Kehityksen tiellä

Tiistai 9.10.2007 - Reiska

Moi, sanoisin ja puristaisin kättänne, jos olisitte hollilla. Mutta näissä olosuhteissa se on tyydyttävä tekemään vain hengessä ja kuvaannollisesti.

Kuten yleisesti tiedetään, on tänään lokakuun 9.s ollen se Ilonan päivä. Ilona on paitsi kaunis nimi, niin kuvastaa se samalla jonkin asian vaikutusta yksilön mielentilaan positiviseen suuntaan. Mikähän tänä päivänä olisi ilonamme? Yhtenä tulee mieleen se, että elämme vauraassa ja vapaassa maassa, niinkuin se vain globaalissa kilpailussa on mahdollista.

Tänään tuli televisiosta keskellä päivää elokuva Punainen viiva. Tuo iki-Kiannon teos kertoo Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista sata vuotta sitten kainuulaisen korpiköyhälistöön kuuluvan Korpiloukon mökissä asuvan Romppasen perheen näkökulmasta. Harmitti, että se tuli sellaiseen aikaan, että ei päässyt katsomaan.

Sata vuotta sitten köyhyys oli sellaista, että siinä todella nähtiin nälkää eikä puhettakaan ollut mistään terveydenhuoltopalveluista. Kahviakin sai juodakseen vain jouluna. Ankarat olosuhteet sanelivat elämisen ehdot ja ihmiset saivat selvitä, miten parhaiten taisivat.

Köyhälistö pani toivonsa paremmasta elämästä punaisen viivan vetämiseen eli äänestämiseen noissa vaaleissa. Odotukset asioiden nopeasta korjaantumisesta olivat suuret. Samoin pettymys, kun vaalienjälkeinen arki koitti.

Korpiloukon kurjuus pikemminkin kulminoitui, kun punainen viiva oli vedetty ja sosialistit voittaneet. Kolme perheen lapsista kuoli kuumetautiin ja karhu tappoi perheen ainoan lehmän. Ei ehtinyt apu hätiin, ei puhettakaan.

Sen jälkeen, pikkuhiljaa tähän päivään tullessa on rakennettu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli, jonka periaatteena on huolehtia myös köyhimmistä ja heikoimmista. Joiltakin osin tuo periaate tuntuu alkaneen säröillä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa ja -hoidossa on paikoin puutteita, jotka eivät kuulu sivistysvaltion luonteeseen.

Hyvinvointiyhteiskunta on Suomen kilpailuvaltti, ei rasite. Yhteiskunnan sivistystasoa mittaa se, kuinka heikoimmista huolehditaan. Juuri nyt siinä on korjaamisen varaa.

Sairaanhoitohenkilöstön ammattijärjestö Tehy jätti tänään työtaisteluvaroituksen joukkoirtisanoutumisista ja ilmoitti palkankorotusvaatimuksekseen 24 % kahden ja puolen vuoden aikana. Tehy mittaa nyt käytännössä sen, kuinka poliitikot vastaavat ennen maaliskuun vaaleja antamistaan vaalilupauksista. Palkkakuoppa on koettu niin syväksi ja pitkään jatkuneeksi, että vaatimus on sen mukaan mitoitettu.

Suomi on nyt vauraampi, kuin koskaan. Kilpailukykyämme tuskin romuttaa, jos korjaamme vahvan talouden aikana yhteiskunnallisia vinoutumia. Hoitohenkilöstön palkkaus on yksi niistä. Hoidettavat tarvitsevat sitä apua heti. Nyt sitä on vara antaa, päinvastoin kuin 1907 Korpiloukon väelle ja muulle tuon ajan köyhälistölle.

Pisteetön maailma?

Sunnuntai 7.10.2007 - Reiska

Että sattuikin tuo teema tulemaan mieleen juuri Pirkon päivänä. Pirkollahan on seitsemän pistettä. Kertullakin on. Puhutaan siis hyönteisestä, jota laulussa kehotetaan lentämään ison kiven juureen.

Millainen mahtaisi sivilisaatiomme olla ilman pisteitä? Jossakin lienee jättimäinen pistevarasto, koska niitä tuntuu riittävän loputtomasti erilaisiin kilpailuihin ja muihinkin elämän tilanteisiin. Pisteistä ihminen tulee iloiseksi, jopa onnelliseksi. Pisteet useimmiten riittävät. Mitään muuta ei välttämättä tarvita siihen, että ihminen on tyytyväinen. Miinuspisteet ovat tietysti eri asia.

Pisteet ovat monikäyttöisiä. Niillä päätetään myös virkkeitä ja asioita. Pannaan asialle piste tai nostetaan se iin päälle. Lopullinen sinetti ja niitti, piste iin päällä,täydellisyyden vertauskuva.

Kaikkia pisteitä ei ole varattu tiettyä tarkoitusta varten. On myös olemassa irtopisteitä, joiden keräämiseksi ihminen on valmis näkemään paljonkin vaivaa. Hän saattaa sen varjolla nostaa omaa häntäänsä tai pahimmillaan panetella tai puukottaaa selkään lähimmäisiään. Siis kuvaannollisesti vain.

Monissa meistä asuu pieni mäkihyppääjä, jolle tyylipisteet ovat tärkeitä. Ympäröivä yhteiskunta edustaa tuomaritornia, josta näytetään lahjomattomasti tyylipisteitä meille. Kaatuminen tuottaa heikosti pisteitä ja pudottaa helposti toiselta kierrokselta ja sen myötä kaikilta muiltakin kierroksilta.

Minkätyyppinen maailma olisi ilman erilaisia pisteytyksiä? Olisiko tämä onnellisten paratiisi vai laiskimusten hallitsema valtakunta, jossa ei pahemmin viitsittäisi rehkiä? Ovatko kaikki pisteet yhtä arvokkaita ja saman kokoisia? Vaikea sanoa. Pisteet ovat kuitenkin saajalleen sikäli käytännöllisiä että ne vievät  vähän tilaa ja ne on helppo ottaa mukaan muuttaessaan. Pisteet lienevät pääasiassa pyöreitä ja mustia. Myös sokeita pisteitä on itse kullakin.

