Lokakuun viimeinen päivä on vaalennut hitaasti plus 6 asteisena. Auringolla ei ole enää hoppua nousta. Toista se on, kun pitää kello 8:aan mennessä töihin ehtiä. Yöllä satoi, mutta aamulla työmatkalla kelpasi jo pulahtaa avantoon. Jäätä ei tosin vielä ole missään, mutta vesi on plus 5 asteista. Niin annoin itselleni kertoa. Hetken räpistely hyisessä vedessä piristi ja virkisti.

Mitään varsinaista uutta ei täällä Porvoossa Suomenlahden rannikolla ole edellisen blogin jälkeen tapahtunut, kuten ei periaatteessa missään muuallakaan. Vanhat variaatiot ihmiselämään liittyvistä asioista ja ilmiöistä pyörivät maailmalla pienin muunnelmin. Noita muunnelmia joskus päivitellään hyvinkin uusina ja ennenkuulumattomina asioina, joita kaikenmaailman trendisetterit yrittävät tuotteistaa parhaansa mukaan.

Saattaa olla, että jossain on vielä olemassa ihmisenä olemiseen ja elämiseen liittyviä asioita, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Siis jotain todellista uutta. Mutta ennenkuin niitä putkahtelee esille, mennään näillä vanhoilla aineksilla.

On tässä sentään tällä välin asetettu sovittelulautakunta Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välistä kiistaa selvittämään. Lautakunta aloittaa tänään sovintoehdotuksen sorvaamisen ja sen puheenjohtaja on arkkiatri Risto Pelkonen. Hän lupaili sovintoehdotusta jo ensi viikon alkupuolelle, siis viikolle 45. Jos sovintoa ei tule, sairaanhoitohenkilöstön joukkoirtisanoutumiset alkavat toteutua viikolla 47.

Arvelen, että lopullisessa ratkaisussa kirkko pannaan keskelle kylää. Tehy joustaa palkankorotusvaatimuksessaan 24 %:sta 18 %:iin. Sopimukseen tulee lisäksi joku lauseke siitä, että alan palkkakuoppaa tasoitetaan jatkossakin. Tuollainen kompromissi voisi mennä läpi, vaikka valtiovalta ei enää omaa panostaan korottaisi.

Työn puolesta sitä on joskus tullut miettineeksi sen olemusta. Ihminen kehittää teknologiaa, että olisi mukavampaa ja pääsisi vähemmällä työllä. Toisaalta työttömyyttä pidetään virallisesti onnettomuutena. Tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen tarkoittavat isoa työpanosta mahdollisimman vähillä työntekijöillä. Tätä se kaikkien korulauseiden takana on.

Niinpä en kovin paljon ihmettele äskettäin sähköpostiin saamaani terveystietoiskua: 1 tupakka lyhentää elämääsi n. 2 minuuttia, 1 pullo olutta n. 4 minuuttia, mutta 1 työpäivä lyhentää sitä n. 8 tuntia. Työnteko on noista kolmesta siis selvästi epäterveellisin vaihtoehto.

Onhan tässä lähipäivinä tapahtunut niinkin merkittävä asia, että  brittiläinen ns. huippukokki Gordon Ramsay arvosteli suomalaista ruokaa. Yäk, en syö! hän totesi. Tuollainen väite tietysti järkyttää tällaista eineksensä mikrossa lämmittävää kulinaristia. Ettäs kehtaakin, nam! Makuasioissa esiintyy usein samanlaista ehdottomuutta, kuin uskonasioissa. Itse on löytänyt valon, mutta toiset tarpovat pimeydessä ja syövät vielä kamalia ruokia.

Nyt on kuulemma mahdollista puristuttaa lähimmäisensä tuhka sinisiksi timanteiksi. Neukkukeksintö on jo itse asiassa viidenkymmenen vuoden takainen, mutta nyt vasta yleisasiantuntijatoimisto kuuli siitä ja viestitti minulle. Timanteiksi puristaminen maksaa n. 3500 - 12 000 euroa. Tietysti siinä on sellainen riski, että joku voi varastaa ne. Siinähän ihmisen jalostusaste on viety huippuunsa.

 Sellaistahan se toisaalta voi olla myös ihmisten vielä eläessä, jossa aidantakainen ruoho joskus näyttäytyy oman pihan kulunutta nurtsia vihreämpänä. Olishan se toisaalta komeaa, jos ihmisestä hänen eläessään puristetaan ensin mehut ja kuoleman jälkeen tuhkasta timantit, jotka joskus voi vaikka hätäpäissään koittaa myydä. Kaipa siihen muukin tuhka käy, mutta taitais timanttien arvo romahtaa. Kaunis ajatushan se olisi olla rakkaansa timanttisissa rosseissa kuolemansa jälkeen.

No, en nyt sentään työn puolesta mieti sitä päntiönään. Tai sen olemusta. Se keskittyy kyllä enämpi vapaa-aikaan. Niin minkä sen? Mieti sitä. Hyviä lokakuun rippeitä ja Artturin päivää.