Moro taas, pitkähköstä aikaa! Ei ole tullut kirjoiteltua sen koommin, kun viimeksi kommentoin Suomen itsenäisyyspäivää ja sen ystävällisiä äidin kasvoja.

Ne juhlat on juhlittu, samoin pikkujoulut ja nyt on kohta joulu. Joulustressiä on tutkittu ja se on Uudellamaalla muita pahempi. Lähes puolet kansalaisista potee joulustressiä. Hyvän omantunnon ostaminen maksaa ja stressaa. Siinä oli vähän provoa. Itselläni tilanne ei ole mennyt stressin puolelle, ainakaan vielä. Pientä toimeliaisuutta lähestyvä joulu on kuitenkin aiheuttanut.

Vaikka totta toinen puoli. Ihminen hakee hyväksyntää myös lahjonnan avulla. Ehkä kuitenkin pääosassa joululahjoista kysymys on aidosta, terveestä välittämisestä ja sen osoittamisesta. Sen voi kuitenkin osoittaa myös aineettomasti, olemalla läsnä läheistensä kanssa.

Läsnä voi olla myös itselleen. Ajatukseni on viettää ainakin jouluaatto yksin ja nauttia siitä. Ajatella sitä hiljaisuutta ja kiireettömyyttä, ajatusten laiskaa virtaa. Siinä on hyvä hiljalleen soudella tai meloskella, ilman melankolinaa.

Eikä sekään haittaa, vaikka jouluna ei ole lunta. Lunta tulee kun on tullakseen. Jouluna voi ulkoilla, kävellä tai juosta, syödä, nukkua, lukea, katsella telkkaria tai mitä vain. Kukaan ei tule sanomaan, että tee sitä tai tätä. Että sinä et koskaan mitään tai että sinä aina vain. Turhan moni joulu päättyy kotihälytyksiin ja putkan pahnoille tai turvakotiin.

Vastuullinen ihminen ei voi elää kuten sika vatukossa. Hän voi kuitenkin olla kuin Ellun kana hoidettuaan ensin asialliset hommat. Maa- ja metsätalousmnisteri Sirkka-Liisa Anttila kehoitti antamaan sioille palloja, jotta niiden elämä  olisi virikkeellisempää, eikä niiden tarvitsisi ikävissään pureskella toistensa saparoita.

Itseni kohdalla pallo toimii juuri noin. Kävin eilen pelaamassa sählyä eka kerran lähes kuukauteen ja olipahan mukava laukata taas pallon perässä ja huiskia sitä mailalla. Ei sen jälkeen olisi tullut mieleenkään mitkään ilkivallan teot. Mutta sikojen pallojen täytyy varmaan olla erikoisvalmisteisia kestääkseen temmellystä. Toisaalta on väitetty sikojen nopeasti kyllästyvän. Selvyyden vuoksi sanottakoon, etten ikävissänikään ole pureskellut kenenkään saparoita. Olenpahan vain muuten ollut vetämätön herra 52.

Joulu on kuitenkin ilon juhla ja silloin syödään paljon omaa tai vierasta sikaa. Juhlatilaisuudet muistuttavat vielä nykyäänkin  jossain määrin pakanallisia riittejä. Sitä edesmennyt Juice Leskinen hyvin kuvasi Sika-joululalussaan.

Kaikesta huolimatta, olkaa sopivan kilttejä!