Joka tapauksessa pistettäkään ei saa mukaansa täältä kerran lopullisesti lähtiessään. Jos ei sitten Pyhä Pietari näytä pistesaldoa ja sen perusteella ratkaise, onko tulokkaan paikka ylä- vai alakerrassa. Epäilen kuitenkin.

Lokakuinen sunnuntai on kallistumassa iltaa kohti. Ilman lämpötila ulkona on klo 17.25 plus 10,7 astetta täällä etelärannikon tuntumassa Porvoon Hamarissa. Asteet ovat myös tärkeitä ihmisen elämässä, mutta niiden pohtimisen jätän tuonnemmaksi. Pisteet riittivät nyt tähän. Moi!

Lauantai-illan huumaa

Lauantai 6.10.2007 - Reiska

Lauantai-illan huuma on iskenyt saunan päälle löylyn lyömään mieheen. Vaikka lotosta en saanut mitään puhtaana käteen, niin ei se haittaa. Tuota ekstriimihuumaa edustaa nykyään television uutisvuoto ja Jopet-show, joka näyttää tulevan uusintana. Minusta nämä uudet Jopet- jaksot eivät ole niin hauskoja, kuin aikasemmat. Mutta kyllä ne tähän nykyisen huumakäsitteen puitteisiin kelpaavat ja välttävät.

Viime viikolla oli esillä sellainenkin erikoisuus, että mediassa oli esillä erikseen sekä prinsessa että Ruusunen. Tähän asti olen luullut, että kysymyksessä on sama henkilö. Tuo prinsessa oli kuitenkin Norjan prinsessa Märtha Louise ja Ruusunen onkin Susan Kuronen.

Märtha Louise, joka näin miehisestä näkökulmasta on ihan asiallisen näköinen kuninkaallinen, meni jossain lehtihaastattelussa epäilemään, että Suomen tasavallan presidentti ei olisi niin tunnettu maailmalla, kuin Norjan kuningas tai monarkit ylipäänsä. Tottahan se on. Kauniiden ja Rohkeiden näyttelijät ovat varmaan kaikkein tunnetuimpia. Suomalaisten on tuosta haastattelusta turha pillastua, siihen ei ole syytä.

Ja tämä Ruusunen, entinen Susan Kuronen siis ja hänen kirjansa kustantaja joutuvat oikeudessa vastaamaan pääministeri Vanhasen yksityiselämään liittyvistä paljastuksista. Koko surullisenkuuluisa episodi saa siis vielä yhden lisäluvun. Vanhasen avioeron jälkeen iltapäivälehdet ovat olleet erittäin kiinostuneita aiheesta pääministerille morsian. Tuorein mahdollinen morsiankandidaatti on kuulemma Tanja Saarelan ja Ruususen risteytys! Hän on kuitenkin niin salaperäinen, että tienneekö itsekään kuka on.

En tiedä mitään yhtä puisevaa, kuin televisiossa pyörivät tositeeveeformaatit.  Ne ovat sitä poikkeuksetta. Niiden tapahtumat kuitenkin hallitsevat iltapäivälehtien uutisointia, vaikka ne ovat telkkarssa nähtävissä kaikille, joita ne kiinnostavat. Tositvstä näyttää tulleen elämää suurempi ilmiö.

Tämä blogi on suorastaan naurettavan viihteellinen näin lauantai-illan huumassa. Olen hukannut paremmat silmälasini ja kirjoitan tätä naarmuiset lasit päässäni. Ehkä siksi on aika armahtaa tässä vaiheessa paitsi sinut mahdollinen lukijani, myös itseni tästä naarmukirjoituksesta. Hyvää yötä, kauniita unia...

Välilöissä

Keskiviikko 3.10.2007 - Reiska

On olemassa vanha viidakon sanonta: mihinkäs Musti pilkuistaan pääsee? En ole kyllä nähnyt yhtään Mustin pilkkua. Se on kyllä tasaisen musta. Hei, veidomenet, se olikin seepra raidoistaan. Mutta tämän asian kanssa voidaan olla suurpiirteisiä, eikä pilkun...no olkoon.

Ihmisen kannattaa kuitenkin aina olla myös itsensä suhteen suurpiirteinen, arvostava ja muutosvalmis. Hän joutuu viettämään itsensä kanssa tauotta aikaa syntymästä kuolemaan 24 h vuorokaudessa, kesät talvet, satoi tai paistoi.

Siksi on ensisijaisen tärkeää olla välilöissä itsensä kanssa. Silloin se voi onnistua jopa muiden kanssa. Sitäpaitsi elämä on paljon viihtyisämpää, kun ei ole jatkuvia sisäisiä ristiriitoja. Tämä selvä.

Pitkä matka on kuitenkin paitsi Tippavaaraan, niin tuohon edellä mainittuun olotilaan yleisesti ottaen. Jos nimittäin käyttää mittapuuna erilaisia selkkauksia, juonittelua, alistamista ynnä muuta mitä maailmalla jatkuvasti tapahtuu.Tasapuolisuuden nimissä tapahtuu myös ystävyyttä, hellyyttä, rehtiyttä, ylistämistä ynnä muuta.

Kuitenkin erilaiset ahistavat härdellit suodattuvat kaikkiin uutislähetyksiin ja lehtien lööppeihin päällimmäisiksi. Syntyy kuva, että niitä on enämpi. Se on osittain harhaa.

Itsensä kanssa sovussa oleva ihminen kestää raiteillaan maailman mullerrukset ja pystyy vaikuttamaan rakentavasti myös lähiympäristöönsä, mistä myönteisyys jatkaa leviämistään. Toivottavasti.

Loppukevennys: Pääministerillä oli nähty lenkkiseurana Vanhasta nuorempi nainen, joka oli Susan Kurosen ja Merikukka Forsiuksen risteytys, kertoo hevosmiesten tietotoimisto.

