Opettaako Siperia typeriä?

Perjantai 14.3.2008 - Reiska

Syvästi tietoisena siitä, että virheitä saa tehdä eikä niitä tarvitse ottaa opiksi, olen seurannut tätä keskustelua.

Tämä pureutuu yhteiskunnan perusteisiin, ihmisten välisiiin suhteisiin sekä siihen, miten niitä luodaan ja ylläpidetään. Ihminen saa vapaasti olla puupää ja tietyissä olosuhteissa se saattaa olla suureksi hyödyksi.

Tuon kierosti vihjailevan aloituksen jälkeen tiedät jo, lukijani, mitä tarkoitan. Ehkä sinä toinenkin aavistat sen. Puhun ministerien suhteista vastakkaiseen sukupuoleen. Siinä suhteessa ovat kunnostautuneet sekä pää että ulko.

Pääministeri aloitti avioerottuaan etsiskellä seuraa. Hän haksahti naiseen, joka alkoi julkisesti puhua häistä, joista pääministeri ei ollut kuullutkaan. Mutta kohta olivat laajat ja syvät kansalaispiirit tietoisia pienimmistä yksityiskohdistakin pääministerin elämässä. Susan Kuronen, nyk. Ruusunen maksimoi julkisuuden kirjoitamalla kirjan seurustelustaan pääministerin kanssa. Kirja julkaistiin kahdessa osassa, ensin kannet, sitten sisältö.

Vanhasta tilanne kyrsi ja lopulta juttu meni oikeuteen asti. Periaatteessa lautamiesten tulee edustaa sellaista oikeuskäsitystä, että tavallinen lautapoikakin sen ymmärtää. Niin myös raastuvassa kävi. Saa nähdä, muuttuuko hovissa ja mennäänkö peräti korkeimpaan oikeuteen.

Tuskin tuosta oli selvitty, kun entinen suurlähettiläs Richard Müller rusikoi verbaalisesti Ilkka Kanervan Yhdysvalloissa Woodrow Wilson instituutissa pitämän puheen sekä esitystavan että sisällön.. Hän piti sitä pohjanoteerauksena. Mutta oliko se sitä? Müller eikä kukaan muukaan vielä tiennyt, mitä tuleman piti.

Niinä päivinä kävi nimittäin ilmi, että ulkoministeri Kanerva oli lähetellyt lukuisia (yli 200) intiimihköjä tekstareita alle 30:selle eroottisen tanssiryhmän vetäjälle Johanna Tukiaiselle.

Aluksi Kanerva kielsi vähintään kolmesti molemmilla kotimaisilla. Kohta kuitenkin tuli julkisuuteen myös tamperelaistaiteilija Maija Tuurna, joka kertoi Kanervan yrittäneen häntä väkisin ja luvanneen ostaa hänen töitään eduskunnan seiniä koristamaan. Kohu oli valmis. Kanervan oli pakko tunnustaa pitkin hampain.

 Müller kyseenalaisti Kanervan pätevyyden, tekstarikohu uskottavuuden. Tätä kirjoittaessani keskustelu asian ympärillä velloskelee vielä aika lailla. Tekstarikohun tiimoilta Kanervasta on kanneltu oikeuskanslerille ja hänen eroaankin vaaditaan. Taiteilija Tuurna on asiaa harkittuaan perunut aiemman lausuntonsa ja antanut uuden ja tuoreen tilalle. Sen mukaan Kanervan lähentely oli harmitonta eikä hän tarkemmin ajatellen luvannut ostaa mitään :-). Ota siitä sitten selvä. Kokoomus ja Katainen viestittävät:"antakee armoa". Nähtäväksi jää.

Jos on tökkinyt Vanhasella ja Kanervalla, niin hyvin ei mene Mannerheimillakaan tai ainakaan hänen faneillaan. Katarina Lillqvist meni ja tekaisi hänestä animaatioelokuvan, jossa marsalkkamme styylaa kirgiisinuorukaisen kaa. Siitä ovat monet pillastuneet ja nousseet takajaloilleen. Lillqvist kertoi haastattelussa myös henkilökohtaisista motiiveistaan kyseisen elokuvan tekoon. Osin ei voi välttyä vaikutelmalta, että siinä itsetarkoituksellisesti pyritään kaatamaan Mannerheim jalustaltaan tsekkiläisen animaatioperinteen mukaisesti.

Toisaalta Mannerheim vietti paljon aikaa myös hevosensa selässä. Tuleeko tuohon Uralin perhoseen siihen pohjautuva jatko-osa, jää nähtäväksi sekin. Mutta pahoin pelkään, että Siperia ei opeta typeriä.

Eka luokassa helvettiin

Keskiviikko 13.2.2008 - Reiska

Ihmiset ovat erilaisia yksilöitä. Ja kun on tarpeeksi paljon samalla tavoin erilaisia,  muodostuu enemmistö, joka määrittelee ns. kehityksen. Lukumääränsä perusteella he ovat oikeassa.

Koko inhimillinen kehitys perustuu siihen. Mutta onko se aina edistystä? Yksilön, joukon tai jopa kansojen lyhyen tähtäyksen etu ja maapallon pitkän tähtäyksen etu voivat olla ristiriidassa keskenään. Tätäkin täällä Pohjolan lumettomassa talvessa on joutunut pohtimaan.

Jotenkin tuntuu, että ihmisen mukavuudenhalu määrittelee kehityksen ja siihen tähtäävän toiminnan. Mieluimmin vielä niin, että tuo halu tyydytetään erilaisilla kulutushyödykkeillä ja palveluilla.

Mikäs sen mukavampaa, kuin esimerkiksi pyrähtää suihkarilla räntäsadetta pakoon etelän aurinkoiselle hiekkarannalle pötköttämään? Tai piipahtaa toiselta puolen maapalloa hiihtelemään keväthangille sinne, missä lunta vielä hiihtokeliksi asti on. Tai katsomaan Joulupukkia ja onhan näitä. Mukavaa myös on hypätä aamulla autoonsa ja ajella työpaikalle tai vapaa-ajan reissuun. Ainakin mukavampaa, kuin pyöräillä tai kävellä.

Tutkijat piipittävät osa jo naama punaisena, osa pelosta kalvenneina ilmastonmuutoksen nopeutumisesta ja sen rajuista vaikutuksista elinympäristöömme. Napajäätiköt sulavat vauhdilla. Kuinka paljon tavallinen kuluttaja sitä ajattelee kauppakeskuksessa shoppaillessaan tai varatessaan Thaimaan-matkaa? Ja pitäisikö sitä ajatella? On tutkijoita, joiden mielestä ihmisen toiminta ei vaikuta ilmaston muutokseen sitä eikä tätä, vaan se on ns. korkeemmas kärees. Tiedä häntä.

Ahistuksen aineksia on kuitenkin kosolti. Olemmeko me vauraat maat menossa eka luokassa helvettiin ja köyhemmät maat siinä mukana toisessa tai kolmannessa luokassa. Entäs sitten, kun Kiina ja Intiakin tuppaavat tuohon ensimmäisen luokkaan? Mahtuuko, vai alkaako paatti natista?

Jäätiköitten sulaessa ja veden noustessa metritolkulla pitänee turvata arkkiin, kuten Nooa. Aanelosilla ei siinä vaiheessa ole paljon virkaa. Toisaalta saattaa käydä niin, että ennen helvetti jäätyy, ennen kuin ihminen järkiintyy. Siellähän sitä sitten voi jäähdytellä ja nauttia pitkästä aikaa kunnon talvesta. Loppupeleissä.

(Ruot)salaisuuksia

Lauantai 26.1.2008 - Reiska

Huh! Selvästä pyystä on kulunut pari viikkoa ja tipaton tammikuu alkaa olla lopuillaan. Päivän valo on jatkunut selvästi. Tällä menollahan tästä saattaa tulla jopa kevät.

