni menestyy toimessaan, monen onni on mitä syvin...". Onhan se niinki.

Ja lopuksi pari tietovisakysymystä viihdemaailman puolelta: Mikä on kannibaalien suosikkitv-ohjelma? Vastaus: Ketä tänään syötäisiin!

Mikä kappale johtaa Kiinan levymyyntitilastoja? Vastaus: Mä maolaispoika oon. Toisena on "Katson maolaismaisemaa ja ymmärrän...". Niinpä niin!

Että semmosta lykkäsi tällä kertaa. Olokaahan siivosti tai vaihtoehtosesti olokaasta jonaki. Kyllä se siittä, tai sitten ei...

Syysillan dei

Lauantai 20.9.2008 - Reiska

 Moro!

Otsikossa ei ole päätä eikä häntää, kuten ei aina meidän ihmisten elämässäkään. Salatuista elämistä en tiedä, koska ne eivät ole julkisia. Niissä saattaa olla.

Tapasin hiljattain vanhan näköisen tuttavan. Mietimme kotvan, missä olimme tavanneet. Sitten muistin, että olimme tavanneet kansakoulun eka luokalla heti sen jälkeen, kun ensin oli opetettu kirjaimet. Aapisessa luki, että au-to sa-tu- maa-han a-jaa, kat-so kuut-ta mat-kus-ta-jaa. Satumaahan pääsi silloin siis vielä autolla, joka kyseisessä tapauksessa oli kuudelle rekisteröity. Vasta myöhemmin hokattiin, että se on aavan meren tuolla puolen. Keihäsmatkat avasi mahdollisuuden lentää sinne lomalle.

Olihan siinä aapisessa muutakin, jota ei voi toistaa sellaisenaan. Nykykielelle käännettynä siellä oli lause: ihonväriltään meistä poikkeava ihminen pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan. Tuo asia kyllä valkeni paljon myöhemmin. Niinkuin moni muukin.

Toisaalta tietomäärän kasvaessa kävi ilmeiseksi, että maailma monimutkaistuu ja lapsen usko murenee. Mikään ei ole itsestään selvää, vaan kaikki on vain toisaalta ja taas toisaalta. Mikään, mitä on sanottu ei ole yksiselitteistä ja jokaisella on oma todellisuutensa elettävänään. Siksipä kenenkään näkemyksiä on paha kyseenalaistaa ja pitää omiaan fiksumpina.

Oppimisen kautta sitä on joten kuten järjestäytyneesti pystynyt elämään pelisäännöillä, jotka tulevat ties mistä. Ne on jossakin sovittu ja hiljalleen nykyisiksi muotoutuneet. Ja vaikka muutoksia tapahtuu, niin edelleen lähdetään siitä, että ihmisen on tehtävä työtä elättääkseen itsensä ja noudatettava lakeja, jotka jotkut toset ovat laatineet. Opinkappaleita kyllä saatetaan venyttää vaikka mihin suuntaan, jos tarve vaatii. Siitä on esimerkkejä historia väärällään.

Ja mikäs se siinä, kunhan ei liikaa mietiskele. Kyllä se siinä menee. Onneksi ihmisellä on myös vapaa-aikaa, jolloin voi esimerkiksi katsella Pekka Puupää -elokuvia, kuunnella Kankkulan kaivoa tai Knallia ja sateenvarjoa tai klassista tauotta.  Antaahan se toisaalta varmuutta elää toisten määrittelemissä puitteissa tavoitteiden sekä normien mukaan. Mitähän siitäkin tulisi...?

Syksy näyttää tänään aurinkoista osastoaan, joten kävelin kolme tuntia kameran kanssa. Valohoito tekee ihmiselle hyvää, vaikka autolle sitä ei voikaan suositella. Eipä muuta kun hölökyn kölökyn ja syysillan dei...

Tiukka paikka tulee - oletko valmis?

Tiistai 16.9.2008 - Reiska

Elämme epävarmoja aikoja, se on varmaa. Amerikoissa heidän neljänneksi suurin investointipankkinsa Lehman Brothers kaatua pötkähti. Se tietää monelle kenkää. Pankki oli 158 vuotta vanha eli pikapäässävähennylaskulla siis perustettu jo villin lännen aikoihin vuonna 1850. Jotkut jopa vertaavat jenkkien pankkien ja vakuutuslaitosten nykynotkumista 1930-luvun laman oireisiin.

Entäs me? Koskeeko tämä meitä eli esimerkiksi tämmöistä pienellä palkalla kädestä suuhun eläjää? Ei koske, sanovat herrat asiantuntijat. Ei ainakaan heti eikä paljon. Ehkä myöhemmin, mutta lujaa. Tarkkailemista ja varautumista joka tapauksessa korostetaan.

 Yhtenä ohjeena taloustaantumaan varautumiseen on mainittu sekin, että kannattaa pitää asialliset välit esimiehiin ja kollegoihin. Hyvinä aikoina se ei ole niin tärkeää? Ja lapsikin kannattaisi ohjeiden mukaan tehdä laman aikana, kun ei kerta töitäkään ole! 

Amerikan taantuman takia öljy ainakin halpeni meleko lailla, mutta kuluttajahihtoihin se ei välttämättä kanavoidu ainakaan kovin heti eikä meillä.

Varmuus epävarmuudesta siis vain vahvistuu. Yhdysvallat on itse pumpannut järjettömän ison summan Irakin sotaan. Se on tupiloinut sinne lähes tuhat miljardia dollaria. Aseteollisuudella on sen seurauksena mennyt hyvin, muuten ei. Esimerkiksi öljyn hinta on noussut ennätyskorkeaksi.

Ihmisillä on lisäksi kiusallinen taipumus joutua hysteriaan, mikä ruokkii kielteisten ilmöiden kasvua. Vauhkoontumisella ja pillastumisella yleensä maksimoidaan vahingot. Voi ne toki maksimoida myös laskelmoidulla tavalla, kuten Yhdysvaltojen Irak-operaatio on osoittanut. Venäjän ja Georgian selkkaus taas sai meilläkin aikaan pillastusreaktion osassa mediaa. Sitä yritettiin käyttää ratsu reimana ja saada Suomi laukkaamaan kohti Nato-jäsenyyttä. Aina pitäisi löytyä joku riittävän vaikutusvaltainen henkilö, jolla on tarpeeksi iso -  hattujäävarasto. Onneksi sellaisia vielä on.

Ehkä maailmankuvaansa ei lopulta kannata liikaa median varaan rakentaa. Siellä on paljon tarkoitushakuista  tavaraa eli arkisemmin propagandaa. Asioista uutisoidaan usein yksipuolisesti ja liioitellusti. Terve epäilys pitää lääkärin loitolla lähes yhtä tehokkaasti, kuin omena. Ihmiselämässä toki tulee tiukkoja paikkoja, mutta ne kuuluvat asiaan. Kohkaamaan ei juuri mistään kannata ruveta. Hosumalla saadaan aikaan vain kusipäitä mukulia, kuten vanha kansanviisaus kainostelematta sen ilmaisi.