Lokakuu

Maanantai 1.10.2007 - Reiska

Mistä alkaisin, mä tämän kertomuksen vanhan totuuden...No, jos aloittas vaikka aivan tavallisesti siitä, että on maanantai. Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen. Siis lokakuun eka ja viikko numero 40. Tämä aamu käynnistyi salamoinnilla, jyrinällä ja pisaroinnilla. Ei, en riidellyt kenenkään kanssa. Lokakuinen ukkonen herätti kuudelta.

Pyöräilin vesisateessa töihin. Tasaisen harmaata taivasta vasten erottui erikokoisia muuttolintuparvia auramuodostelmassa matkalla etelään kesän perässä. Hanhia taisivat suurimmaksi osaksi olla. Saa siivettömät tyytyä maan kylmiin kahleisiin, lauleskeli Theelin Henkka aikanaan. Niinpä. Toisaaltaa etelän matkat ovat jo niin halpoja, että ne ovat jo tavistenkin ulottuvissa, jos pimeys käy oikein ahdistamaan.

Olen henkilökohtaisella tasolla lisännyt atk-vekotinkokoelmaani tulostimella. Sain sen jopa itse asennettua toimintakuntoon. Voin onnitella itseäni teknisen osaamiseni perusteella. Siihen ei paljoa tarvita. Skanneria ei huushollissani olen ennen ollutkaan, joten taas jotain uutta ulottuvuutta tähänkin tuhertamiseen tulee.

Tarja Halonen on ollut Putinia tapaamassa. Suomalaiset rahoittavat Pietarin jätevedenpuhdistamoa. Jotkut kritisoivat Suomen rahoitusta siksi, että Venäjä käyttää nykyään aika mittavasti varoja sotavoimiensa kehittämiseen. Maa vaurastuu öljyn ansiosta. Silti pitää ulkopuolista rahoitusta tulla ympäristöhankkeisiin. Suomenlahden suojelu on tietysti myös meikäläisessä intressissä, että sikäli tuo suomalalinen rahoituskin on jotenkin perusteltavissa.

Tässä päivänä muutamana Suomen gallup soitteli minulle ja kyseli sen torstaipäivän liikkumisestani erinomaisen tarkkaan. Kyselyn takana oli liikenne- ja viestintäministeriö, pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV sekä alueen maakuntaliitot. 

Jopa sitä kysyttiin, että mihin aikaan heräsin ja mihin aikaan menin nukkumaan. Vastailin auliisti, niinkuin opetettu on. Kerroin käyttäväni polkupyörää työmatkoihini ja käyväni sen kanssa jopa uimassa. Tähän empaattinen neiti tai rouva Gallup totesi, että eikö olisi helpompi uida ilman polkupyörää? Kiitin häntä vinkistä ja kokeilin heti seuraavana päivänä. Toden totta, paljon helpompaa se olikin.

Aina siis kannattaa ottaa vinkistä vaari. Kysykää vaikka mummolta. Ilta on pimiä. Tätä iltaa eivät taida edes meteoriitit pahemmin valaista. Niitä syyskuun lopulla esiintyi hyvinkin näyttävästi Pohjanmaalla. Kyseessä oli suurin ilmakehään näillä leveysasteilla ilmakehään osunut meteoriittisade 30 vuoteen. Tavallisia sateita lupaa Anne Borgström, kuuroja kuitenkin vain.

Täysikuun päivä

Keskiviikko 26.9.2007 - Reiska

Tänään tuo n. 400 000 km:n päässä oleva mollukka taas paistaa taas täpöllä. Sielläkin sitä ihminen eli Neil Armstrong kävi heinäkuussa 1969 ottamassa merkittävän askeleen ihmiskunnalle. Samalla kertaa siellä kävi myös Edwin Aldrin. Se ei ollut mikään konkariaskel, kuten  ei Nummisuutarin Eskollekaan häihinsä lähtiessään. Kuulento sujui kyllä Eskon hääkeikkaa paremmin.

Täällä etelärannikolla on pilivistä ja luultavasti sataakin yön tunteina. Lentomatkustajat lähinnä saattavat voida nauttia kuutamosta. On Kuisman nimipäivä, mikä sekään ei taida olla ihan top-viidessä nykyajan nimilistassa.

 Näinä päivinä ratkeaa, tuleeko maahan sairaanhoitajalakko. Se on hyvin paljon mahdollista. SuPer on kiikun kaakun, Tehy ehkä selvemmin lakon kannalla. Esimerkiksi Kemissä ovat jo lomautukset meneillään ja siellä on omaisia jouduttu kutsumaan hoitotyöhön, kun sijaisia ei saa palkata lomautusten aikana. Melkoinen kaaos näytti vallitsevan Sauvosaaren sairaalassa. Eniten tässäkin tilanteessa kärsivät pyramidin pohjimmaiset eli potilaat.

Raha ratkaisee, lauloi aikoinaan Irwin Goodman. Vauraan yhteiskunnan sivistystasoa mitataan sillä, miten se huolehtii heikoimmistaan. Valittujen Palojen mukaan Suomi on maapallin turvallisin maa. Sen pitäisi olla sitä kaikille. Varaa siihen on. 

 Esimerkiksi vuodeosastoilla makaavat vanhukset eivät nouse ja ryhdy aktiivisiksi senioireiksi, jos heidän hoidossaan pihdataan. He eivät ole missään kannustinloukussa, jota yleensä käytetään perusteena nihkeälle rahoitukselle yhteiskunnallisten erojen tasoittamisessa.

Olen joskus laman aikana ja sen jälkeen ajatellut, että lieneekö koskaan tulee sopivaa aikaa ja varaa korjata jälkeenjääneisyyksiä. Tämä sairaanhoitajien palkkakysymys on yksi niistä. Nähtäväksi jää.

Luin Ilta-Sanomista, että bb-Akia (big brother, you know) oli kiusattu jo hiekkalaatikolla. Kyllä nuo kiusaamisvälineetkin näyttävät koko ajan muuttuvan järeämmiksi. Millähän ne seuraavaksi keksivät kiusata? Rauhaa....

Sinisilmäisyyttä?

Tiistai 25.9.2007 - Reiska

Jossain oli tutkittu, että sinisilmäiset olisivat muita älykkäämpiä. Kuvaannollisessa mielessä heitä pidetään herkkäuskoisina. Myönnän kuuluvani jälkimmäisiin. Pitäisi kai siis sanoa: meitä pidetään.