Mutta asiaan! Länsinaapurimme Ruotsi ja sen -alaiset ovat olleet merkittävissä rooleissa milloin missäkin. Jopa mäenlaskussa nykyisen v-tyylin keksijä ja lanseeraaja oli Jan Boklöv från Sverige. Hän ei tyylillään menestynyt sen enempää, kuin nykykilpailuissa menestyisi perinteisellä sukset yhdessä -asennolla. Kyseisessä lajissa muuten ruotsalaisilla ei ole kummoista menestystä ollut.

Hiljattain uutisoitiin, että tutkijat olivat löytäneet Etelä-Amerikasta todisteita n. 4 miljoonaa vuotta sitten eläneestä häränkokoisesta jyrisijästä, anteeksi, jyrsijästä. Samassa yhteydessä oli löydetty merkkejä myös maassa eläneistä laiskiaisista ja panssaroiduista nisäkkäistä. Noita kahta viimeksi mainittua esiintyy edelleen erilaisinia variaatioina myös meidän ihmisten elämässä keskuudessamme.

Tuo uutisessa mainittu jättijyrsijä vei ykkössijan sitä siihen asti pitäneeltä n. 700 kiloiselta Phoberomys Petterssonilta. Nimen perusteella kysymyksessä on siis selvästi ruotsalaisjyrsijä. Suomalaisjyrsijät tulevat kaukana takana, ne eivät yllä lähellekään kärkipäätä. Katkeraa, bitter!!!

Kaikki vähänkin varttuneemmat tuntevat laulun kuningaskobrasta. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että sekin oli ruotsalainen ja kaiken lisäksi köyhä. Laulussahan sanotaan että "on kobrien kuninkaan aika nyt luopua kruunustaan". Tai sitten laulu on ennuste siitä, että Ruotsi tulee joskus luopumaan kruunustaan ja siirtymään euroon. Mistä sitä tietää!?

Päivä on nyt kuitenkin Joonatanin päivä ja vähä lumi tuolla ulkona sulailee. Pitäs tästä lähtiä ulukokausthele, niinko meilä päin sanothin. Kaikesta huolimatta, pärjäilemäs!

Selvä pyy

Perjantai 11.1.2008 - Reiska

Selvä pyy, sanoi Ketola jänistä. Hänellä linee ollut puutteelliset luonnontieteiden perustiedot. Toisaalta osa nykyisistä peruskoululaisista ei erota toisistaan kuusta ja mäntyä. Mihin sitä tietoa jossain asfalttiviidakossa tarvii, tiätsä vanha fossiili? Niin kauan ei ole hätää, kun pärjätään Pisa-vertailuissa.

Toisaalta, mitäpä tuosta! Meneehän meistä itse kukin välillä metsään, joskus perusteellisestikin tämän tästä ja tuon tuosta. Jotkut jopa päätyvät hevon kuuseen saakka. Missä tuon mystisen kuusen latva ja oksat tarkkaan ottaen tuulessa heiluvat, siitä ei ole mitään havaintoa.

 Tipattoman tammikuun aikana voi myös pyy olla selvä ja pysyä oksalla. Siihen on tyydyttävä, jos ei ei yhtään ole pyytä ole pivossa. Ihmisen ei kannata olla liian vaatelias. Kaunista on tyytyä vähään.

Minulle tuli tänään Amerikasta lähtenyt ketjusähköposti, jossa oli pitkä nimilista. Siinä vedottiin rattijuoppouden lopettamisen puolesta. Viestissä oli englannin ja suomenkielellä runo, jossa kerrottiin rattijuopon päälle ajaman henkilön tuntemuksista. Viestin lähettäjätaho oli siis amerikkalainen "Äidit rattijuoppoutta vastaan" -yhdistys ja tavoitteena on kerätä 5000 nimeä listaan. Panin nimeni riville 1306 vaikken olekaan äiti. Olen kuitenkin rattijuoppoutta vastaan. Pääosa rattijuopumuksista on selviä tapauksia. Se on ihmeellistä.

Vaikea sanoa, vaikuttaako tuollainen nimilista mitään ongelman korjaamiseksi. Eiköhän siinäkin tehokkain tapa liene, että lasta rakastetaan ja kunnioitetaan pienestä pitäen. Jos tai kun ihmisestä sen seurauksena kehittyy empaattinen yksilö, hän tuskin lähtee humalapäissään kaahailemaan autolla tai millään muullakaan vekottimella aiheuttaen surua ja tuskaa ympäristölleen.

Saatan olla sinisilmäinen vanha höppänä, mutta minusta ihmisen oman itsensä terve sisäinen arvostus on tehokkainta estämään häiriö- ja tuhokäyttäytymistä. Sääntöjä voidaan laatia ja rangaistuksia koventaa, mutta se ei auta jos ihminen ei piittaa.

Hupsista keikkaa, niin sitä vain on vuotta 2008 kulunut jo kaksi viikkoa. Edellisestä blogista on tapahtunut niin bal kauhiast, että sitä on enää turha yrittää paikata. Ilmastonmuutos kuitenkin voi edelleen hyvin.Tässä välissä ehti olla jo hieman talven tuntua täällä etelärannikollakin, mutta vesisateet ovat sulattaneet ja sulattavat lumen taas pois. Ulkona tuuli tuivertaa, joten mukava on viettä perjantai-iltaa neljän seinän kanssa, vähään tyytyen :-)

Reipasta mieltä itse kullekin ja hihittämisen, anteeksi, hiihtämisen riemua kaikille, missä ikinä olettekin. Nam!

Joulua ja rauhaa

Sunnuntai 23.12.2007 - Reiska

Jouluaatto ja täysikuu sattuvat tänä vuonna samalle päivälle. Hiljalleen lähdetään kohti uutta kevättä. Nyt on hyvä vetää henkeä ja rauhoittua.

Kaamos

Päivä

kutistunut olemattomiin

Aamu tuskin avaa silmiään

Katson ulos ikkunasta

kuitenkin

pihan sinertävään hämärään

Talvitaivas

hiutaleitaan heittelee

Äänetöntä ääntä

kuuntelen

Hellästi

se unohdukseen peittelee

aikaan rajoittuneen ihmisen

Joulurauhaa ja

Onnea Uudelle Vuodelle 2008

Taulujorina

Perjantai 21.12.2007 - Reiska

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Tästä siis alkaa varsinainen joulunaika. Kalenterista ja kauppojen ruuhkista sen voi päätellä, ei muusta.

Suonette anteeksi, että käsittelen  tässä joulutarinassa ystävääni Kurt Mulkersvärdiä, aatelista. En tarkoita, että hän olisi listannut aatteensa, vaan että hän on aatelinen alun alkaen. Lähinnä hän on paviaania muistuttava hyypiö, mutta syntyperänsä perusteella arvostettu herra. Hän on aiheellisesti kysynyt: Jos pukki on kontillaan, saavatko lapset lahjansa? Niinpä, sitä sopii tiedustella neuvonnasta.

Mulkersvärd on taiteellinen heppu. Hän osallistui kerran maisemanmaalauskurssille. Innoissaan hän maalasi koko maiseman täysin eriväriseksi, mitä se alun alkaen oli. Hänet erotettiin kurssilta. Ihmiset eivät viihtyneet hänen maalaamassaan maisemassa ja muuttivat pois, eikä heistä sen koommin ole kuultu. Tyhjilleen jääneestä maisemasta koitettiin myydä taloja ja tontteja sikahalvalla. Ei kelvannut. Joku taisi kerran kirjoittaa aiheesta yleisönosastoon, mutta masentui hänkin ja vaikeni. MOT ja Hannu Karpo tekivät ohjelman aiheesta, laihoin tuloksin.