Pärjäilemäs!

Vuosipäivä

Maanantai 25.8.2008 - Reiska

Tänään yht´äkkiä hoksin, että kotisvuni täytti vuoden viime perjantaina. En juhlinut sitä polttamalla kynttilää molemmista päistä ja keskeltä. Sen sijaan söin keksilöitä kahavin kanssa. Näille sivuille on kertynyt aineistoa vaihtelevasti sekä tasollisesti että määrällisesti. Yksi kommenttikin lienee tullut.

No, mitä sitä vuodessa on tullut tehtyä, kysyn itseltäni? Kolomisentuhatta kilometriä olen ajanut polkupyörällä, sen katsoin mittarista. Muuta varsinaisesti mitattavaa ei ole tapahtunut. Jaa, ehkä paino on noussut pari kiloa. Jotakin ajankohtaista ja omakohtaista, faktaa ja fiktiota sekaisin näihin sepustuksiin sisältyy. Kuva albumi edustaa sitä todellisuutta, joka kameran linssin läpi on tallentunut. Toisin sanoen kuvia ei ole manipuloitu. Mittaamattomalla puolella sen sijaan on tapahtunut mukaviakin asoita. Oikeinkin mukaviakin....

Georg Ots kyseli "Muuttuvat laulut" kappaleessaan, että "muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan"? Ei hyvältä näytä, kun Naton ja Venäjän suhteet tuntuvat koko ajan kärjistyvän Georgian kriisin takia. Suomen Nato-haukat yrittävät nyt hyödyntää tilannetta vaatimalla Suomen liittymistä sotilasliittoon. Ulkoministeri Stubb on yksi heistä. Naton ja Venäjän kiristyneiden suhteiden takia nimenomaan ei sotilasliittoon kannata liittyä. Olemme kuitenkin EU:n jäsenmaa ja jäsenyyttämme perusteltiin aikanaan myös turvallisuuspoliittisilla näkökohdilla. Minusta pääministeri Vanhanen on tällä kertaa oikeassa todetessaan, että Nato-jäsenyyteemme ei Georgia-kriisi vaikuta. Vanhanen kyllä muuten arvosteli Venäjää harvinaisen napakasti tuon Georgia-härdellin tiimoilta.

Suomen kisajoukkue palasi tänään Pekingistä. Osalla oli aihetta iloiseen ilmeeseen, osalla happamaan naamaan. Joukkue täytti minimitavoitteen, vaikka olikin toiseksi kolmanneksi huonoin Pohjoismaista. Norja ja Tanska olivat selvästi parempia. Lontoo kutsuu vuonna 2012, johon näin etukäteen ajateltuna tuntuu olevan ikuisuus.

Mutta ei se ole. Eipä aikaakaan, niin voi kauhistus: Neljä vuotta mennä hujahtaa yks kaks. Ehkäpä sitä tulee viisaammaksi tai ainakin hitaammaksi. Viidenkympin rajapyykin ylittäneenä vuodet jo vääjäämättä ja vähän kerrassaan hidastavat menoa ja monoa. Toivottavasti kuitenkin niin, että tarkoituksenmukaisuus korvaa hidastuvan temmon. Meinaan, että osaisi entistä paremmin keskittyä oleelliseen.

Tänään on Loviisan päivä. Täällä Itä-Uudellamaalla on jopa kokonainen kaupunki, joka täten voi juhlia nimipäivää. Se on tietääkseni siinä mielessä ainoa laatuaan Suomessa. Saa sitten nähdä, mitä huomenna tulee ilmi, kun on Ilmin, Ilman ja Ilmattaren päivä. Sitä saattaa joutua olemaan ilman, mutta se on sen ajan murhe. Tulevaisuuden eteen ei kuitenkaan sinänsä tarvitse ponnistella. Se tulee itsestään, kuin Manulle illallinen.

Mukavaa kesän loppua ja alkavaa syksyä rehelliseltä pohjoisen Reiskalta:-). Taidan kyhätä näistä blogeista vuosikertomuksen.

Ilmapiiri pyörii

Keskiviikko 13.8.2008 - Reiska

 

Moro! 

Törmäsin tässä päivänä muutamana pitkästä aikaa tuttavaani Kurt Mulkersvärdiin, tuohon aatelispohjaiseen paviaanin näköiseen hyyppänään. Hän oli ollut näkymättömissä sen koommin, kun keväällä aloitti työt yleisasiantuntija- ja selitystoimisto Finnskeida Oy:ssa. Nyt hän taas oli ilmestynyt katukuvaan.

"Missäpä olet luuhannut", kysäisin. "Tuolla mie Vierumäellä olin", hän vastasi pälyilllen. "Mitä juttuja sulla Vierumäellä oli?". "Noo, ensin oli korkean paikan, sitten kostean paikan  ja lopuksi surkean paikan leiri. Kaikki ei kyllä olleet Vierumäellä, muistaakseni". "Niin aina", sanoin. "Miten Finnskeidalla pyyhkii?"

Tuo oli virhe. Mulkersvärd, tuttujen kesken Mulkero, ryhtyi selvittämään projektia, jonka firma oli lopulta saanut toimeksi. Se liittyi ilmapiiriin. Hän innostui. "Tiätsä, kuuletsä ja tajuutsä, että pienet asiat vaikuttavat ilmapiiriin ratkaisevasti. Hän kertoi esimerkin, kuinka eräs hänen naiskollegoistaan oli ihastunut hänen housuihinsa kehuen niitä kahteen kertaan toistuvasti. Se vaikutti häneen myönteisesti. "Pelkistä housuistako hän oli kiinnostunut?", kysäisin. "Eikö muusta"? Hän katsoi hämmästyneenä, "no mistäs hää muusta, miksi sie minua oikein luuleskelet?"

Hän jatkoi esitelmäänsä: "Ilmapiiriä parantavat jatkuvat kohteliaisuudet solkenaan. Naisia kannattaa aina lähestyä näin sanoen: "Olettepas te harvinaisen kaunis nainen" tai "onpa rouvalla hieno ulsteri. Kannattaa käyttää varmuuden vuoksi molempia ja ilmapiiri on taattu". "Epäilemättä", mumisin. "Eikä siinä vielä kaikki", hän sanoi. "Kannattaa myös sanoa, että "onpa rouvalla ikäisekseen hyvin säilynyt".

