Sanotaan, että suomalaiset ovat menestyjiä. Ainakin kaikki ne, ketkä eivät ole luusereita. Suomalaisilla on kova näyttämisen halu. Kaikki hyväksyntä ja arvostus on ansaittava lapsesta saakka. Mitään ei saa myötäsyntyisesti. Pitää olla ahkera ja kuuliainen, että menestyisi. Menestys on tärkeämpää kuin siitä nauttiminen.

Kimi Räikkönen voitti sunnuntaina formula 1-maailmanmestaruuden. Tiedätte lajin, jossa parikymmentä ukkoa tahkoaa äärimmilleen viritetyillä autoilla tuhatta ja sataa ympäri muutaman kilometrin pituista rataa eri puolilla maailmaa. Piskuisen pieni on tuo varsinaisen ajotyöntekijöiden joukko tuossa työssä. Työvoimapulaa siinä ei toistaseksi ole ilmennyt.

Suomella on kyseisessä lajissa väkilukuun nähden kohtuuton yliedustus. Räikkösen lisäksi formulasirkuksessa ovat mukana Heikki Kovalainen ja Nico Rosberg, joka kyllä on puoliksi saksalainen. 2,5 suomalaista 20:sta on siis kahdeksasosa. Tuolla matematiikalla Suomessa pitäisi olla asukkaita lähes 800 miljoonaa.

Rallipuolella suomalaiset ovat olleet niinikään kestomenestyjiä Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen ajoista lähtien. Tänä vuonna maailmanmestaruudesta taistelee Marcus Grönholm.

Niin komeaa, kuin voittamisen gloria onkin, niin en jaksanut suorastaan pillastua tuosta jäämies-Räikkösen maailmanmestaruudesta. Ei se minusta elämää suurempi juttu ole, vaikka onkin ihan jees ja ok. Onneksi hän itse siitä innostui edes vähän. Hymyili pari sekuntia ja puhui vähän laveammin kuin tavallisesti.

 Maailmanmestaruus ei sitäpaitsi täysin varma vielä ole. Mac Laren valittaa hoviin siitä, että pojat ajelivat liian kylmällä bensalla. Tämä koski sijoja 4-6. Jos nuo toverit hylätään, mestaruuden viekin Mac Laren tallin Lewis Hamilton. Hänen autonsahan viittä vaille lewis viimeisessä osakisassa. Mac Larella ittellään oli palaa käämit.

No joo. Kaliforniassa palaa maasto ja Lilly Lawrencen miljoonalinna kärähti tuhkaksi. Laihana lohtuna tilanteessa on se, ettei kenenkään köyhän miljoonalinna ole toistaiseksi palanut.

Uutisen kun kuulla sain epäilen vielä korviain, eikä kysymys ole siitä että pois olis Alice. Uutinen on se, että maailmassa käytetään tällä hetkellä rahaa aseisiin ja siihen liittyvän teknologian kehittelyn enemmän, kuin koskaan ennen. En tiedä, pitäisikö sitä itkeä vai nauraa, kun kuuntelee idealistisia puheita rauhan ja demokratian viemisestä eri maihin. Se edustaa korniutta puhtaimmillaan.

Toisissa uutisissa sanottiin, että Irakin sota on maksanut Yhdysvalloille tähän mennessä n. 450 miljardia dollaria ja että siellä on kuollut 4 000 amerikkalaista sotilasta ja 73 000 irakilaista siviiliä. Irak-operaation alkusyyksi sanotussa 11.9.2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneessa terrori-iskussa kuoli vajaa 3000 henkeä. Kuolleiden määrä on siis n. 25-kertaistunut.

Minulla on tähän lopuksi rakentava mutta vilpitön ehdotus siitä, että jos sotateknologiaa on vaikea kerralla muuttaa siviilituotannoksi, niin se voitaisiin tehdä myös asteittain. Siirtymävaiheessa voitaisiin esimerkiksi valmistaa telaketjuilla varustettuja jääkaappeja, pesukoneita, astianpesukoneita ynnä muita kodinkoneita. Ne olisivat hätätilanteessa kenttäkelpoisia ja voitaisiin esimerkiksi evakuoinnin yhteydessä ottaa matkaan. Ja sitten kun ihminen on tarpeeksi viisastunut, voitaisiin asetuotanto kokonaan muuttaa siviilituotannoksi. Kyllä sekin kulutetuksi tulisi.

Mutta ei meillä itketä, eikä surra pienistä. Hei yksi jos jättää niin toinen jo ottaa, mene sinä minne miellyttää. Se on jenkka, eiköhän pyörähellä!?