Toinen yritys taiteen saralla tapahtui, kun Mulkersvärd tarjosi erääseen näyttelyyn maalaamaansa tikkataulua. Senkin hän oli maalannut yksiväriseksi. Itse asiassa se sulautui ladon seinään niin hyvin, että sen olemassaoloa ei havainnut Erkkikään. Erkki oli naapuri.

Jurylle ei mennyt jakeluun Mulkersvärdin lahjakkuus. He alkoivat jupista: "Eihän tästä ole mihinkään. Tämä ei ole mitenkään trendikäs ja vangitseva. Eikä puhettakaan, että siinä olis nyansseja. Ei kelepaa". Näin totesi näyttelyn jury yksimielisesti.

Kurt Mulkersvärd ajateli, notta nyt hän ottaa ja masentuu. Hän ottikin pari viikkoa ja vaimo lakaisi hänet joulun alla siivotessaan kuusta kiertävälle radalle. Siinä metrisessä hangessa kuusta kiertäessään Mulkersvärd ajateli, että ei saateri. Ei tämä tämmöinen peli vetele! On hankittava sellainen, joka vetelee.

Niinpä Mulkersvärd kirjoitti Tuomaan päivänä yhtään epäilemättä Joulupukille, joka toi kuin toikin hänelle sellaisen pelin. Sen jälkeen asiat rupesivat sujumaan kuin itsestään ja sen pituinen oli se.

Tuon kriisivaiheen jälkeen Mulkersvärd  vaurastui ja alkoi systemaattisesti onnistua kaikessa mihin ryhtyi. Hän on nykyään merkittävä tappi yhteiskunnassa. Joskus iltaisin kiikkastuolissaan hän imee piippuaan ja myhäilee sisäänpäin tyytyväisenä katsellessaan nuorena maalaamaansa tikkataulua, tuo paviaanin näköinen hyypiö. 

Sika ja pallo

Keskiviikko 19.12.2007 - Reiska

Moro taas, pitkähköstä aikaa! Ei ole tullut kirjoiteltua sen koommin, kun viimeksi kommentoin Suomen itsenäisyyspäivää ja sen ystävällisiä äidin kasvoja.

Ne juhlat on juhlittu, samoin pikkujoulut ja nyt on kohta joulu. Joulustressiä on tutkittu ja se on Uudellamaalla muita pahempi. Lähes puolet kansalaisista potee joulustressiä. Hyvän omantunnon ostaminen maksaa ja stressaa. Siinä oli vähän provoa. Itselläni tilanne ei ole mennyt stressin puolelle, ainakaan vielä. Pientä toimeliaisuutta lähestyvä joulu on kuitenkin aiheuttanut.

Vaikka totta toinen puoli. Ihminen hakee hyväksyntää myös lahjonnan avulla. Ehkä kuitenkin pääosassa joululahjoista kysymys on aidosta, terveestä välittämisestä ja sen osoittamisesta. Sen voi kuitenkin osoittaa myös aineettomasti, olemalla läsnä läheistensä kanssa.

Läsnä voi olla myös itselleen. Ajatukseni on viettää ainakin jouluaatto yksin ja nauttia siitä. Ajatella sitä hiljaisuutta ja kiireettömyyttä, ajatusten laiskaa virtaa. Siinä on hyvä hiljalleen soudella tai meloskella, ilman melankolinaa.

Eikä sekään haittaa, vaikka jouluna ei ole lunta. Lunta tulee kun on tullakseen. Jouluna voi ulkoilla, kävellä tai juosta, syödä, nukkua, lukea, katsella telkkaria tai mitä vain. Kukaan ei tule sanomaan, että tee sitä tai tätä. Että sinä et koskaan mitään tai että sinä aina vain. Turhan moni joulu päättyy kotihälytyksiin ja putkan pahnoille tai turvakotiin.

Vastuullinen ihminen ei voi elää kuten sika vatukossa. Hän voi kuitenkin olla kuin Ellun kana hoidettuaan ensin asialliset hommat. Maa- ja metsätalousmnisteri Sirkka-Liisa Anttila kehoitti antamaan sioille palloja, jotta niiden elämä  olisi virikkeellisempää, eikä niiden tarvitsisi ikävissään pureskella toistensa saparoita.

Itseni kohdalla pallo toimii juuri noin. Kävin eilen pelaamassa sählyä eka kerran lähes kuukauteen ja olipahan mukava laukata taas pallon perässä ja huiskia sitä mailalla. Ei sen jälkeen olisi tullut mieleenkään mitkään ilkivallan teot. Mutta sikojen pallojen täytyy varmaan olla erikoisvalmisteisia kestääkseen temmellystä. Toisaalta on väitetty sikojen nopeasti kyllästyvän. Selvyyden vuoksi sanottakoon, etten ikävissänikään ole pureskellut kenenkään saparoita. Olenpahan vain muuten ollut vetämätön herra 52.

Joulu on kuitenkin ilon juhla ja silloin syödään paljon omaa tai vierasta sikaa. Juhlatilaisuudet muistuttavat vielä nykyäänkin  jossain määrin pakanallisia riittejä. Sitä edesmennyt Juice Leskinen hyvin kuvasi Sika-joululalussaan.

Kaikesta huolimatta, olkaa sopivan kilttejä!

Suomi-neito

Keskiviikko 5.12.2007 - Reiska

Suomi-neito, vai pitääkö jo sanoa rouva, täyttää itsenäisenä valtiona 90-vuotta 6.12.2007. Olemme globalisaation ja yhdentymisen seurauksena entistä tiiviimmin naimisissa kansainvälisen yhteisön kanssa, joten siinä mielessä voisi hyvin puhua Suomi-rouvastakin.

Suomi-neito kasvoi aluksi Svea-mamman helmoissa, mutta siirtyi myöhemmin äiti-Venäjän hoteisiin. Vuonna 1917 neito tuli kuitenkin sellaiseen ikään, että se halusi itsenäistyä. Ja senhän se teki. Äiti-Venäjä tosin kurmootti Suomi-neitoa rankalla kädellä sen jälkeen pariinkin otteeseen, mutta se ei neidon päätä kääntänyt. Äiti-Venäjä oli otteiltaan kuin mikäkin Stephanie Forrester. Sitä johti pahimpana aikana Isä Aurinkoisenakin tunnettu Josif Stalin.

On näkökulmakysymys, onko neidolla enemmän määräysvaltaa itseään koskevissa asioissa kuin rouvalla. Paljon riippuu siitä, millaisen herran kanssa on naimisissa. Tärkeää on tietysti sekin, minkä kokoluokan asioista voi itse päättää. Pieni maa joutuu joka tapauksessa aina sopeuttamaan politiikkaansa optimituloksen saavuttamiseksi. Niin Suomi toimi sodasta selvittyään Neuvostoliiton kanssa ja samon se tekee nyt suhteessa Euroopan Unioniin. Nähtäväksi jää, syveneekö suhde setä-Samuliin mahdollisen Nato-jäsenyyden seurauksena jos se jäsenyys ikinä toteutuu.

Mutta miten Suomi juhlapäivänään oikeasti voi? Voiko sitä verrata Urho Kekkoseen, jolla 80-vuotiaana oli nelikymppisen fysiikka? Vai onko maamme lähempänä ikäisensä eli keskimääräisen ysikymppisen kuntotasoa? Molempia piirteitä löytyy.

Suurin osa väestöstä voi jopa ennätysmäisen hyvin. Siihen kuuluvat aktiivinen yläluokka ja keskiluokka. Osa voi jopa niin hyvin, että heillä ei ole henkilökohtaisella tasolla mitään mahdollisuutta ehtiä kuluttaa, kuin murto-osa tuloistaan. Esimerkiksi 11 miljoonan euron vuosituloilla se on mahdotonta. Ei pysty, liian hapokasta, sanoisi Kola-Olli.

