Tänään yht´äkkiä hoksin, että kotisvuni täytti vuoden viime perjantaina. En juhlinut sitä polttamalla kynttilää molemmista päistä ja keskeltä. Sen sijaan söin keksilöitä kahavin kanssa. Näille sivuille on kertynyt aineistoa vaihtelevasti sekä tasollisesti että määrällisesti. Yksi kommenttikin lienee tullut.

No, mitä sitä vuodessa on tullut tehtyä, kysyn itseltäni? Kolomisentuhatta kilometriä olen ajanut polkupyörällä, sen katsoin mittarista. Muuta varsinaisesti mitattavaa ei ole tapahtunut. Jaa, ehkä paino on noussut pari kiloa. Jotakin ajankohtaista ja omakohtaista, faktaa ja fiktiota sekaisin näihin sepustuksiin sisältyy. Kuva albumi edustaa sitä todellisuutta, joka kameran linssin läpi on tallentunut. Toisin sanoen kuvia ei ole manipuloitu. Mittaamattomalla puolella sen sijaan on tapahtunut mukaviakin asoita. Oikeinkin mukaviakin....

Georg Ots kyseli "Muuttuvat laulut" kappaleessaan, että "muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan"? Ei hyvältä näytä, kun Naton ja Venäjän suhteet tuntuvat koko ajan kärjistyvän Georgian kriisin takia. Suomen Nato-haukat yrittävät nyt hyödyntää tilannetta vaatimalla Suomen liittymistä sotilasliittoon. Ulkoministeri Stubb on yksi heistä. Naton ja Venäjän kiristyneiden suhteiden takia nimenomaan ei sotilasliittoon kannata liittyä. Olemme kuitenkin EU:n jäsenmaa ja jäsenyyttämme perusteltiin aikanaan myös turvallisuuspoliittisilla näkökohdilla. Minusta pääministeri Vanhanen on tällä kertaa oikeassa todetessaan, että Nato-jäsenyyteemme ei Georgia-kriisi vaikuta. Vanhanen kyllä muuten arvosteli Venäjää harvinaisen napakasti tuon Georgia-härdellin tiimoilta.

Suomen kisajoukkue palasi tänään Pekingistä. Osalla oli aihetta iloiseen ilmeeseen, osalla happamaan naamaan. Joukkue täytti minimitavoitteen, vaikka olikin toiseksi kolmanneksi huonoin Pohjoismaista. Norja ja Tanska olivat selvästi parempia. Lontoo kutsuu vuonna 2012, johon näin etukäteen ajateltuna tuntuu olevan ikuisuus.

Mutta ei se ole. Eipä aikaakaan, niin voi kauhistus: Neljä vuotta mennä hujahtaa yks kaks. Ehkäpä sitä tulee viisaammaksi tai ainakin hitaammaksi. Viidenkympin rajapyykin ylittäneenä vuodet jo vääjäämättä ja vähän kerrassaan hidastavat menoa ja monoa. Toivottavasti kuitenkin niin, että tarkoituksenmukaisuus korvaa hidastuvan temmon. Meinaan, että osaisi entistä paremmin keskittyä oleelliseen.

Tänään on Loviisan päivä. Täällä Itä-Uudellamaalla on jopa kokonainen kaupunki, joka täten voi juhlia nimipäivää. Se on tietääkseni siinä mielessä ainoa laatuaan Suomessa. Saa sitten nähdä, mitä huomenna tulee ilmi, kun on Ilmin, Ilman ja Ilmattaren päivä. Sitä saattaa joutua olemaan ilman, mutta se on sen ajan murhe. Tulevaisuuden eteen ei kuitenkaan sinänsä tarvitse ponnistella. Se tulee itsestään, kuin Manulle illallinen.

Mukavaa kesän loppua ja alkavaa syksyä rehelliseltä pohjoisen Reiskalta:-). Taidan kyhätä näistä blogeista vuosikertomuksen.