Sitä  tämmöinen vanhempi starakin joskus tulee pohtineeksi niinkin epämiehekkään teeman, kuin rakkauden olemusta noin niinkuin parisuhteen näkövinkkelistä käsin. Kokemuksen pohjalta siitä on saanut vihiä.

Toisaalta se voi olla hienoja yhteisiä kokemuksia, asioiden jakamista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, sielunkumppanuutta. 

Toisaalta viettien ja hormonien pyörittämä sekava vyyhti, joka yhtenä päivänä on valmis ottamaan avosylin vastaan ja toisena näyttämään ovea, vaikka siinä välissä ei olisi tapahtunut yhtään mitään.

Joka tapauksessa varmimmillaankin se on tila, jossa yksikin väärä sana, lause tai sen tulkinta voi romuttaa koko rakennelman. Vapaus ja rehellisyyskään eivät välttämättä takaa mitään. Pahimmillaan ne vauhdittavat suhteen romuttumista.

Kaipa se ihmissuvun jatkumisen kannalta on tärkeää, että on riittävästi optimismia ja sinisilmäisyyttä. Muuten veronmaksajat olisivat jo ajat sitten loppuneet. Nytkin niistä meinaa tulla uupelo, kun suuret ikäluokat eläköityvät.

Syksy on edelleen yllättävän lämmin, n. 18 astetta plussaa tänäänkin. Kävin sähläämässä. Teki hyvää. Kyllä syksylläkin jotakin voi toimittaa, harrastaa vaikka liikuntaa. Moi!

Ilman viulua

Maanantai 24.9.2007 klo 18.56 - Reiska

Perjantaina kommentoin viimeksi maailman menoa. Tänään  oli taas päivän sysäys kohti suurta tuntematonta. Eilen oli syyspäivän tasaus. Päivä oli siis yhtä pitkä eri puolilla maapalloa.

 Lauantaina olin 60-luvun illassa paikallisessa ravintolassa. Nostalgisessa showssa jytisivät mm. vanhat Hurriganes-hitit. Itse Remu kiipesi lauteille ja vetäisi potpurin vanhoista Ganes-biiseistä. Hyvin skulasi.

Luonto siirtyy syksyllä kohti lepotilaa, mutta urbaani ihminen sen sijaan parantaa tahtiaan, kuin sika juoksua. Maaseudulla ennen vanhaan vetäydyttiin talveksi uuninpankolle ja otettiin hieman iisimmin, kun kesä oli rehkitty.

Urbaani herra, rouva tai neiti joutuu monessa tapauksessa tuijottelemaan kirkasvalolamppua, että jaksais painaa täysillä. Pahimmassa tapauksessa sitä joutuu heittelemään piristäviä huiviin aamuin ja nukuttavia illoin. Aika kauas ollaan siis luonnosta tultu, vaikka puita vielä ikkunasta näkyykin.

Luonnonmukaista soitantaa oli kuultavissa yhtenä päivänä. Erään keskikokoisen eteläsuomalaisen kaupungin keskustassa Citymarketin ulkopuolella muuan mies soitti ilmaviulua sydämeen käyvästi. Hän lauloikin ja säesti siis itseään ilmaviululla. Se ole komeaa.

Hattua miehellä ei ollut päässä eikä maassa, joten ansaintamielessä hän ei ollut liikenteessä. Ihminen säestämässä itseään viulutta liikutti meikäläistä aidon musiikin ystävää. Mies ei ollut jäänyt haikailemaan sitä, että voi kun olis viulu tai voi kun osais soittaa. Ei, vaan hän oli tarttunut ennakkoluulottomasti haasteeseen eli ilmaviuluun, tuohon vaativaan instrumenttiin.

Eilen illalla minulle selvisi yksi merkittävä seikka. Jos elän 91 vuotiaaksi, on elämässäni 13 vuotta pelkkää maanantaita. Olisi houkutteleva ajatus, jos voisi halutessaan ottaa kaikki maanantait peräkkäin ja tiistait, keskviikot jne.

Jos niin voisi menetellä, minulla olisi perjantai juuri alkanut ja sitä jatkuisi seuraavat 13 vuotta seitsemänä päivänä viikossa. Eläkeiässä alkaisi 13 vuotta kestävä yhtäjaksoinen lauantai. Kyllästyisköhän siihen? Pitäis 13 vuotta joka päivä saunakin lämmittää.

Tänään oli pomon kanssa kehityskeskustelu. En kehdannut ehdottaa hänelle, että haluaisin nyt pitää perjantait yhteen putkeen, eläkeikään asti. Olisi saattanut kahvi häneltä mennä väärään kurkkuun ja hän olisi jäänyt ilman. Vähemmästäkin ihmiset on hakeneet sairauslomaa. Vaikenin siis visusti ja pidin ajatuksen omana tietonani. Hyvää yötä!

Pieniä tapahtumia

Perjantai 21.9.2007 - Reiska

Syyskuun toiseksi viimeinen perjantai on lähes ohi sateineen ja paisteineen. Onhan tässä vähän muutakin sellaista tapahtunu, mikä ylittää uutiskynnyksen.

Yle teemassa käydään läpi 70-luvun kommunismia. Vanhoja kunnon staroja haastatellaan, Taina Westiä, Leena Pakkasta, Heikki Turusta... Taustalla soi Kristiina Halkolan ja Kaj Chydeniuksen "En tarvitse puolikasta". Sitä idealismia, sitä idealismia...

Se on niin kaukana. Ihanteet ovat väistyneet, tilalle on tullut raadollisuus. Väkivaltaakin esiintyy. Seuraavassa poimintoja elävästä elämästä kertovista otsikoista: "Pastori uhkasi heittää kanttoria puistonpenkillä", "Nainen löi kalastajia haavilla", Hieroja lähenteli hierottavaa", iskelmätähti muisteli kireällä äänellä "Onneksi minuakin ei ammuttu".

