Syvästi tietoisena siitä, että virheitä saa tehdä eikä niitä tarvitse ottaa opiksi, olen seurannut tätä keskustelua.

Tämä pureutuu yhteiskunnan perusteisiin, ihmisten välisiiin suhteisiin sekä siihen, miten niitä luodaan ja ylläpidetään. Ihminen saa vapaasti olla puupää ja tietyissä olosuhteissa se saattaa olla suureksi hyödyksi.

Tuon kierosti vihjailevan aloituksen jälkeen tiedät jo, lukijani, mitä tarkoitan. Ehkä sinä toinenkin aavistat sen. Puhun ministerien suhteista vastakkaiseen sukupuoleen. Siinä suhteessa ovat kunnostautuneet sekä pää että ulko.

Pääministeri aloitti avioerottuaan etsiskellä seuraa. Hän haksahti naiseen, joka alkoi julkisesti puhua häistä, joista pääministeri ei ollut kuullutkaan. Mutta kohta olivat laajat ja syvät kansalaispiirit tietoisia pienimmistä yksityiskohdistakin pääministerin elämässä. Susan Kuronen, nyk. Ruusunen maksimoi julkisuuden kirjoitamalla kirjan seurustelustaan pääministerin kanssa. Kirja julkaistiin kahdessa osassa, ensin kannet, sitten sisältö.

Vanhasta tilanne kyrsi ja lopulta juttu meni oikeuteen asti. Periaatteessa lautamiesten tulee edustaa sellaista oikeuskäsitystä, että tavallinen lautapoikakin sen ymmärtää. Niin myös raastuvassa kävi. Saa nähdä, muuttuuko hovissa ja mennäänkö peräti korkeimpaan oikeuteen.

Tuskin tuosta oli selvitty, kun entinen suurlähettiläs Richard Müller rusikoi verbaalisesti Ilkka Kanervan Yhdysvalloissa Woodrow Wilson instituutissa pitämän puheen sekä esitystavan että sisällön.. Hän piti sitä pohjanoteerauksena. Mutta oliko se sitä? Müller eikä kukaan muukaan vielä tiennyt, mitä tuleman piti.

Niinä päivinä kävi nimittäin ilmi, että ulkoministeri Kanerva oli lähetellyt lukuisia (yli 200) intiimihköjä tekstareita alle 30:selle eroottisen tanssiryhmän vetäjälle Johanna Tukiaiselle.

Aluksi Kanerva kielsi vähintään kolmesti molemmilla kotimaisilla. Kohta kuitenkin tuli julkisuuteen myös tamperelaistaiteilija Maija Tuurna, joka kertoi Kanervan yrittäneen häntä väkisin ja luvanneen ostaa hänen töitään eduskunnan seiniä koristamaan. Kohu oli valmis. Kanervan oli pakko tunnustaa pitkin hampain.

 Müller kyseenalaisti Kanervan pätevyyden, tekstarikohu uskottavuuden. Tätä kirjoittaessani keskustelu asian ympärillä velloskelee vielä aika lailla. Tekstarikohun tiimoilta Kanervasta on kanneltu oikeuskanslerille ja hänen eroaankin vaaditaan. Taiteilija Tuurna on asiaa harkittuaan perunut aiemman lausuntonsa ja antanut uuden ja tuoreen tilalle. Sen mukaan Kanervan lähentely oli harmitonta eikä hän tarkemmin ajatellen luvannut ostaa mitään :-). Ota siitä sitten selvä. Kokoomus ja Katainen viestittävät:"antakee armoa". Nähtäväksi jää.

Jos on tökkinyt Vanhasella ja Kanervalla, niin hyvin ei mene Mannerheimillakaan tai ainakaan hänen faneillaan. Katarina Lillqvist meni ja tekaisi hänestä animaatioelokuvan, jossa marsalkkamme styylaa kirgiisinuorukaisen kaa. Siitä ovat monet pillastuneet ja nousseet takajaloilleen. Lillqvist kertoi haastattelussa myös henkilökohtaisista motiiveistaan kyseisen elokuvan tekoon. Osin ei voi välttyä vaikutelmalta, että siinä itsetarkoituksellisesti pyritään kaatamaan Mannerheim jalustaltaan tsekkiläisen animaatioperinteen mukaisesti.

Toisaalta Mannerheim vietti paljon aikaa myös hevosensa selässä. Tuleeko tuohon Uralin perhoseen siihen pohjautuva jatko-osa, jää nähtäväksi sekin. Mutta pahoin pelkään, että Siperia ei opeta typeriä.