Toisaalla on kremppaa. Maassamme on virallisesti n. 600 000 köyhää. Siihen sisältyy syrjäytymistä, työttömyyttä, fyysistä ja psyykkistä sairautta, väkivaltaa jne. Nuo ongelmat painottuvat köyhimpään väestönosaan. Toivottavasti vauraseen Suomi-neitoon tai rouvaan ei iske arteriosklerosis universalis niin, että heikoimmassa asemassa olevat unohtuvat. Kokonaisuutena ottaen Suomi voi vielä kohtuullisen hyvin, vaikka paljon parantamisen varaakin on.

Huomenna on juhlallinen itsenäisyyspäivän vastaanotto tasavallan presidentin linnassa. Minun kutsuni on taas jälleen kerran hukkunut postissa, jonka palveluja on ajettu ahtaisiin myymälöitten nurkkiin. Mutta muuten siellä on edustavaa joukkoa, lähinnä kansakunnan kaapin päältä valittuja.

Loppukevennyksenä seuraavaa: Ylipaino on lisääntyvä ongelma sekä hyvin- että pahoinvoinnin oloissa läntisissä maissa. On väitetty, että jos kaikki maapallon ihmiset yhtä aikaa hyppäisivät metrin korkeuteen, niin planeettamme suistuisi radaltaan. Mitä enemmän ylipainoa, sitä epätodennäköisempää tuo hypähdys on. Siitäkin siis löytyi positiivinen puoli. Enpä turhaan ole ollut Mato Valtosen ja Esa Saarisen luennoilla.  Hyvää ja itsenäistä päivää itse kullekin!

Suomalaisuuden syvin olemus

Tiistai 27.11.2007 - Reiska

Suomi täyttää kohta 90-vuotta. Hyvä Suomiiii, hyvä me!!! Monet ennen minua ovat pohtineet suomalaisuuden syvintä olemusta. Seuraavaan olen kerännyt pitkältä tuntuvan ikäni kuluskellessa törmäämiini myytteihin tai kliseisiin suomalaisuudesta. Tai tosiasioihin, eihän sitä varmuudella tiedä. Lista ei ole tärkeys- eikä juuri muussakaan järjestyksessä.

Suomalaisuuden ainekset:

Sauna, viina, terva, höyhenet

Suo, kuokka, Jussi, lapio, Tapio, harava, arava, sinä, minä ja Hentun Liisa

Laulu, naiset, räkänokat, tyhjän naurajat, kovikset ja pehmikset

Maailmanmestarit, F1, ralli ja kaljaralli

Nokia

Mokia

Turvattomat kyheröt

Mämmi ja kämmi

Älkää soittako poliisia sikäli, että se on turhaa!

Mennäänpäs tuosta tuon suon yli että heilahtaa!

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa!

Miks kohtalo mulle vain murheita tuo, miks´ei myös riemuja se suo? Täh?

Se oli viimeinen heinäkuu, kun kuuluit mulle ja niinkuin tuuli jään vain yksin kiertämään.

Oli emännän pankkikortit mulla kerran kourassain...

Kivitalo, rivitalo, punainen tupa, viranomaisten lupa

Auto, mopo, jopo, on se hurja, moottorikelkka, vesikelkka

Tuulipuku, toppatakki, bingo lavatanssit ja instanssit, netti ja petti se, perkele

 Puukko ja puntari, pysty ja vaaka, asento ja lepo, estä ja varjele

Voi v...u tätä elämää!! Eldankajärven jää

Ero ja vero, lopullinen ja tilapäinen, perus ja lisä, voi hyvä isä

Lavin Vepa, Virran Ola, Pamela Tola ja joku raja...

Rekkajono, puutullit ja puujalkavitsit

Huopatossutehdas, heinähatut ja vilttitossut

Jupit ja kupit

Lakko ja pakko

Sota ja rauha, lusikka ja kauha 

Lusikka-haarukka -mysteeri

Kade in Finland

Pitkä ja huurteinen

Vuodenajat, pelastajat

 Siinä tärkeimmät suomalaisuuden kulmakivet joista varmaan vielä puuttuu ainakin tusina, tai sima ja rusina. Toisaalta vappuun on vielä aikaa...

Työn orjat...?

Torstai 22.11.2007 - Reiska

Olin eilen rekrytointimessuilla. Siellä työnantajat ja kouluttajat esittelivät yleisölle avoimia työpaikkojaan ja tarjoamaansa koulutusta. Yleisöä oli runsaahkosti ja suuri osa heistä ammatinvalintaansa pohtivia nuoria.

Työtä maailmassa piisaa, eikä se tekevältä tai tekemällä lopu. Lopputulosta tosin joskus arvostellaan, että se on tekemällä tehty. Kuinkas muuten? Joka tapauksessa minusta työn tarkoitus on kanavoida ihmisen luonnollinen aktiivisuus ja luovuus myönteisellä tavalla ja sopivassa suhteessa yksilön voimavaroihin.

 Mutta annas olla. Luin Talouselämä -lehdestä, että työelämä raaistuu. Ensin luulin, että lausunnon takana on tunnettu, mutta vähemmän suosittu konsultti Outi Burn. Olin väärässä. Tuon asian totesi oikein akateeminen henkilö eli Tampereen yliopiston työoikeuden professori Marja-Liisa Manka.

Koska ilmiöstä kertoi professori ja se oli julkaistu painetussa lehdessä, on se totta. Mankan mukaan työelämän pelisäännöt ovat koventuneet ja kovat pannaan piippuun. Näin ollen ihmisiä myös ajetaan sinne. Ennen se koski vain nuohoojia ja hekin hakeutuivat sinne vapaaehtoisesti ammatinvalintansa välittömänä seurauksena. Kovat voisi kyllä laittaa muuallekin. Siihen tarvitaan vain hieman luovaa ajattelua ja mielikuvitusta.

Paradoksi on, että työelämän raaistuessa työntekijät päinvastoin kypsyvät entistä nopeammin. Tapahtuu jopa ylikypsymistä ja pohjaan palamista. Sanotaan, että pohjalta on vain yksi tie. En olisi siitä niinkään varma. Se ei aina päde jos on pohjalle jumittunut.

On syytä toivoa, että globaali kilpailu ei saa meitä rehkimään yli voimavarojemme. Edelleen pitää paikkansa myös se, että mitään täältä ei saa lähtiessään mukaansa, vaikka soveltaisi stahanovilaista työskentelytapaa. Hänhän sentään ylitti asetetut normit 14-kertaisesti. Kymmenkertainenkin riittää hyvin.

Hitaasti kypsyminen on ihmisen kannalta parasta, sanotaan mitä sanotaan. Ja varmaan sanotaankin, epäilemättä.

Tänään, vuonna 1963 murhattiin Yhdysvaltojen silloinen presidentti John F. Kennedy. Jenkeissä on juuri ilmestynyt aiheesta tiiliskiviteos, jossa markkinoidaan Warrenin komission johtopäätöksiä tapahtuneesta lopullisena totuutena ja leimataan muut teoriat huuhaksi. Kyseinen komissiohan tutki murhaa heti tuoreeltaan. Mutta enempi tai vähempi epäselväksi koko keissi taitaa kuitenkin lopulta jäädä. Täh!

Ukon sahalla

Torstai 15.11.2007 - Reiska

Olen havainnut, että syksy on jo pitkällään näin pikkujoulujen alla. Toivottavasti siitä ei synny mitään pahempaa. Joka tapauksessa sängyn vetovoima nousee kaamoksessa valtaviin mittoihin. Karhua käy kateeksi havahtuessaan aamupimeässä, lämpimässä vuoteessa kelloradion tylyihin, vihreinä hohkaaviin numeroihin. Säälittä ne osoittavat ani varhain, että noustava ja riennettävä.