Ei tarvitse siis katsella telkasta jäytävää kauhua, kun sitä on noin yllin kyllin ja runsain mitoin muutenkin. Eikö se ole hankala heittää toista puistonpenkillä? Eihän siinä lyhyen välimatkan takia saa heittoon minkäänlaista tehoa. Ja ystävien mukaan vielä harvinaisen mukava mies, pastori ja kaikkea. 

Hierottavakin antoi käsittelyn jatkua loppuun asti lähentelystä huolimatta ja vasta sen jälkeen nosti oikeusjutun. Kun kerta oli hieronnasta maksanut, niin kesken ei hommaa jätetty.

Alkoholi teettää suomalaisilla kaikenlaista. Tappeluttaa ja ajattaa autolla ojaan. Mukavista miehistä ja naisista tulee petoja, joiden naapurit ja ystävät saavat haavi auki ihmetellä lööppejä. Hoitohenkilöstöllekin se on kohtuullisen iso riesa.

Näin perjantaina tuolla yössä taas sattuu ja tapahtuu. Taidan kaivautua peiton alle ja ajatella henkeviä tai muuta mukavaa. Öitä...

Keksiviikkoa

Keskiviikko 19.9.2007 - Reiska

Tänään kuu on puolillaan. Aamupäivän satoi vettä, iltapäivällä on paistanut aurinko. Ruskaa alkaa näkyä vähitellen täällä etelärannikonkin puissa. Tuttavani pohjoisesta soitti ja sanoi auringon paistavan ja ruskan olevan komean. Värikkäät puut heijastuvat siellä Kemijoen ja  muiden vesistöjen pinnasta.

Uutinen kertoo, että Suomen ainoa nukketehdas toimii Rovaniemellä. Siellä tehdään Lapin nukkeja. Muualla EU:n alueella tehdään EU-nukkeja. Niitäkin tehtaita on vain neljä. Kiinalainen halpatuonti vaikeuttaa toimintaa. Minusta EU-nukeilla saattaisi arabimaissa olla kysyntää.

Lehdessä seisoi, että monet asiantuntijat väittävät Sigmund Freudin psykoanalyysin olevan humpuukia. Kallis psykoterapia menee kuulemma hukkaan. Parempia tuloksia saadaan heidän mukaansa nykyaikaisilla mielialalääkkeillä.

Freudillahan oli aina mielessä se. Onhan se kieltämättä aika usein mielessä, mutta ei nyt sentään koko ajan. Ja kun analyysi oli tehty, niin mitä tiukemmin potilas intti vastaan, sen varmempi vanha kunnon Sigmund johtopäätöksestään oli.

Tieteen perusominaisuus on, että lopullista totuutta ei ole. Ehkä matemaattiset totuudet tekevät tästä poikkeuksen. Yksi ynnä yksi on kaksi ei anna tulkinnanvaraa. Se ei ole 3 tai 4 vastaajan näkökulmasta ja viitekehyksestä riippuen. Se on kaksi, vaikka voissa paistais. Usko on siitä erilaista, että siinä lopullisia totuuksia on vaikka kuinka paljon.

Ihmisen psyyke on niin epämääräinen, että auktoriteetit sen tulkinnasta murenevat kyllä yksi toisensa jälkeen. Siksipä en juuri ihmettele Freudin horjumista tai peräti kaatumista jalustaltaan. Psyykestä ei ota lopullista selkoa Erkkikään. Eikä Kaikkonen.

Suomen painliiton puheenjohtaja syyttää joukkueemme menestymättömyyttä liian kovista paineista :-) lajin mm-kisoissa Azerbaidzhanissa. Päävalmentajan mukaan kaikki oli tehty oikein valmistatumisvaiheessa. Silloinhan vika on ukoissa, ei paineissa. Niskalenkille vain joka ukko...Pärjäilemäs!

Ei eksyvä tieltä kysy...

Maanantai 17.9.2007 - Reiska

No niin, kuplivan riemukasta maanantaita! Maanantai ei ole enää pahin päivä. Se on keskiviikko,  jonka iltapäivänä suomalaiset ovat vihaisimmillaan. Se johtuu tutkijan mukaan siitä, että suurin osa tajuaa, että mitään erityistä ei ole vielä saanut aikaiseksi, eikä ennen viikonloppua ehdi saadakaan.

 Koululaiset tosin ovat edelleen maanantain kannalla. Siis vastenmielisyysasteikolla mitattuna. Äreimpiä ollaan Uudellamaalla ja lapsiperheissä. Tätä on kysytty Taloustutkimuksen toimesta. Äreyden syitä ovat myös mm. ne, että eväät ovat levällään, kaikki on hujan hajan tai muuten rempallaan. Ei sen kummempaa.

Ja kuten tunnettua, ei eksyvä tieltä kysy. Ongelmat tuntuvat ratkeavan kivuttomasti vain kysymällä niistä. Se on nerokasta. Suomalaiset esimerkiksi eivät olekaan juroja jöröttäjiä. Ehei, päinvastoin. Me olemme sosiaalisia, vilkkaita, yhteistyöhaluisia ja -hakuisia, seurallisia, hauskoja, puheliaita, kivoja, mukavia...Tämä kaikki paljastui, kun hoksattiin vain kysyä asiaa.

Suomalainen voi olla niinkin empaattinen, että auttaa mummon kadun yli vaikka tämä ei haluaisikaan. Lisäksi aika yleinen välittämisen muoto on huolehtia spontaanisti lähimmäisen raudan tarpeesta. Sillä on jo pitkät perinteet.

Takavuosinahan tutkittiin suomalaisten seksielämää samalla menetelmällä. Ja tulokset olivat seisauttavia, etten sanoisi pysähdyttäviä. Useimmat ovat läpeensä tyytyväisiä. Ja kun kerta asiaa on kysytty, niin tulos on luotettava ilman epäilyksen häivää.

 Useiden sosiologien ja muiden tutkijoiden väkerrys ja päätelmät suomalaisesta luonteesta ja tyytymättömyydestä ovat noiden kyselyjen valossa joutunut outoon valoon. Mutta kumpi on lähempänä totuutta? Vastaavatko ihmiset kysymyksiin niin, kuin he toivoisivat asioiden olevan? Siis siten, mitä he odottavat kysyjän haluavan kuulla? Paljon mahdollista.