"Ja noillako eväillä ilmapiiri on taattu?". "Kyllä, kyllä, joo sillälailla, javisst, jovisst. Tilaaja voi olla tyytyväinen". Pyörittelin päätäni ja kahvini meni väärään kurkkuun noiden menestysreseptien edessä. Niin yksinkertaisen tehokkailta ne tuntuivat. Hän kertoi vielä, että ensi kesäksi Finnskeida Oy järjestää vesikelkkojen kokoontumisvedot Hikiällä. Olin mykistynyt, eikä kahvia enää roiskunut suustani ympäri baarin seiniä ja kalusteita tahraamaan. Olin rykässyt koko kupillisen seinille tuon Mulkeron juttuja kunnellessani. "Oma vika, mitäs läksin", ajattelin. Toivotin hänelle menestystä, vaikka tiesin sen turhaksi ja poistuin paikalta vähin äänin.

Ja lopuksi ajankohtaista: Tämänpäiväinen Ilta-Sanomat uutisoi, ettei kannata lähteä herrojen kanssa marjaan, ei edes kirkkoherrojen. Saattaa nimittäin koko homma mennä ihan vatuiksi ja  juttu päätyä käräjäoikeuden listalle. Näin oli lehden mukaan käynyt elävässä elämässä. Draaman kolmas osapuoli oli mustasukkainen aviomies, joka epäili kirkkoherran ja vaimonsa vattuharrastuksen viattomuutta.

Nysse Michael Phelps on sitten kaikkien aikojen menestynein urheilija olympiakultien valossa. Hänellä on niitä nyt 10 kasassa ja lisää lienee tulossa. Eri asia on, onko hän kaikkien aikojen paras urheilija. Noissa hänen mitaleissaan on osa  viestikultiakin. Lisäksi uintilajeja on hirmu paljon.

Äskettäin uutisoitiin, että kisojen avajaisissa laulanut pikkutyttö oli huijausta. Toisin sanoen estraadilla oleva tyttö vain aukoi suutaan, kun kulisseissa rumempi tyttö todellisuudessa lauloi. Kiinalaiset ei kehanneet näyttää häntä hänen huonojen hampaittensa takia. Aika tympeä veto, noin niinkuin ilmapiirinkin kannalta.

Kovissa paineissa

Tiistai 12.8.2008 - Reiska

 Hei vain!

Tänään on kaikki selvää, jos Klaaraa on uskominen. Näin Klaaran nimipäivänä on syytä kysyä, onko Klaara ilman Vihtoria puolikas? Ehkä jätän tuon asian pohdinnan nais- tai miesasialiikkeen tehtäväksi, kumpaa tuo kysymys nyt sitten enemmän kolauttaa.

Joka tapauksessa esimerkiksi laulajatähtemme Katri-Helena on jo ainakin parin vuoden ajan antanut toistuvasti lehdille haastatteluja, joissa hän on ilmoittanut, ettei kaipaa enää miestä. Niiden perusteella voisi melkein luulla, että Katri-Helena ei kaipaa enää miestä!? Hän ei siis eläne paineissa.

Painija Jarkko Ala-Huikku taas kärsi Pekingin olympiakisoissa liian kovista paineista, koska karsiutui jo eka kierroksella. Jos painija ei pärjää, johtuu se aina niistä.

Pekingistä on tullut jo kaksi mitalia, mikä on yläkanttiin odotuksiin nähden. Ammunnasta tuli eilen kultaa ja pronssia. Satu Mäkelä-Nummela voitti trapin ja on vasta neljäs suomalaisnainen, joka ylipäänsä on voittanut kultaa kesäolympialaisissa. Ammunnassa hän on ensimmäinen suomalaisnaisvoittaja kautta aikojen. Sympaattisen oloinen urheilija, jolla ilmeisesti on jalat tukevasti maan pinnalla. Samaa voi sanoa ilmakiväärin pronssimitalistista Henri Häkkisestä.

Pekingin meneillään olevissa kisoissa historiaa tekee jenkkiuimari Michael Phelps, joka on jo noussut tasoihin olympiakultamitalien määrässä 9 kultaa voittaneiden Paavo Nurmen, Carl Lewisin, Mark Spitzin ja Larissa Latyninan kanssa. Mies on rusikoinut maailmanennätyksiä mennen tullen ja on hyvin vauhdissa tavoitteessaan voittaa kahdeksan kultamitalia yksissä kisoissa. Sillä hän löisi maanmiehensä uimari Mark Spitzin 7 kultamitalin ennätyksen, joka on Münchenin kisoista vuodelta 1972.  Tuollainen ylivoima panee miettimään, onko uintitaso maailmalla sittenkään vielä kovin laaja tai kova.

Väkisinkin osa joukkueesta jää tavallaan kisaturistin osaan. Pahimpia pettymyksiä ovat tähän mennessä olleet Ala-Huikun lisäksi aviopari Nieminen eli Anu ja Jarkko. Molemmat putosivat hengettömien esitysten jälkeen kättelyssä jatkosta. Purjehtijat ovat pärjäilleet kohtuullisesti, samoin soutajat. Yleisurheilu alkaa vasta loppuviikolla. Siinä toiveet lepäävät lähinnä keihäsmiesten harteilla, miksei myös pituushypyssä Evilän nappiin onnistuessa. Toivottavasti kaikki klaaraavat hommansa asiallisesti.

Vaikka olympialaisetkin tuntuvat hieman väljähtyneiltä verrattuna nuoruuden kokemuksiin, niin kyllä niitä vielä tulee seurattua. Onhan se hyvää viihdettä ja draamaa. Menestys kisoissa osoittaa myös hyvää paineensietokykyä. Sitähän tässä itse kukin tarvitseisi arjessaankin, täh!

Pallaillaan.....

Ruudinkeksijöiden maa

Perjantai 8.8.2008 - Reiska

 Hyvää lomanjälkeistä elämää :-)

Turha säikähtää. Otsikko ei viittaa suomalaisiin vaan kiinalaisiin, joista kohta myöhemmin lisää.

Sitä ei heti uskoisi, että kotimaassakin voi kärsiä aikaerosta. Näin on minulle kuitenkin käynyt. Olen monen muun tapaan kärsinyt lomapaikkakunnan ja työpaikkakunnan välisestä useamman tunnin aikaerosta, joten kulunut viikko on ollut sopeutumista kesäloman jälkeiseen aikaan. Kokonaissopeutumista on osaltaan helpottanut viileä sadesää, joka on suoraa jatkoa lomalla vallineelle viileälle sadesäälle. Varhaiset aamuheräämiset alkavat jo jotenkuten sujua ja ajatukset alkavat taas kulkea työläästi, kuten töissä tuleekin.

Loma sinänsä oli harvinaisen monipuolinen ja antoisa, jopa hauska, etten sanoisi virikkeellinen. Tuli käytyä paikoissa, jossa ei ennen. Siitä vinkkelistä käsin luulisi energian nyt virtailevan yhteiskunnan hyväksi. Ja ehkäpä virtaileekin, koska tänään sain yhden tuuman. Se oli ensimmäinen tuuma tälle syyskaudelle, joten ehkä niitä on odotettavissa lisääkin. Jos ne vielä saisi toimeen, niin voisi olla tyytyväinen.