Kunhan saa itsensä kammettua sängyn laidalle istumaan, on pahin voitettu. Seuraava vaihe on asenteen vaihtaminen. Mikäs tässä on rientäessä, kun vielä pääsee. Kulkuneuvona on toimiva polokupyörä ja kunto hoituu sivutuotteena. Lisäksi työmatkalla voi pulpahtaa avannossa. Kaikilla ei ole sellaista ylellisyyttä. Kuulun pieneen etuoikeutettujen ryhmään.

Polkupyörästä tuli mieleen, että ympäristösyistä ensi vuoden formula 1 sirkus toteutetaan vanhoilla naisten pyörillä, vaihteettomilla. Kuskit ja tallit ovat samat, mutta kaikki sotkevat pyörillä rataa vimmatusti ympäri. Ja jos kameramies hyppää jonkun kyytiin, saattaa pyörä ruveta vikuroimaan. Se vaatii siis kuljettajalta erinomaista kuntoa ja hermojen hallintaa.

Varikkopysähdyksiinkin tulisi uutta jännitettä. Kuski hörppisi nestettä ja kymmenen mekaanikkoa kääntäisi pyörän ylösalaisin vaihtaakseen siitä renkaat. Lähtökiihdytyksessä saattaisi hyvinkin lentää ketjut pois päältä. Ei auttais muu, ko pukata se pyörä varikolle, juossa helttassa hiki hatussa.

Tehyn lakko näyttää väistämättömältä. Tällä välin eduskunta on säätänyt pakkolain, jolla irtisanoutuneita hoitajia voidaan velvoittaa töihin kiireellistä ja välitöntä hoitoa tarvitsevien potilaiden pelastamiseksi. Pakkolaki koskisi ehkä noin viidennestä irtisanoutuneista hoitajista. Huomenna laki on määrä vahvistaa. 

Sairaanhoitaja voidaan näissä tapauksissa velvoittaa hoitotyöhön sakon uhalla, vaikka hän olisi irtisanouduttuaan töissä ukon sahalla. Poliittisesti kiista on ns. kuuma peruna, koska valtiovalta ei suostu korottamaan rahallista panostustaan kiistan ratkaisemiseksi neuvotteluteitse. Kunnallinen työmarkkinalaitos pitää Tehyn palkankorotusvaatimusta mahdottomana.

Myös Alkon myyjät ovat tästä päivästä alkaen lakossa viikonlopun yli. Vaikka Alko sulkeutuisi pysyvästi, ei se välttämättä olisi katastrofi, pikemminkin päinvastoin. Jos niin kävisi, niin kansa tervehtyisi ja sairaanhoitajiakaan ei tarvittaisi niin paljoa.

Lakkoillaan sitä Saksassakin. Siellä ovat veturinkuljettajat lyöneet juntturaan. Erityisesti Saksan itäosissa se tuntuu. Aika heikot eväät on sielläkin tilanteesta selvitä. Eräs leipzigiläinen rouva nimittäin totesi haastateltaessa, että lakkoon voi suhtautua vain yhdellä tavalla: saksalaisella huumorilla :-)

Traaginen päivä

Keskiviikko 7.11.2007 - Reiska

Harmaa ja räntäsateinen, hämärä Taiston päivä on tämä marraskuun 7.s. Se on samalla surullinen päivä. Tuusulassa Jokelan koulukeskuksessa tapahtui ampumavälikohtaus, jonka seurauksena 8 henkilöä kuoli ja 10 sai vaihtelevanasteisia vammoja. Ampuja 18-vuotias abiturientti ampui itseään päähän ja on erittäin kriittisessä tilassa Töölön sairaalassa.

Uhreista yksi oli koulun rehtori. Muut olivat oppilaita. Heistä 5 oli poikia ja 2 tyttöjä. Näin laajamittaista tappamistarkoituksessa tehtyä kouluväkivaltaa ei aikaisemmin Suomessa ole ollut. 

Oireita nuorten äärimmäisen väkivaltakäyttäytymisen lisääntymisestä on kyllä viimevuosien aikana ilmennyt. Äskettäin Kotkassa nuori mies surmasi kaksi siskoaan. Vuonna 2002 Petri Gerdt räjäytti omatekoisen pommin kauppakeskus Myyrmannissa Vantaalla aiheuttaen 7 ihmisen kuoleman ja 80:n haavoittumisen. Jokunen vuosi sitten muutaman nuoren miehen ryhmä tappoi pariskunnan ja upotti ruumiit järveen. Eveliina Lappalainen poljettiin mutaojan pohjalle ja hukutettiin. Väkivalta on raaistunut.

Suomessa aikuisetkin turvautuvat herkästi väkivaltaan. Suhteessa väkilukuun lienemme Euroopan väkivaltaisin maa. Alkoholi ja aggressio kulkevat usein käsi kädessä.

Nuorten ongelmista syytetään herkästi mediaa. Mutta jos ihmisestä välitetään aidosti pienestä pitäen sekä kannustetaan ja rohkaistaan häntä, niin en usko että internet tai media ylipäänsä voi suistaa sellaista nuorta raiteiltaan. Yksin jättäminen on pahinta.

Ja jos nuori täyttää yksinäisyyttään ja "näkymättömyyttään" virtuaalimaailmassa ja jos hän sen lisäksi vielä joutuu esimerkiksi kiusaamisen kohteeksi, saattavat seuraukset olla traagiset. Jokelan kouluammuskelijakin oli hänen koulutoverinsa kertoman mukaan koulukiusattu.

Tänään Jokelassa sattuneiden äärettömän surullisten tapahtumien kaltaisia tilanteita tuskin täysin pystytään eliminoimaan. Mutta niiden todennäköisyyttä voidaan merkittävästi vähentää yhteisöllisyydellä ja sillä, että lähimmäisestä välitetään eikä häntä kiusata. Se lisää omaakin turvallisuuttamme.

Karheikosta turpeeseen

Torstai 1.11.2007 - Reiska

Nimimerkki epätoivoinen tiedustelee, että onko hänen syytä olla huolissaan, jos ihminen päätyy karheikoista turpeeseen? Jo vain, jos sattuu olemaan golfin ammattilainen, jonka liksan suuruus riippuu siitä, että reikä löytyy mahdollisimman vaivattomasti. Puskemalla turpeeseen joutuu todennäköisesti tyytymään tupla-bogeyyn, jolla ei turneita voiteta.

Tämmöstä pukkaa siis marraskuun ekana, Pyryn ja Lylyn päivänä. Se, että Pyryllä ja Lylyllä on nimipäivä samana päivänä, on tavallaan aika johdonmukaista. Tarvitaan lunta, että lylyä voi lykkiä. Joskus se tulee pyrynä. Tänään  ei. Se tuli aamupäivän tihkusateena tänne lähes plus 10 asteiselle Porvoon seudulle, joten lylyn lykintä ei ole vielä ajankohtaista. Lauantaina saattaa jo ennusteen mukaan olla.

Ajassa liikkuu kaikenlaista trendiä ja setteriä sekä näiden yhdistelmiä. Yksi tämän modernin ajan avainkysymyksiä on, että joko olet tullut ulos kaapista? Mitä ajattelit vastata tähän? Tuon yksinkertaisen kysymyksen avulla voidaan lähes kaikki vähemmistöt muuttaa enemmistöiksi pienellä vaivalla. Ei tarvita työläitä ja kalliita kampanjoita, joiden tuloksista ei välttämättä ole takeita. Joskus niitten vaikutus voi olla jopa päinvastainen.

Taisi olla Elisabeth Rehn, joka aikanaan pressanvaalikampanjassaan totesi, että kaikki me kuulumme johonkin vähemmistöön. Niinhän se lopulta taitaa olla, enemmän tai vähemmän.