En mene kuitenkaan inttämään. Inttämällä ei saa kuin pahimmassa tapauksessa kuonoonsa jossain taksijonossa. Nyt on kuitenkin hyvä olla, kun tietää että keskiviikkoiltapäivänä saa olla vihainen. Moni muukin on. Mutta siihen asti ja sen jälkeen hymyillään ja ollaan sosiaalisia. Moi!

Puuta heinää

Sunnuntai 16.9.2007 - Reiska

Hei! Tässä nyt lipsahti perjantai, lauantai ja lähes sunnuntaikin vailla kommentointia. Ulkoilimassa olen viihtynyt, kuten kuvastakin voi päätellä. Tarkoitus oli puolukastaa, mutta tuloksetta. Sieniäkään ei juuri löytynyt. Polttopuita pilkoskelin ja kanniskelin sisään. Heiniä oli seipäillä kesän peruina. Ne kokosin ja syöjien puuttuessa vein kompostiaineksiksi. Viikonloppu oli siis lähinnä puuta heinää, oireellisesti.

Nyt sunnuntaina on Hillan päivä. Vähäiset hillat on jo ajat sitten poimittu. Nyt on siis puolukat menossa, missä niitä vain on. Niiden poimiminen on kyllä vaivansa väärtti ja syöminen nostaa elinajan odotetta kummasti.

Sunnuntain Uusimaa-lehdessä on tuollainen laajempi henkilökohtaista -osasto. Siinä ihmiset hakevat seuraaa erilaisilla kriteereillä. Tietysti itsestä pyritään antamaan mahdollisimman myönteinen kuva. Montakohan vastausta tulisi seuraavanlaiseen ilmoitukseen: Täällä reipas, paviaanin näköinen köyhänläntä hyypiö etsii deittiseuraa mukiin menevistä naisista. Saa olla rahaakin!

Tulee mieleen Kari Salmelaisen takavuosina juontama Napakymppi. Siellähän vastaajat yleensä kertoivat kolme ominaisuutta, joita he toisessa arvostavat. Ne olivat rehellisyys, rehellisyys ja rehellisyys.

Asiasta vähintään kuudenteentoista. Joku Al Qaidan irakilainen mullah (nimi meni ohi) on luvannut ruotsalaisesta pilapiirtäjästä ison tapporahan. Taas on kysymyksessä pilakuva profeetta Muhammedista. Siitä on tullut loistava kanava pilapiirtäjille päästä julkisuuteen. Saattaa vain olla hengelle hupaa. Voi tietenkin kysyä, onko asia sen väärtti.

Suomeenkin on perusteilla islamilainen puolue. Puolueen perustaja on turkulainen evp palopäällikkö, joka pipa päässä kertoilee juuri Arto Nybergille mm. sharia-laista. Saapas nähdä, millaiseen nousukiitoon puolue lähtee. Mahtaako kyseistä laista tulla pykäliä meikäläiseen lainsäädäntöön, jahka puolue saa parlamentaarista voimaa?

Eiköhän tämä tällä erää riitä. Aika ruveta orientoitumaan taas tulevaan työviikkoon. Viikko numero 38 alkaa huomenna. Moi!

Filter ego

Torstai 13.9.2007 - Reiska

Syyskuun 13.s ja Orvon huokaus. Ei, vaan Orvon päivä. Yksi Orvo tulee mieleen, nimittäin Orvo Kontio. Hän oli sirkustirehtöörinä Sirkuspapukaija -ohjelmassa mustavalkotv:n aikana joskus 1960-luvulla. Samassa ohjelmassa esiintyi myös Fakiiri Kronblom ja Onni Klovni.Tuollaista tietoa sitä on rasittamassa vähäisiä aivosoluja. Hyvin ne on 40 vuotta päässä pysyneet.

Tapasin tuttavani. Heti aluksi korostan, että kysymyksessä ei ole meikäläisen alter tai edes filter ego. Kaveri ei edes polta. Hänellä on hyvin menestyvä yleisasiantuntijatoimisto keskellä eteläsuomalaista pikkukaupunkia. Hän pystyisi esimerkiksi vaivatta järjestämään tiedotustilaisuuden kansainväliselle medialle hotelli Haagassa, jossa kerrottaisiin huippu-urheilijoidemme kärähtämisestä dopingtestissä.

Mutta suutarin lapsilla ei ole ehjiä kenkiä. Kaveri oli joutunut kahden naisen loukkoon. Hän vaikutti stressaantuneelta. Haaleat silmät harittivat, muutaman päivän parransänki peitti naamaa ja tukka päässä sojotti sinne tänne. Päivittelin tilannetta.

Yleisneuvoja oli neuvoton. Tällaiseen tilanteeseen ei löytynyt mistään käsikirjaa. Ristiriitaiset tunteet myllersivät siskunnassa. Vaikea minun oli häntä neuvoa. Yritin valjusti: kokeilisit rehellisyyttä. Kokeilin jo, siitä vasta myrkyn lyppäs. Nyt molemmat vihoissaan.

Mutta ajatteles, jos olisit jäänyt valheesta rysän päältä kiinni! Mikä metakka. Molemmat olisivat taatusti lähteneet meneen. Kaveri myönteli. Ehkä tämä oli kuitenkin pienimmän riesan tie. Oli oli, epäilemättä, lohduttelin,vaikken ollutkaan varma...

Ilta-Sanomista, tuosta totuuden torvesta luin, että äskettäin kuolleen Luciano Pavarottin paljon miestään nuorempi vaimo oli rääkännyt ja kiusannut Luciano riepua. Siinä tapauksessa piti paikkansa sanonta, että toiset kihlaukset päättyvät onnellisesti, toiset avioliittoon.

Säätila tänään on ollut vaihteleva, samoin mieliala. Väliin paistetta, väliin sadetta ja n.12 plussaa korkeimmillaan. Kävin kevyellä hölkällä, vaikka kurkku vähän vaivaa. Se ei kuitenkaan ole ns. väärä kurkku...