Lomalta palattuani olen asunnossakin kulkenut itseni perässä korjailemassa jälkiäni. Yritän pitää kaaoksen poissa kämpästäni, kun se erään ystäväni toimesta pyytämättä ja yllätyksenä sieltä lomani aikana oli häädetty. Järjestys kohtuullisessa määrin epäilemättä lisää viihtyisyyttä ja asunnon toimivuutta. Turha kaikkea on arkistoida ja unohtaa laatikoitten pohjalle ja komeroiden kätköihin pölyttymään.

Nyt siis noihin ruudinkeksijöihin eli kiinalaisiin. Kiina on nyt maailman polttopisteessä. Siellä on parhaillaan menossa olympiakisojen avajaisseremoniat. Iso maa järjestää isot kekkerit. Kisoihin osallistuu yli kymmenentuhatta urheilijaa 204 maasta. Yli 20:ssa eri urheilumuodossa suoritetaan 302 eri lajia. Kahdeksan on kiinalaisten onnen luku ja siksi avajaiset alkoivat juuri tänään 08.08.08 klo 08.08 Kiinan aikaa. Tämä päivä on erityisen suosittu hääpäivä Kiinassa. Myös meillä Suomessa keskimääräistä useampi lupaa tänään rakastaa toisiaan papin edessä myötä- ja alamäessä.

Koska Elmo ei osallistu kisoihin, saattaa Suomen menestys jäädä vaisuksi. Jos oikein hyvin menee, niin kolme mitalia voi tulla. Ne tulevat miesten keihäksestä, naisten uinnista ja uisten n..., siis ei sentään vaan kolmantena lajina voisi olla vaikka naisten melonta.

Avajaiset oli värikäs näytelmä. Oltakoon urheilusta mitä mieltä hyvänsä, niin olympialiike on yksi harvoista asioista, joka kokoaa maailman ihmisiä yhteen sukuun, ikäpuoleen, uskontoon tai poliittiseen näkemykseen katsomatta. Voi vain toivoa, että myös Venäjä ja Georgia lataisivat nyt pyssyjensä sijasta jäitä hattuun. Kyseiset maathan ovat nyt ryhtyneet tappelemaan Etelä-Ossetian päältä. Ei ruutia sitä vasten keksitty, että sillä tapettaisiin ihmisiä, otaksun.

Eka lomanjälkeinen työviikko on siis purkitettu tai miten vain. On aika varustaa kodin kisastudio asianmukaisella tavalla. Koska sataa ja ukkostaa,  voi kisoja katsella telkkarista kohtuullisen hyvällä omallatunnolla. Oman liikunnan voi hoitaa, jahka vähän kirkastuu.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin....

Viestimisen vaikeus

Keskiviikko 18.6.2008 klo 18.41 - Reiska

 Morjesta!

Joskus hetkittäin tulee tunne, että ymmärtäisi elämästä jotakin. Onneksi kohtaus menee yleensä nopeasti ohi. Siihen kuuluu se, että on ymmärtävinään kokonaisuuksia ja syy-yhteyksiä ja miksi ihmisen on niin vaikea saada viestinsä ymmärretyksi.

Historia on täynnä tapauksia, joissa viesti ei ole mennyt perille. Kun se ei sovinnolla mene jakeluun, yritetään väkisin. Silloin se ei yleensä onnistu senkään vertaa ja lapsi useimmiten häviää pesuveden mukana. Väkivalta kaikissa muodoissaan ja asteissaan todistaa siitä. Väkivallassa on usein  kyse myös heikkoon itsetuntoon perustuvan vallantunteen pönkityksestä tai naurettavista kunniakäsityksistä.

 Vaikka ihmisellä on hyvät viestintävalmiudet jo luonnostaan plus kaikenmaailman teknistä vekotinta, ei viesti tai sen tarkoitus ja sisältö tavoita vastaanottajaa kovin herkästi. Hyväkin tarkoitus voi kääntyä nurinniskoin ja päälaelleen. Joskus käy niinkin, että mitä enemmän selittää, sen varmemmin jää tajuamatta. Yksinkertainen mainonta on asia erikseen.

En kahdehdi poliitikkoja, jotka joutuvat vaaleissa hankkimaan kannatuksensa esiintymällä aatteellisina, yksinkertaistamalla asioita ja liioittelemalla vaikutusmahdollisuuksiaan. Hallitusvastuussa politiikka on kompromissien tekoa ja sen toteutus on useimmiten kaukana niistä lupauksista, joita puolueet ja ehdokkaat vaalikentillä latelevat. Ehkä ihmiset ovat vieraantuneet politiikasta siksi, että he odottavat liikaa päättäjiltä.

Siksi päättäjien vaihtaminen on pelkkä illuusio silloin, kun eletään demokraattisessa monipuoluejärjestelmässä. Poliitikkojen tuskailu siitä, että viesti ei mene perille on siinä mielessä älyllistä epärehellisyyttä. Kaikki ovat samanlaisten reunaehtojen alaisia.

Sanotaan, että puhumalla asiat pitää selvittää. Sitä voi yrittää, vaikka hyvin vajavainen sekin konsti on. Eipä ihmisellä juuri muutakaan ole. Parempi sekin, kuin hyökkäily toistensa kimppuun.

Nykymedialla on monenlaiset härvelit ja vekottimet ja ne ovat mestareita omien intressiensä pohjalta julkaisemaan osatotuuksia sekä liioittelemaan tai vähättelemään asioita sympatioidensa tai antipatioidensa perusteella. Asioita irroitetaan mielellään yhteyksistään. Osatotuuksista ei välttämättä tule koko totuus vaan siitä voi lopulta tulla iso valhe. Niin ihmeellistä on elämä.

No niin, kohtaus meni tällä kertaa ohi. Niitä tulee sen verran harvakseltaan, että ehkäpä sitä voi viettää kesäloman rauhassa tyhjin päin ja paljain jaloin. Niinpä toivotan kaikille oikein hyvää Jussia! Jussinahan tunnetusti tekee mieli nukkua ikkunat avoinna tai sitten valvoa kesäyötä taikoja tehden. Näin kertoo vanha kansantarina ja se on tosi!

Haikeutta

Sunnuntai 15.6.2008 klo 11.48 - Reiska

 Moro!