Ilkka Kanerva esitti tänään kömpelön vertauksen, että Suomen Nato-jäsenyysselvitys pitäisi olla matkailuesitteen kaltainen. Hän vain unohti mainita, että jos ns. matkakohde on Nato-jäsenyys, niin silloin kysymykseen tulee vain menolippu. Paluu kohteesta on vaikeaa ellei mahdotonta. Kanerva ei ole  varsinainen älykkö, mikä paistaa hänen puheistaan. Se ei ole epäselvää, että puolueensa tapaan hän kannattaa Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon.

Tänään tuli useammasta tuutista tietoja Suomen parhaiten tienaavista ihmisistä. Fortumilaisia oli kymppikärjessä useita. Toimitusjohtaja Mikael Lilius tienasi vuonna 2006 n. 11 miljoonaa euroa. Laskeskelin, että meikäläisen palkalla siihen saisi olla töissä runsaat 420 vuotta. Siinähän se menee, että heilahtaa, koska työssä jaksamiseen kiinnitetään yhä lisää huomiota ja paineita eläkeiän nostamiseen on.

Ettäs kauan eläisi ja menestyisi maan päällä, niin kannattaa näin syyspimeillä kulkeissaan pitää vilkkua mukana tai jotain muuta valonneuvoo. Pimeitä pyöriäkin vielä on liikenteessä turhan paljon.

Kuuntelin illalla Jamppa Tuomisen yhtä cd:tä. Hienoja kappaleita, upeita tulkintoja...Sniff.

Etelärannikolta ei mitään uutta

Keskiviikko 31.10.2007 - Reiska

Lokakuun viimeinen päivä on vaalennut hitaasti plus 6 asteisena. Auringolla ei ole enää hoppua nousta. Toista se on, kun pitää kello 8:aan mennessä töihin ehtiä. Yöllä satoi, mutta aamulla työmatkalla kelpasi jo pulahtaa avantoon. Jäätä ei tosin vielä ole missään, mutta vesi on plus 5 asteista. Niin annoin itselleni kertoa. Hetken räpistely hyisessä vedessä piristi ja virkisti.

Mitään varsinaista uutta ei täällä Porvoossa Suomenlahden rannikolla ole edellisen blogin jälkeen tapahtunut, kuten ei periaatteessa missään muuallakaan. Vanhat variaatiot ihmiselämään liittyvistä asioista ja ilmiöistä pyörivät maailmalla pienin muunnelmin. Noita muunnelmia joskus päivitellään hyvinkin uusina ja ennenkuulumattomina asioina, joita kaikenmaailman trendisetterit yrittävät tuotteistaa parhaansa mukaan.

Saattaa olla, että jossain on vielä olemassa ihmisenä olemiseen ja elämiseen liittyviä asioita, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Siis jotain todellista uutta. Mutta ennenkuin niitä putkahtelee esille, mennään näillä vanhoilla aineksilla.

On tässä sentään tällä välin asetettu sovittelulautakunta Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välistä kiistaa selvittämään. Lautakunta aloittaa tänään sovintoehdotuksen sorvaamisen ja sen puheenjohtaja on arkkiatri Risto Pelkonen. Hän lupaili sovintoehdotusta jo ensi viikon alkupuolelle, siis viikolle 45. Jos sovintoa ei tule, sairaanhoitohenkilöstön joukkoirtisanoutumiset alkavat toteutua viikolla 47.

Arvelen, että lopullisessa ratkaisussa kirkko pannaan keskelle kylää. Tehy joustaa palkankorotusvaatimuksessaan 24 %:sta 18 %:iin. Sopimukseen tulee lisäksi joku lauseke siitä, että alan palkkakuoppaa tasoitetaan jatkossakin. Tuollainen kompromissi voisi mennä läpi, vaikka valtiovalta ei enää omaa panostaan korottaisi.

Työn puolesta sitä on joskus tullut miettineeksi sen olemusta. Ihminen kehittää teknologiaa, että olisi mukavampaa ja pääsisi vähemmällä työllä. Toisaalta työttömyyttä pidetään virallisesti onnettomuutena. Tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen tarkoittavat isoa työpanosta mahdollisimman vähillä työntekijöillä. Tätä se kaikkien korulauseiden takana on.

Niinpä en kovin paljon ihmettele äskettäin sähköpostiin saamaani terveystietoiskua: 1 tupakka lyhentää elämääsi n. 2 minuuttia, 1 pullo olutta n. 4 minuuttia, mutta 1 työpäivä lyhentää sitä n. 8 tuntia. Työnteko on noista kolmesta siis selvästi epäterveellisin vaihtoehto.

Onhan tässä lähipäivinä tapahtunut niinkin merkittävä asia, että  brittiläinen ns. huippukokki Gordon Ramsay arvosteli suomalaista ruokaa. Yäk, en syö! hän totesi. Tuollainen väite tietysti järkyttää tällaista eineksensä mikrossa lämmittävää kulinaristia. Ettäs kehtaakin, nam! Makuasioissa esiintyy usein samanlaista ehdottomuutta, kuin uskonasioissa. Itse on löytänyt valon, mutta toiset tarpovat pimeydessä ja syövät vielä kamalia ruokia.

Nyt on kuulemma mahdollista puristuttaa lähimmäisensä tuhka sinisiksi timanteiksi. Neukkukeksintö on jo itse asiassa viidenkymmenen vuoden takainen, mutta nyt vasta yleisasiantuntijatoimisto kuuli siitä ja viestitti minulle. Timanteiksi puristaminen maksaa n. 3500 - 12 000 euroa. Tietysti siinä on sellainen riski, että joku voi varastaa ne. Siinähän ihmisen jalostusaste on viety huippuunsa.

 Sellaistahan se toisaalta voi olla myös ihmisten vielä eläessä, jossa aidantakainen ruoho joskus näyttäytyy oman pihan kulunutta nurtsia vihreämpänä. Olishan se toisaalta komeaa, jos ihmisestä hänen eläessään puristetaan ensin mehut ja kuoleman jälkeen tuhkasta timantit, jotka joskus voi vaikka hätäpäissään koittaa myydä. Kaipa siihen muukin tuhka käy, mutta taitais timanttien arvo romahtaa. Kaunis ajatushan se olisi olla rakkaansa timanttisissa rosseissa kuolemansa jälkeen.

No, en nyt sentään työn puolesta mieti sitä päntiönään. Tai sen olemusta. Se keskittyy kyllä enämpi vapaa-aikaan. Niin minkä sen? Mieti sitä. Hyviä lokakuun rippeitä ja Artturin päivää.

Elämää suurempaa?

Tiistai 23.10.2007 - Reiska

Sanotaan, että suomalaiset ovat menestyjiä. Ainakin kaikki ne, ketkä eivät ole luusereita. Suomalaisilla on kova näyttämisen halu. Kaikki hyväksyntä ja arvostus on ansaittava lapsesta saakka. Mitään ei saa myötäsyntyisesti. Pitää olla ahkera ja kuuliainen, että menestyisi. Menestys on tärkeämpää kuin siitä nauttiminen.

Kimi Räikkönen voitti sunnuntaina formula 1-maailmanmestaruuden. Tiedätte lajin, jossa parikymmentä ukkoa tahkoaa äärimmilleen viritetyillä autoilla tuhatta ja sataa ympäri muutaman kilometrin pituista rataa eri puolilla maailmaa. Piskuisen pieni on tuo varsinaisen ajotyöntekijöiden joukko tuossa työssä. Työvoimapulaa siinä ei toistaseksi ole ilmennyt.

Suomella on kyseisessä lajissa väkilukuun nähden kohtuuton yliedustus. Räikkösen lisäksi formulasirkuksessa ovat mukana Heikki Kovalainen ja Nico Rosberg, joka kyllä on puoliksi saksalainen. 2,5 suomalaista 20:sta on siis kahdeksasosa. Tuolla matematiikalla Suomessa pitäisi olla asukkaita lähes 800 miljoonaa.