Ennuste

Keskiviikko 12.9.2007 - Reiska

Mistähän tänään kirjoittaisi? Jos kirjoittaisi vaikka kirjoittamisen vaikeudesta, siis siitä että mistä tänään kirjoittaisi.

Nyt on  meneillään 24 tunnin jakso, joka on syyskuun 12. päivä vuonna 2007, Valman ja Viljan nimipäivä. En tunne ensimmäistäkään Valmaa tai Viljaa.

Ihminen on utelias ja haluaa raottaa tulevaisuuteen liittyvää salaisuuden verhoa. Joku käy ennustajalla, joku vastaa erilaisiin testeihin, joiden avulla arvioidaan esimerkiksi jäljellä olevaa elinikää.

Itse tein jälkimmäisen. Vastasin Ylen verkkosivuilla olevaan Elämä pelissä testiin. Koetin olla rehellinen. Tavoiteiäkseni asetin 90 vuotta. Satakin oli mielessä, mutta rajansa kaikella.

Harrastan liikuntaa, en ole koskaan tupakoinut, verenpaineeni on erinomainen, samoin lepopulssi. En kaada kaksin käsin alkoholia kitusiin. UKK-kuntokävelytestin mukaan kuntoindeksini on selvästi keskimääräistä korkeampi. Siis sata vuotta saattaisi olla mahdollista?

Mitä vielä. Kone tykitti tylyn tuloksen. Maksimi on 80 vuotta. Ei päivääkään yli, kyllä jämpti on näin. Ihmettelin vähän. Ajattelin isääni, joka eli 78 vuotiaaksi. Hän oli molemmat sodat käynyt mies, poltteli vuosikymmeniä väkeviä tupakoita ja syöskenteli Hota-pulveria ja muita särkylääkkeitä hammassärkyihin ja muihin. Pyöräili kyllä suhteellisen paljon ja tietysti arkista hyötyliikuntaa tuli runsaasti pientilan töissä. Vihanneksia ja hedelmiä ei hänellä ruokavaliossaan ollut senkään vertaa, kuin pojallaan.

Mulla ennuste on siis vain kaksi vuotta korkeampi, vaikka olen kuntoillut, kunto hyväksi todettu ja yritän pitää ruokavalionkin kevyehkönä. Onko se lopulta totta, että terveellinen elämä vain tuntuu pitemmältä?

Toisaalta, ennusteet on ennusteita eikä mitään Jumalan sanaa. Ehkäpä asiaan kannattaa suhtautua, kuten kaikkien aikojen suomalaisen valintaan. Viihteenä!?

Kuusi vuotta

Tiistai 11.9.2007 - Reiska

Tämä päivämäärä on syöpynyt useimpien mieleen tasan 6 vuotta sitten World Trade Centeriin ja Pentagoniin tehtyjen terrori-iskujen takia. Tuolloin arabiterroristien kaappaamat kaksi lentokonetta lentää täräyttivät päin bisnesmaailman tunnusmerkkejä, WTC:n kaksoistorneja. Tornit lusahtivat kasaan ja terrori-iskussa kuoli kaikkiaan 2750 amerikkalaista. Tekijäksi paljastui Al Qaida -niminen järjestö, jonka nokkamies on saudiarabialainen Osama bin Laden. Mies on edelleen vapaalla jalalla ja nauhoittelee videoita amerikkalaisten kiusaksi.

Yhdysvallat George W. Bushin johdolla käynnisti terrorisminvastaisen sodan, johon varmuuden vuoksi otettiin mukaan myös Irak, jolla ei ollut yhteyttä tuohon iskuun. 11.9.2001 alkoi myös Irakin itsevaltaisen presidentin Saddam Husseinin lähtölaskenta. Siinä projektissa Bush onnistui ja Saddam lopulta hirtettiin.

Vaikka terrori-iskujen pääsyyllistä Osama bin Ladenia ei saatu kiinni (liekö oikein tosissaan yritettyäkään), niin ns. terrorismin vastaisessa sodassa on kyllä tapettu paljon muita. Suurin osa oli tavallisia irakilaisia pulliaisia. Yhteensä Afganistanissa ja Irakissa on tuon sodan aikana kuollut n. 60 000 - 65 000 henkeä. Yksistään irakilaisia siviilejä on kuollut n. 45 000. Amerikkalaisia sotilaitakin on kuollut yli 3 000. Eikä loppua näy. Uhrimäärä on siis alkuperäiseen tapahtumaan verrattuna yli kaksikymmenkertaistunut.

Rahaa terrorismin vastaiseen sotaan on yhteensä pistetty monta sataa miljardia dollaria, ehkä jopa tuhat miljardia. Bushin kaudella USA:n puolustusbudjetti on kasvanut kymmenillä prosenteilla. Aseteollisuuden osakkeiden kurssille se on tehnyt hyvää.

Ovatko islamilaiset ääriainekset nyt säyseämpiä ja yhteistyöhaluisempia kuin 6 vuotta sitten? Eivät. Länsivastainen propaganda lankeaa entistä otollisempaan maaperään. Niin että kyllä sotimista riittää.

Televisiossakin tarjotaan taas murhia illan viihteeksi. No, mikäs siinä, ainahan murha piristää, paitsi uhria.

Kärpäsenä lätkässä

Maanantai 10.9.2007 klo 19.33

Hei, mutta onko se tosiaan jo kymmenes syyskuuta vuonna 2007? Onhan se, herran pieksut! Kuten huomaatte, minua voi pitää asioista tavallisesti hyvin perillä olevana tahona. Tai vaihtoehtoisesti asioista tavallisesti täysin pihalla olevana tahona. Miten vain.

Viime aikoina päähäni on pälkähdellyt nostalgisia ajatuksia. Yhtenäkin päivänä kesken työmatkan tuli mahdoton hinku saada kotona leivottua nisupullaa. Sitten kerran rupesi haluttamaan ruppanoita. Niittenkin syömisestä on jo valovuosia kulunut.