Pölyisestä kammiostani katselen mä maailman piirii, kun juhannukseen on vajaa viikko. Taivas on harmaa ja ilma kostea. Lämpötila + 14,1 astetta. Hyvät olosuhteet tehdä siis jotan tuolle pölyisyydelle. Olen siihen kyllä henkisesti valmistautunut ja latautunut. Tiskialtaassa astiat huutavat tiskaamistaan.  Katsotaan, mihin tämä lataus riittää :-)

Viidenkympin ja risat kriisikö yrittää pukata päälle, kun yhä useammin olen virittäytynyt haikeaan mielentilaan. Menneisyydestä nousee pintaan yhtä ja toista.  Vai onko kyse siitä, että lopulta on aikuistumassa siihen mittaan, kuin mies ylipätään voi aikuistua? Toisaalta, onko se aikuisuuden merkki paremminkin, että katsoo vain eteenpäin? Tiedä häntä. Elettyä elämää on kuitenkin melko varmasti enemmän takana kuin edessä.

Haikeana kuitenkin muistelen sitä mielikuvituksen määrää ja energiaa, joka lapsena oli. Kun pelattiin velipojan kanssa Kemijoen jäällä ilman luistimia saappaat jalassa jääkiekkoa luonnonväärillä kepeillä, ei oltu ainoastaan huippupelaajia vaan peräti huippujoukkueita. Siinä saatettiin mennä koko maailmanmestaruusturnaus läpi yhtenä pyhänseutuna. Ja seuraavana joku toinen. Eikä vain pyhäpäivinä vaan monesti arki-iltasinkin niin pitkään, kun vähänkin näki. Ja virtaa riitti.

Sama juttu kesäisin jalkapallon kanssa. "Ole sie Manchester United, mie olen Leeds". Ne olivat suosikkijoukkueita. Ja niin sitä tahkottiin Englannin liigaa tai MM-kisoja kahteen, joskus kolmeen pekkaan, epätasaisella, mättäisellä nurmikentällä aivan valtaisalla intensiteetillä. Se kolmas pekka oli vanhimman siskon poika. Jääkiekkoon ja jalkapalloon ainakin allekirjoittaneella oli suurempi kiinnostus, kuin varsinaiseen työntekoon. Se tuppasi joskus olemaan tervanjuontia, mikä aiheutti joskus närää lähiympäristön kanssa.

Ehkä nyt haikeutta aiheuttaa osittain se, että itse oli vielä silloin kirjoittamaton lehti, periaatteessa avoin mahdollisuuksille. Kun tässä vaiheessa ajattelee toteutumaa, se aiheuttaa joskus alakulon hetkiä. Mutta joskus vain ja ohimenevästi, ainakin toistaiseksi.

Tulipahan perjantai-iltana pitkästä aikaa käytyä karaokebaarissa. Baari oli pullollaan väkeä eikä siellä nähnyt ketään ilman laseja. Väelle oli tietysti tarjolla väkijuomia, mikä on luontevaa. Siitä seurasi tunnelimaisen tunnelmainen ilimapiiri. M.A. Nummista siteeraten, "juomat hieman auttaa tunnelmaa luomaan".

No, vetäsin kolme kappaletta, jotka olivat: Suuret setelit (lomaraha oli maksettu sinä päivänä), Kohti Alaskaa (palkka ja lomaraha yhteensä eivät siihen riittäisi) ja lopuksi Mun sydämeni tänne jää. Viimeksi mainitusta tuli joku jopa kiittämään. Halusin tulkita sen niin, että hän kiitti laulusta eikä siitä, että se loppui. Se on kuitenkin hieno biisi, koskettavat sanat. Ja haikeat....

Toivon ja lemmen aikaa

Lauantai 31.5.2008 klo 18.55 - Reiska

Hyvää toukokuun toiveikasta viimeistä viedään!

Vaikka eihän se elämä toivomalla parane. Jotakin sen eteen pitää reistata pruuvata. Kysymys onkin lähinnä siitä, että toukokuun loppu on useimmille nuorille toivon aikaa. Todistus kädessä, kesä edessä ja elämäkin vielä suurimmalta osin. Hyvässä lykyssä vielä lempikin tarjoo herkkuaan.

Vaikka kaikki eivät välttämättä synny toivottuina, pitää elämälleen silti yrittää rakentaa tarkoitus. Jos tarkoitusta ei koe, ei myöskään jaksa ponnistella. Tarkoitus tulee ihmisen sisältä. Siitä, että arvostaa ja kunnioittaa itseään.

Ilman itsearvostusta ihminen usein ajautuu kyseenalaisille poluille tai sulkee ovensa maailmaan. Yksinäisyyden ja vieraantumisen kokemukset hallitsevat. Kaikki voi tuntua teennäiseltä ja mitättömältä. Ulkopäin on vaikea kaataa ihmiseen motivaatiota. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Osa poliitikoista ei varmaan tällä hetkellä haluaisi edes kuulla toivosta, sukunimeltään Sukari. Eikä välttämättä lemmestäkään, vaikka esimerkiksi kokoomus on rakentanut menestystään toivotalkoiden varaan. Vanhanen ja Kanerva ovat taas kunnostautuneet tuolla lempi-talkoo-osastolla.

Ainakin toivotalkoilla on ollut kuitenkin suuri hintalappu, mikä nyttemmin on paljastunut. Toivo Sukari on ykkönen ja Kyösti on Kakkonen, mitä  vaalirahoitukseen tulee. Saajista suurimpia ovat keskusta ja kokoomus. Ay-liikeellähän on perinteisesti ollut avoimet rahahanat vasemmiston suuntaan.

Kybä Kakkonen muuten muistuttaa ulkonäöltään erehdyttävästi edesmennyttä näyttelijä Harri Tirkkosta, joka näytteli Arto Paasilinnan tekstin pohjalta tehdyssä tv-elokuvassa "Onnellinen mies" siltainsinööri Jaatista. Jaatinen pani Tappojoen siltatyömaalla hommat halki, poikki ja pinoon sekä vähän muutakin.

Kakkonen on myös rakentanut siltoja politiikkaan rahoittamalla ehdokkaita. Niin, että muitakin yhtymäkohtia on. Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu sekä näinkö aina meille täällä käy. Uudet eduskuntavaalit ovat joka tapauksessa turhat, vaikka kristillisdemokraatit sitä toivovatkin.

Enää tästä puuttuu se, että lapamato muuttaisi sloganiaan. Koskahan se lööppi lävähtää silmille. Äl kuitenkka kadota toivorikkauttas! Kyl vaalei ja ehdokkait piisa!

Rahoita ja anna toisten rahoittaa

Torstai 29.5.2008 klo 18.34 - Reiska

 Tänään työpäivä alkoi lupaavasti. Avasin kahvipaketin väärästä päästä. Onneksi siellä luki, että avataan toisesta päästä. Ei mennyt aikaa turhaan miettimiseen. On tärkeää, että perusasiat ovat hallussa. Teippasin alapään uudestaan kiinni ja loppu sujui paremmin. 

 Tuokin viimeinen lause asiayhteydestään irroitettuna antaisi vähintään vinksahtaneen kuvan todellisesta tilanteesta. Siksi on tärkeä lukea tai kuunnella alusta loppuun, mitä kenelläkin on sanottavana.