Rallipuolella suomalaiset ovat olleet niinikään kestomenestyjiä Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen ajoista lähtien. Tänä vuonna maailmanmestaruudesta taistelee Marcus Grönholm.

Niin komeaa, kuin voittamisen gloria onkin, niin en jaksanut suorastaan pillastua tuosta jäämies-Räikkösen maailmanmestaruudesta. Ei se minusta elämää suurempi juttu ole, vaikka onkin ihan jees ja ok. Onneksi hän itse siitä innostui edes vähän. Hymyili pari sekuntia ja puhui vähän laveammin kuin tavallisesti.

 Maailmanmestaruus ei sitäpaitsi täysin varma vielä ole. Mac Laren valittaa hoviin siitä, että pojat ajelivat liian kylmällä bensalla. Tämä koski sijoja 4-6. Jos nuo toverit hylätään, mestaruuden viekin Mac Laren tallin Lewis Hamilton. Hänen autonsahan viittä vaille lewis viimeisessä osakisassa. Mac Larella ittellään oli palaa käämit.

No joo. Kaliforniassa palaa maasto ja Lilly Lawrencen miljoonalinna kärähti tuhkaksi. Laihana lohtuna tilanteessa on se, ettei kenenkään köyhän miljoonalinna ole toistaiseksi palanut.

Uutisen kun kuulla sain epäilen vielä korviain, eikä kysymys ole siitä että pois olis Alice. Uutinen on se, että maailmassa käytetään tällä hetkellä rahaa aseisiin ja siihen liittyvän teknologian kehittelyn enemmän, kuin koskaan ennen. En tiedä, pitäisikö sitä itkeä vai nauraa, kun kuuntelee idealistisia puheita rauhan ja demokratian viemisestä eri maihin. Se edustaa korniutta puhtaimmillaan.

Toisissa uutisissa sanottiin, että Irakin sota on maksanut Yhdysvalloille tähän mennessä n. 450 miljardia dollaria ja että siellä on kuollut 4 000 amerikkalaista sotilasta ja 73 000 irakilaista siviiliä. Irak-operaation alkusyyksi sanotussa 11.9.2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneessa terrori-iskussa kuoli vajaa 3000 henkeä. Kuolleiden määrä on siis n. 25-kertaistunut.

Minulla on tähän lopuksi rakentava mutta vilpitön ehdotus siitä, että jos sotateknologiaa on vaikea kerralla muuttaa siviilituotannoksi, niin se voitaisiin tehdä myös asteittain. Siirtymävaiheessa voitaisiin esimerkiksi valmistaa telaketjuilla varustettuja jääkaappeja, pesukoneita, astianpesukoneita ynnä muita kodinkoneita. Ne olisivat hätätilanteessa kenttäkelpoisia ja voitaisiin esimerkiksi evakuoinnin yhteydessä ottaa matkaan. Ja sitten kun ihminen on tarpeeksi viisastunut, voitaisiin asetuotanto kokonaan muuttaa siviilituotannoksi. Kyllä sekin kulutetuksi tulisi.

Mutta ei meillä itketä, eikä surra pienistä. Hei yksi jos jättää niin toinen jo ottaa, mene sinä minne miellyttää. Se on jenkka, eiköhän pyörähellä!?

Satuja ja säteitä

Torstai 18.10.2007 - Reiska

Torstai lokakuun 18.s ja kello on 20.45. Menossa ovat tv-uutiset. Tapetilla on edelleen vahvasti Tehyn työtaistelu-uhka, joka toteutuessaan tarkoittaa n. 13 000:n sairaanhoitajan joukkoirtisanoutumista. Tunnelmat ovat kireät. Valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksella lienee edessään hikinen urakka, jotta tuo joukkoirtisanoutuminen voidaan välttää.

Nimipäiväänsä tänään viettävät Satu ja Säde. Tunnen, olen nähnyt ja kuullutkin muutamia Satuja. Säde on tuttu ilmiö myös, vaikka kaamoksen lähestyessä yhä harvinaisemmaksi käyvä. Tänäänkin harmaan aamun jälkeen jokunen auringon säde näyttäytyi Porvoossa.

Venäläinen lähetystövirkailija lätisi lämpimikseen, että Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys olisi suora sotilaallinen uhka Venäjälle ja että sitä ei siellä hyvällä katsottaisi. Varmuuden vuoksi kyseinen herra Kozin vielä sanoi, että Putin saattaa olla vallassa vuoteen 2025 saakka. Että sitten vasta sopisi niinkuin Nato-jäsenhakemus jättää, jos haluttaa. Ehdottelipa hän vielä yhteisiä sotaharjoituksia Suomen ja Venäjän välillä. Mies puhui siis, kuin hänellä ei olisi alaleukaa ollenkaan. Nato-jäsenyyttä ei tarvita, mutta sen asian suomalaiset itse päättävät.

Ulkopoliittinen johtomme suhtautui asiaan lunkisti, mikä on aivan oikein. Koko puheenvuoro taisi olla jonkin sortin huumorivastike puolustusministeri Häkämiehen Yhdysvalloissa pitämälle 3 x Venäjä -puheelle.

Sadut päättyvät yleensä niin, että kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Olishan se mukavaa. Mutta jos sadusta jää kiinni, niin tuo skenaario harvoin toteutuu. Pahimmassa tapauksessa on tilanteessa, jossa ainoa vaihtoehto on poistua ovesta pihalle. Näinkin voi käydä.

Mutta jos polla säteilee, niin yllättävistäkin tilanteista voi selvitä, jos ne vain ottaa trendikkäästi positiivisina haasteina. Useimmiten asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Hyvää yötä!

Ei tipu

Tiistai 16.10.2007 - Reiska

Otsikossa ei ole pätkääkään sovinismia, vaikka sitä äkkipäätään saattaisi luulla portsarin kommentiksi ravintolan ovella humalaisen daamin pyrkiessä sisään.

Päinvastoin, se kuvaa tämän päivän arkitodellisuutta poliittisen päätöksenteon huipulta. Pääministeri Vanhanen, joka on kunnostautunut myös hei tipu-osastolla, ilmoitti tänään että valtiolta ei tipu lisärahaa sairaanhoitohenkilökunnan lakonuhan torjumiseksi. Lisäbudjetin ylijäämä käytetään valtionvelan lyhentämiseen ja varautumiseen ikärakenteen muutokseen. Tehyn vaatima palkankorotus rahoitetaan siis lopulta valtaosin kuntien toimesta, mikä merkitsee kymmenissä kunnissa veroprosentin nostoa.

Jyrki Katainen säesti Vanhasta ja totesi että hallitus ei halua sekaantua kuntatyönantajan ja tehyn neuvotteluihin. Tulee mieleen hakematta se vanha sanonta, että myöhäistä on enää rypistää, kun on jo housuissa. Tai se, että turha enää visertää, kun on kaulaa myöten paskassa. Näitähän riittää.

Käytännössähän poliitikon möhlät sekoittivat koko pakan sekaantumalla nimenomaan tulopolittiisiin neuvotteluihin. Erityisesti kokoomus kunnostautui ennen eduskuntavaaleja käydyissä lupauskilpailuissa, joilla vuosikausia palkkakuopassa olleet hoitajat ladattiin täyteen odotuksia palkkojensa korjaantumisesta yli yleiskorotuksen tason. Nappulaa valtiolla oli kuitenkin tarkoitukseen niin vähän, että käytännössä ns. kuoppakorotus olisi sen varassa lähinnä kosmeettinen.

Paasikivi totesi aikanaan, että "kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Nykyaikainen sovellus siitä on, että "kaiken julkisuuden alku on naisasoiden tunnustaminen". Se pätee pääministerin lisäksi moneen muuhunkin.

Sirkan ja Sirkun päivä tässä vetelee viimeisiään. Lauha, harmaa oli päivä ja pimeä on ilta, niinkuin lokakuussa tapaa olla. Ilonaiheita pitää koittaa kehittää päästään käsin ja ajatella vaikka niin, että ennen joulua on enää yksi kokonainen, ehjä kuukausi jäljellä. Eli iloitaan elämästä kaikki lahjakkaat ja me lahjattomatkin. Arrivederci ja hasta la vista...Pysytään terveinä!

Kohtalon lapsi...

Sunnuntai 14.10.2007 - Reiska

Sunnuntai 14. lokakuuta ja Elsan päivä. "Elsa, olet kohtalon lapsi. Ma elon tiellä en pääse Onnen Satumaahan". Näin sydämeenkäyvästi riimitteli Martti "Huuhaa" Innanen joskus 1960-luvun lopulla tai 70-luvun alussa, en muista ihan tarkkaan.

Niinpä, kohtalon lapsiahan tässä ollaan itse kukin. Katselin eilen illalla teeveestä ensin dokumenttia Günter Grassista ja sitten hänen romaaninsa pohjalta tehtyä elokuvaa Peltirumpu. Se kuvaa natsismin valtaannousua Saksassa 1930-luvun lopulla. Päähenkilö on pieni Oskar-poika, joka päättää olla kasvamatta aikuiseksi.

Oskar saa kolmivuotispäivänään lahjaksi peltirummun, josta hän pitää kiinni kynsin hampain kaikkia auktoriteetteja uhmaten. Hänellä on salainen ase. Kun joku yrittää riistää Oskarilta hänen rumpunsa, hän kiljuu niin korkealta että kaikki lasit lähistöllä rikkoutuvat. Oskar käyttää falsettiaan myös kokiessaan laiminlyöntejä aikuisten, mm. äitinsä puolelta.

Oskar ei haluaa kasvaa aikuiseksi, koska hänen mielestään maailma näyttäytyy raadollisena ja rumana. Hän tarkastelee sitä lapsena mm. pöydän alla, jonka ympärillä aikuiset pelaavat korttia ja ryyppäävät. Se on vielä pientä siihen verrattuna, mitä natsit valtaan tultuaan tekivät.

Lapsia ja tietysti aikuisiakin jäi Hitlerin suuruudenhulluuden synnyttämän toisen maailmansodan jalkoihin. Vaikka siitä on kulunut jo yli 60 vuotta, niin demokratian etuvartiona esiintyvä USA pommittaa edelleen myös siviilejä ja lapsia, tällä kertaa Irakissa. Jos sivistyksen huippua edustava valtio tekee sellaista, niin mitä voi odottaa barbaarisemmilta voimilta?

Mutta jotta tämä blogi etenisi kuten tv 1:n lauantaiseura, niin jatketaan henkilökohtaisilla asioilla. Viikonlopun pyöräilysaldo on yhteensä 51 km vastatuuleen poljettuna. Lauantaina sentään aurinko paistoi vaikka pohjoistuuli tuiversikin. Siinä välissä pihan haravointia, huussin tyhjennystä ja puunkantoa. Liikuntasession kruunasi äskön tuo 25,5 km pyöräilyä vesisateessa, vastatuuleen ja n. 5 asteen lämpötilassa. Mukavaa! Taidan olla pösilö :-)

Päätän kirjoitukseni myös Huuhaa Innasen Elsa-tangon sitaattiin, joka tihkuu toiveikkutta ja positiivisuutta: "Sydämemme yhdessä onnesta löi. Liinapolle niityllä heiniä söi!" Särötöntä illan jatkoa!

Räntäpäivänä

Perjantai 12.10.2007 - Reiska

Tänä räntäpäivänä on jaettu Nobelin rauhanpalkinto. Se meni tällä kertaa kansainväliselle ilmastopaneelille sekä Yhdysvaltojen ex-varapresidentille Al Gorelle. Ahtisaarikin lienee ollut ehdolla. Nobelissa ei jaeta kuitenkaan toista ja kolmatta palkintoa. Valinta oli minusta perusteltu.

Kirjallisuuden Nobel-palkinto myönnettiin eilen 87-vuotiaalle brittikirjalijalle Doris Lessingille. Se veti suun messingille, ainakin häneltä. Hän oli juuri tulossa kaupasta, kun hänelle kerrottiin asiasta. Lessing tuntuu olevan huumorinaisia. Sanoi voittaneensa jo lähes kaikki eurooppalaiset kirjallisuuspalkinnot, mutta että kyllä Nobel-palkinto silti on tervetullut. Niinpä niin. Lessing on meilläkin tunnettu. Hänen kirjojaan on suomennettu kokonaista 25, jos nyt oikein muistan.

 Viimeinen suomalainen nobelisti on A.I. Virtanen vuodelta 1945. Hän sai palkinnon kehittämästään rehunsäilytysmenetelmästä. Menetelmä perustui Virtasen kehittämään liuokseen. A.I. ei siis ollut ihan tavallinen Virtanen.Silloin lehdet julkaisvat kuvia AIV-miehestä. Tämän päivän media julkaisee kuvia HIV-miehestä.

Tällainen lokakuinen räntäpäivä voi olla alakuloistuttava. Sitähän voi uskotella itselleen olevansa kaikel viisii hyvä mies, master king ja chic man. Joskus sen uskominen vain on tosi työlästä. Mutta saa sitä notkahtaakin, kunhan ei jää itsesäälissä rypemään eikä tuleen makaamaan. Soon moro!

Kivinen tie

Keskiviikko 10.10.2007 - Reiska

Viileä aamu. Lämpötila jotain plus 2-3. Syksyn kirpeyttä ilmassa, värit jo haalistuvat alakuloisempiin sävyihin. Aamulla kuudelta on vielä melko pimeää. Suuria hanhiparvia suunnisti tänäänkin etelää kohti. Yksi ryhmä lensi kyllä suoraan kohti pohjoistakin. Toisinajattelijoita?

Tänään on Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kiven oma elämä 1834-1872 oli enemmän tai vähemmän kärsimysnäytelmää. Hänen luovuuttaan se ei kuitenkaan lannistanut, päinvastoin. Hänen tiensä oli kivinen, tunnustus ja arvostus tulivat vasta paljon hänen kuolemansa jälkeen.

Seitsemälle veljekselle kävi paremmin. Veljekset olivat kapinallisia, jotka eivät noin vain purematta nielleet oppia kirjoista. He kävivät läpi oman kehitystarinansa, joka lopulta on aika lailla yleispätevä. Kapinaa seuraa yleensä sopeutuminen, yhteiskunnan jäsenyys ja joskus jopa ympäristön arvostus. Suurin osa ihmisistä valitsee aikanaan pienimmän riesan tien, järjellä.

Toinen Kiven merkittävimmistä teoksista on Nummisuutarit. Se on herkullinen kuvaus yksinkertaisesta vilpittömyydestä, viekkaudesta ja leuhkuudestakin. Samalla kertaa naurettava ja pettymystä kuvatessaan hyvinkin surumielinen. Sinisilmäisillä ei ole helppoa. Mutta Nummisuutaritkin päättyy hyvin ja toiveikkaasti. Kirjailijan itsensä elämä taas päättyi aika lailla onnettomissa olosuhteissa ja aikaisessa vaiheessa, unohdettuna.

Kiviset tietkin alkavat nyt olla liukkaita, koska yöt kylmenevät ja talvi kiertelee jo Suomen liepeillä puhallellen hyisiä henkäyksiään. Öisin tien pinnat usein jäätyvät ja lisäävät onnettomuusriskejä. Niiden toteutumisesta on uutisissa tänään kerrottiin.

Siispä aamulla jäitä hattuun, pitävät kengät jalkaan ja renkaat alle, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Hyvää yötä!