 Poliitikot yrittävät saada sanotuksi, ettei vaalirahoituksessa mitään ihmeellistä ole. Musta kylki vähän kaikilla. Kaikki intressiryhmät tukevat omia tavoitteitaan. Niin kauan, kuin vedenpitävät todisteet puutuvat siitä, että rahoittaja olisi edellyttänyt poliitkoilta sitoutumista erityisesti yksittäisten rahoittajien asioiden ajamiseen, on koko kohu sarjasta "paljon porua, vähän villoja".

Kysymys on kai enämpi ideologisesta tukemisesta. Kehittyvien maakuntien Suomi ry tukee vahvasti porvareita ja ay-liike vasemmistoa. Entäs sitten? Nyt on erityisesti Matti Vanhanen ollut median hampaissa tuosta vaalirahoituksesta, vaikka samalla tavoin esimerkiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on tuota tukea nauttinut. Hän on siis tukinautti, mahdollinen avaruuslentäjäkö?

Vaalikampanjointi on kallista lystiä. Jos sitä tehdään, pitää rahatkin jostakin löytyä. Ehdokkailla itsellään on harvoin sellaisia varoja, että niillä kustannetaan kampanjaa. Mitä siitäkin tulisi, että vain kaikkein äveriäimmillä olisi mahdollisuus edes ehdokkuuteen.  Eri asia on, kuinka paljon vaalimainonta vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Epäilen, että sillä ei kovin suurta vaikutusta ole. Kannatus ja vaali-into perustuvat pääosin muihin tekijöihin.

Joopa se joo. Tämä blogiosasto lienee tietynlainen ennätys alallaan sikäli, että jokaista tuhatta kirjoitettua blogia kohti tulee yks kommentti. Se on osoitus siitä, että käsiteltävät aiheet ja asiat ovat päivänpolttamia. Tässä saattaa kohta ittekin olla päivänpolttama, jahka helteet viikonloppuna tänne tulevat. Pään voi silti pitää kylmänä. Aatteleppa ite omale kohale.

Lopuksi onnittelurunon tynkä kaikille vastavalmistuneille:

Olet oppinut asioita/Olet oppinut elämää

Tämä hieno kevätpäivä/kirkkaana mieleen jää!

Onnea!

Viisumitta

Tiistai 27.5.2008 klo 17.51 - Reiska

 No näitä päiviä!

Otsikosta huolimatta en suinkaan ryhdy enää vatvomaan euroviisuja, vaikka Suomella olikin niissä huono viisumitta, Venäjällä hyvä.  Päinvastoin.

Kysymys on siitä, että tuore ulkoministerimme Aleksander Stubb ehdotti, että EU-kansalaiset ja venäläiset voisivat kulkea toisissaan viisumitta. Suomessa on ajatukseen aikaisemmin suhtauduttu nihkeähkösti.

Kysymys lienee lieveilmiöiden pelosta. Voisi olettaa, että viisumittomuus vilkastuttaisi nimenomaan venäläismatkailua Suomeen, ei niinkään päinvastoin. Meillä esiintyy jopa sellaisiakin näkemyksiä, että ainoa järjestäytynyt asia Venäjällä on rikollisuus. Sen leviämistä pelätään jo nyt. Osin pelko on liioiteltua.

Siinä on vissi pointtinsa sikäli, että Venäjällä on kuitenkin n. 140 miljoonaa asukasta, Suomessa 5. Toisaalta lisääntyvä matkailu toisi lisää valuuttaa meikäläiseen elinkeinoelämään, varsinkin matkailuelinkeinoon. Kaipa sitä kasvavan turismin kanssa pärjäisi. Eri asia on tuo mafiosotouhun leviäminen. Tai se, jos venäläisväestön pysyvä osuus Suomessa kasvaa kovin paljon. Siinä on omat riskinsä.

Riskinsä on toki elämässä ylisummaan. Elämähän on kuin valon matka auringosta tai pisaran matka pilvestä. Se ei kuitenkaan haittaa ranskalaista veteraanilaskuvarjohyppääjää, jonka aikomus on hypätä 40 km:n korkeudesta. Hyppy on kuitenkin viivästynyt mm. sääongelmien takia. Nousuun tarkoitettu heliumpallo karkasi tuulen mukana. Nyt se on hukassa.

Niin korkealta hypätessä pitää olla kunnon pusero ja tikkuri päällä ja mielellän välihousut toppahousujen alla ettei jäädy matkalla niinkuin kaivonämpäri. Siinä on vapaata pudotustakin heti useampia kymmeniä kilometrejä. Jos kaveri siltä korkeudelta hyppää, on tosi kylmäpäinen heppu. Toivottavasti vielä osuu maapallolle.

Norjan puolustusvoimat aikoo rajoittaa kunniamerkeillä pröystäilyä. Keino tuntuu äkkiseltään aika erikoiselta. Itselläni ei ensimmäiseksi tulisi mieleen rajoittaa pröystäilyä kunniamerkeillä. Sen sijaan yrittäisin aluksi yksinkertaisesti kieltää pröystäilyn. Toisaalta, jos ihminen inhoaa kunniamerkkejä yli kaiken, saattavat ne olla tehokaskin lääke tuohon henkiseen kyttyrään. Ammattisotilaat lienevät pääosin kuitenkin niin rakennettuja, että kunniamerkit maistuvat.

Tässä sitä taas liikahdeltiin sfääreissä. Joku poliittinen blogisti, taisi olla kokoomuksen Jyrki Kasvi, totesi haastattelussa, että blogissa ihminen voi kirjoittaa mitä haluaa. Hyvä oivallus, Kasvi!

Mikänautti

Maanantai 26.5.2008 klo 19.03 - Reiska

Koska on maanantai, niin kerron tähän aluksi yritysfuusiosta. Yleisneuvoihin erikoistunut asiantuntijatoimistoni on siirtynyt konsulttitoimisto Finnskeida Oy:n omistukseen. Finnskeida Oy on kiistaton markkinajohtaja, mitä tulee hyviin selityksiin. Yleisasiantuntijatoimistoni, jonka tunnetaan paremmin nimellä Luulisin Niin Oy täydentää ja vahvistaa Finnskeidan asemaa entisestään. Finnskeida Oy:n motto on "Rytmissä ja samaan tahtiin", kuten yllä olevasta kuvastakin voitte päätellä.

Suomessa on haku päällä avaruuslentäjän löytämiseksi. Hakemuksia on tullut paljon. Selvyyden vuoksi pitää sanoa, että hakemus on tehtävä omakätisesti ja itse toimitettava valitsijoille. Anopin puolesta sellaista on turha ruveta rustaamaan. Se ei mene läpi, vaikka millaiset superlatiivit ja suositukset latelisi hakemukseen ja sen liitteisiin.

Iltasanomat kyseli, että miksiköhän sitä voisi suomalaista avaruuslentäjää kutsua. Amerikkalainen on astronautti, venäläinen kosmonautti ja kiinalainen taikonautti. Mutta mitä suomalainen nautti?

Tuota kysymystä voi ehkä hetken pohtia. Suomalainhan tunnetusti nauttii saunasta, viinasta ja keskikehon rakentamisesta penkkiurheilun varjolla. Suomalainen nauttii myös naapurin epäonnesta ja Ruotsin tappioista.

Eli avaruuslentäjän kutsumanimeä voisi lähteä rakentamaan tuolta pohjalta. Löylynautti olisi hyvä, varsinkin jos avaruusaluksessa on puulämmitteinen sauna. Vihtanautti tai vastanautti kävisivät myös. Lätkänautti, vaikka jäätiin pronssille. Ruotti kuitenki hävisi. Tai viisunautti samasta syystä. Lenkkinautti saunan päälle tai kaljanautti. Tai molemmat. Kadenautti tähän vielä, niin johan on vaihtoehtoja. Maan päällä loppuun palanut on tietysti pöönautti.

Itse en taida avaruuslentäjäksi havitella. Olen jo niin kypsä ja jalat maassa plus muodollisesti epäpätevä, etten haaskaa energiaani hakemukseen. Minulle hyvin riittää, jos minut ennen joulua lähetetään kuusta kiertävälle radalle niin, että joku näre saadaan ovinurkkaan koristeltavaksi.

Kuten edellisestä voi havaita, on Finnskeida Oy:lla on vankka ote tuon tyyppisiin ongelmiin ja asetelmiin. Se voi vielä joskus yltää Nokian mittoihin. Tai ainakin Mokian. Avaruusterveisin Kesänautti.

Tuskan paloa

Sunnuntai 25.5.2008 klo 15.56 - Reiska

Terskius!

Ei. Terskius ei ollut tietääkseni koskaan Rooman keisari eikä edes Euroopan presidentti. Kyrenius sen sijaan oli Jeesuksen syntymän aikoihin Syyrian maaherra. Lieköön ollut ruotsalaista sukujuurta. Eikös hän juuri määrännyt sen verollepanon, jonka vuoksi Maria ja Joosef lähtivät Nasaretiin veroilmoituksen tekoon? Se tukee tuota ruotsalaisteoriaa.

No! Tästä aasinsiltainsinööri saa kevyesti linkin seuraavaan aiheeseen. Euroviisuissa Suomen Teräsbetoni meni ja hävisi Ruotsin Charlotte Perrellille, vai mikä se nyt on? Molempien laulut käsittelivät samaa teemaa eri kanteilta. Sankaruudesta oli kysymys.

 Teräsbetoni veteli kökkölyriikalla ja hevillä, notta missä miehet ratsastaa niin siellä lampaat ei voi laiduntaa. No jaa. Lampaille lienee vielä laitumia jonkin verran myös laukkaratojen ulkopuolisilla alueilla.  Ehkä ei siinä mielessä ihan heti tule hätä käteen tai housuun.

Yöllä kisan jälkeen tuli radiosta toissavuotinen Lordin voittokappale, joka kuulosti yllättävän hyvältä tuohon TB:n tekeleeseen verrattuna. Sankarilauluista poikkesi virkistävästi Kroatia kappaleellaan, joka kertoi konkareista. Esittävässä ryhmässäkin oli yksi sellainen eli kaikkien aikojen vanhin stara, joka on esiintynyt euroviisufinaalissa.

Sankariteemat ei oikein purasseet laajaan kännykkäyleisöön eri puolilla Eurooppaa. Venäjä sai kovan kannatuksen kappaleellaan, jossa uskottiin teihin. Siis meihin. Koreografia oli viimeisen päälle, koska lavalle oli haalittu taitoluistelun ex-maailmanmestari Jevgeni Glushenkov tekemään piruetteja. Se puri.

Laitettuani päähäni aatteleppa ite -pipon huomasin pitäväni Albanian ja Norjan esityksistä eniten. Niissä painoivat enemmänkin musiikilliset ansiot, kuin armoton kohellus tai pyrotekniikka lavalla. Kovasti ihmettelin Kreikan kappaleen suosiota. Biisi oli minusta mitätön ja tavanomainen.

Joku voisi tietenkin tähän sanoa, että itte olet. Saatan ollakin, sitä ei ole koskaan puolueettomasti tutkittu eli määritelty. Mutta ehkä nyt lienee aika lopettaa tämä kevytkulttuurihöpötys ja olla tyytyväinen TB:n 22:nnesta sijasta. Eipähän tartte Ylen hikoilla ensi vuonna euroviisujen järjestämisvastuun kanssa.

Nyt avaan tuon otsikon. Bubi Wallenius puhui tuskan palosta selostaessaan Suomen vahvin nainen -kilpailua. Katselin sitä ja totesin saman. En yhtään ihmettele tuskan paloa. Niin kovia olivat lajit. Pärjäilemäs!

Kypäräterveisiä

Keskiviikko 21.5.2008 klo 17.11 - Reiska

Moro!

Viime viikolla sain sähköpostiini ketjuviestin, jonka eteenpäin lähettämisellä luvattiin onnen potkaisevan:-) Jokukin jossain oli voittanut miljuunia dollareita ja elänyt onnellisena elämänsä loppuun asti vain siksi, että oli toimittanut viestin eteenpäin.

Miehän lähetin sitä eteenpäin ja nyt pieni epäilys kalvaa. Lauantaina en onnistunut jättämään lottokuponkia, koska kyläkaupan online-kone oli rikki. Ostin sen sijaan kolme kasinoarpaa. Ei voiton voittoa. Mutta ei tuo vielä mitään.

Tänään töihin pyöräillessäni sattui onnettomuus, jonka seurauksena mulla on nyt nokka paketissa ja pää hiukka kipeä. Edelläni pyöräillyt koulupoika osui kevyesti tien oikeaa reunaa kävelleseen  jalankulkijaan. Ilmeisesti poika ajaessaan räpläsi kännyään.

 Sen seurauksena tuo pyöräilijä horjahti ja kaatui suoraan eteeni. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta väistää, vaan törmäsin häneen ja putosin turvalleni asfalttiin. Verta tuli nokasta paljon ja ambulanssikyydillä piti käydä terveysasemalla paikattavana.

Eilen kävin verenluovutuksessa ja tänään olis saanu senkan nenästä. Terveysasemalla tsekattiin myös, ettei mitään vakavampaa vammaa ole. Koulupojalle ei ilmeisesti käynyt kuinkaan, sillä selvittyään ylös pyöräkasasta hän jatkoi nopeasti matkaansa.

Kypärä pelasti pahemmilta vammoilta, vaikka sairauslomaa piti tämä päivä ottaa varmuuden vuoksi. Pään vammojen suhteen ei ole leikkimistä. Pyöräillessä kypärä on ihmisen paras ystävä. Terveysasemalla palvelu toimi hyvin. Sain jopa kupin kahvia lääkärin saapumista odotellessani.

Pointti siis on se, että mulla on onnenpotkujen sijasta lähipäivinä ollut keskimääräistä huonompi tuuri. Toisaalta tapaus on terveellinen muistutus siitä, että koko ajan on oltava hereillä liikkeellä ollessaan. Hetkeksikään ei voi herpaantua, sillä tilanne yleensä tulee silmänräpäyksessä. Suorallakin tiellä joku voi pötkähtää eteen ilman vähäisintäkään ennakkovaroitusta.

Tämä ilta pitää ottaa iisisti lääkärin määräyksestä. Jos ei huomenaamulla huippaa eli pakottele, niin töihin vain. Turvallisia matkoja, missä liikuttekin.

Hekottava pappi

Tiistai 20.5.2008 klo 19.31 - Reiska

Moro!

Se on täysikuu ja kevyt olo, kun on rauhoittanut velkojiaan ja luovuttanut verta SPR:lle, ei velkojille. Vaa´alla kevennys ei näkynyt. Paino oli noussut eilisestä. Tuhti lounas ja kahavit kera voileivän verenluovutuksen jälkeen ovat tehneet tehtävänsä.

Tuo otsikko saattaa tuntua kummalliselta. Jossakin lehdessä sitä ihmeteltiin, että osaako ja saako pappikin nauraa. Isä Mitro on hyvä esimerkki siitä, että miksipä ei. Totista pappia voisi kutsua vaikka isä Mutruksi. Kuten Eput riimittelivät, suomalaisten naama on pääsääntöisesti sen näköinen, kuin olis syöty yökhurttia.

Jotenkin nurinkurisesti ajattelevana tuli mieleeni, että naispapit saattaisivat vastustaa hekottavaa pappia. Sellainen voitaisiin kokea vaikka härintänä. Häirintäkynnys on merkittävästi madaltunut.

Ihmiset ovat useimmiten rooliensa vankeja. Yhteiskunta ei muuten toimisi. Asiakasta pitää palvella, oli hän kuinka kenkkumainen tahansa. Papin pitää olla harras ja poliisin jämäkkä. Hoitajan pitää olla hempeä ja teurastajan tympeä. Onhan näitä. Ei tuo sentään kaikkiin päde, mutta osittain kumminkin, saattaisi sanoa. Täh?

Jääkiekossakin roolitus on tärkeä. Ukkojen tai akkojen pitäsi tietää, kuka tekee kentällä mitäkin. Ei se tosin aina siltä vaikuta. Kanadassa juuri päättyneet mm-kisat olivat mielenkiintoiset. Suomikin epätasaisella joukkueella ja ailahtelevien esitysten jälkeen nappasi pronssin. Ei sillä joukkuella olisi ollut saumaa yhtään korkeammalle. Venäjä lopulta napsi kullan Kanadan nokan edestä. Oikea vastaus tässä kysymyksessä oli vastoin Kummeli-viisautta siis Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Pelasin noin 12-vuotisna yhtenä kesänä Tervolassa Suukosken joukkueessa vasempana puolustajana kylien välistä jalkapallosarjaa. Siinä valmentajan laatima taktiikka ja roolitus oli yksinkertainen. Kun pallo tuli kohdalle, niin sitä potkaisi pois päin omasta maalista sellaisella vimmalla, kuin se olisi ollut jalkapallon kokoinen ruttobasilli. Joskus taktiikka toimi, joskus ei. Sarjassa oli kuitenkin tunnetta mukana. Kerrankin maalituomari lähti kesken pelin tappelemaan vähän sivummalle. Onneksi vaurioilta vältyttiin.

Aloitin hekottavasta papista ja päädyin 40 vuoden taakse potkupalloturnaukseen. Näin ennakoimatonta voi elämä olla :-) Ottakaapa rauhallisesti ja äläkääkä hättäilkää!

Hellun, sano, taita

Sunnuntai 11.5.2008 klo 16.23 - Reiska

Lähes kahden kuukauden tauko on vierähtänyt, ettei ole tullut kotisivulla piipahdetuksi. On äitienpäivä ja heleä helluntai. Täällä etelärannikolla voikukat ja monet muutkin kukkivat ja terasseilla on väkeä. Liput lepattavat saloissa. Äideille viedään kahvia sänkyyn ja ostetaan lahjoja. Sitten voidaankin 364 päivää olla vähän arkisempia.

Tapahtumia kyllä on ollut tässä välissä paljonkin, mutta jotenkin vain ei ole saanut itse mitään aikaseksi.

Tänä aamupäivänä kuvasin asemalla muuttuneita junia. Aika oli muuttanut junia, joiden maalipinta oli rapissut. Ne seisovat Porvoon asemalla evp. Yllätyksekseni huomasin, että asemalle oli pystytetty makasiinipuoti, josta sai kaikenlaista käsityö- ym. tuotteita ja kahavia. Vanhoissa junavaunuissa on oma viehätyksensä, vaikka aika on niistä ajanut ohi. Tai ehkä juuri siksi.

Armoton kevätaurinko paljastaa pölyn, joka on ehtymätön luonnonvara. Sitä on kaikilla pinnoilla. Ja missä sitä ei nyt ole, niin kohta on. Sama koskee myös hölynpölyä, jonka keskellä elämme ja joka tunkee tajuntaan silmistä ja korvista. Se panee nuo pari harmaata aivosolua epätoivoisena ryntäilemään ja etsimään pakotietä. Ne surisevat ja keppuroivat kuin Raid-suihkauksen saanut kärpänen. Tositv-formaatit saavat aikaan moisen reaktion. Onneksi ihmisellä on säätimet.

 Toista oli ennen, hyvä että oli hohtimet. Joskus ne kyllä turhautuessaan saattoi heittää kaivoon. Sitä perinnettä urbaanimaailmassa edustaa polkupyörien jokeen nakkelu, jota mm. täällä Porvoossa esiintyy. Suotta ei Porvoota ole nimetty vuoden 2008 pyöräilykunnaksi.

Vaikka kesä on ovella ja koivu lehdessä, niin jääkiekon mm-kisat ovat Kanadassa parhaillaan meneillään. Siellä on kaksikin Koivua jotka ovat olleet myös lehdissä aika paljon. Suomella on kisoissa melkoinen NHL-tähtisikermä hyökkääjien osalta, mutta puolustus on kansallista tasoa. Siksi eppäillä tuota soppii, että Suomi voittais maailmanmestaruuden. Eiköhän se Kanada sen kotiyleisönsä edessä nappaa.

Mutta se selviää ensi viikon aikana. Lutuisia hetkiä kevätauringon paisteessa tai räntäsateen loiskeessa, missä ikinä olettekin. Pitäkäähän ittenne miehinä ja naisina.