Niinpä muistin isoisän olkihatun. Siinähän Tapsa Rautavaara laulaa, että "mä tässä kerran ullakolta yksin putosin ja sattumalta olkihatun päälle istahdin". Samanlaiset kaihoisat ajatukset risteilivät päässäni.

Laulussahan kävi hyvin sikäli, että kera syksyn lehtien hääkellot heille soi. Mutta elävässä elämässä kaikki ei ole niin yksinkertaista. Pahimmassa tapauksessa sitä voi lopulta olla kärpäsenä lätkässä. Se ei paljoa naurata, ainakaan kärpästä. Se voi muuttua vaikka härkäseksi.

Kotona leivotun pullan hinta voi nousta tuolloin kovaksi. Samoin ruppanoiden. Niiden resepti on enää harvoissa käsissä tai kassakaapeissa. Onneksi pahin hinku meni pian ohi. Mutta entäs jos niitä tulee lisää ja kohtaukset pitenevät? Kuinkas sitten suu pannaan? Tungetaanko se pullaa täyteen?

Turha kuitenkaan surrata etukäteen. Tuntuu helpolta ajatella, että asiat menevät niinkuin menevät, niin yleisesti kuin yksityisestikin. Kuten huomaatte, mitään järkevää ei näin maanantaina saanut puristettua päästään käsin. Paitsi sen, että niin kaanis on ilima, mutta kaaniimpi oli Hilima...Nimi muutettu :-)

Viimeinen moksiskaani

Sunnuntai 9.9.2007 - Reiska

Komea, aurinkoinen sunnuntai-aamu, eikä yhtään haikia huominen, vaikka ei vissyä olekaan. Lauantaihin mahtui paitsi pyykinpesua myös kohtuullinen määrä ripeähköä liikuntaa ja 120 asteinen sauna. Saunan mittarin kalibrointi ei välttämättä ole ihan kohillaan, mutta rentoutti se silti. Saunan päälle otin terveystilkan syvänpunaista, lähes mustaa Luna Negraa, joka on italialaista punkkua.

Kuinka paljon parempi paikka maailma olisi, jos ihmisten ei tarvitsisi olla moksiskaan? Nyrkkeilyssä moksis olo kuuluu asiaan, erityisesti vastaanottavalle osapuolelle. Mutta tavallisessa arkielämässäkin ihmiset usein sivaltelevat toisiaan tavalla tai toisella ja kohteet useimmiten ovat moksiskaan.

Mikä neuvoksi? Pakko miettiä, jatkan iltapäivällä. Nyt on syötävä kiltisti aamupuuronsa, vaikka kukaan ei siihen ulkopuolelta patista. Se on sisäinen ääni, joka vaatii kaurapuuroa. Se tulee vatsasta.

Ilta on jo joutunut tai päässyt, miten vaan ja Suomi voitti Ruotsin niukasti miesten yleisurheilumaaottelussa Göteborgissa. Hyvä Suomi, jess! Naisten maaottelun voitti Ruotsi selvästi sekä poikien ja tyttöjen maaottelut ylivoimaisesti. Tuo oli pakko lisätä tähän väliin. 

Auttaisko tuota moksiskaanoloa, jos kuittaisi tölväisyt syvällä hiljaisuudella. Söisikö se tehon niiltä? Toisaalta, mikä tarve ihmisillä on nirhata toisiaan? Ihminen lajina on valitettavasti vielä niin kehittymätön pösilö, että pitää omaa näkökulmaansa useimmiten ehdottomasti ainoana oikeana. Tämä on muuten harvinaisen tosi ja takuuvarma asia.

Vanhan kulttuurikaupungin katuja kameran kaa hiljakseen hiihdellessäni mietiskelin ihmisen kummaa kaksijakoisuutta. Toisaalta hieno olento, master king ja chic man tai woman. Toisaalta turvaton kyherö, kenkkumainen räyhääjä, pikkusieluinen juonittelija ja mopottaja. Kumpi lopulta voittaa?

Haluaisinpa nähdä sen päivän, jolloin viimeinen moksiskaani on poistunut keskuudestamme. Se tarkoittaisi sitä, että ketään ei enää loukattaisi. Viimeiset moksiskaanit voisivat sitä ennen vaikka perustaa moksiskaaniluostarin, jossa uteliaat voisivat heitä käydä töllistelemässä.

Pulkassa

Perjantai 7.9.2007 - Reiska

On siis perjantai ja 7.s päivä. Syyskuun eka viikko alkaa olla pulkassa. Toivottavasti pulkan luisto paranee entisestään syksymmällä ja talvemmalla. Ehkä niin käykin, jahka lunta sataa...

Tänään oli aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Niinpä soin itselleni huurteisen terassilla työpäivän jälkeen. Seuraavassa kertomuksessa tuosta hetkestä kaikki on muutettu sikäli, etteivät sivulliset joudu kärsimään.

Istuin siis terassilla, joka on vanha proomu. Viereiseen pöytään tuli 6-12 naista, ehkä suunnilleen ikäisiäni. Kutsun heitä jatkossa henkilöiksi sovinistin leiman välttämiseksi.

Kun henkilöt olivat istuutuneet ja siemaisseet ensimmäisensä, niin alta minuutin he alkoivat puhua laukeamisesta. No, ei sentään kannata pyörtyä. He eivät puhuneet siitä laukeamisesta, josta n. 98 % olisi voinut luulla. Mutta en olisi siitäkään hämmästynyt.

Kun väkeä lappoi siihen pöytään lisää koko ajan, niin poistuin yhden jälkeen. Kello oli tosin vasta n. 16.45. Pyöräilin asunnolleni ja ryhdyin viettämään asiallista normaaliviikonloppuani. Eikö kuulostakin ekstriimiltä? Mutta elämähän on.

Sen ovat osoittaneet mm. Sauli Niinistö kaatumalla rullaluistimilla, Ilkka Kanerva ajamalla mönkijällä nurin niskoin, Jyrki Katainen lupaamalla tasa-arvotupon, Jyri Häkämies nimeämällä kolmeen kertaan Venäjän merkittävimmäksi turvallisuushaasteeksemme...Mitähän vielä!?

Vaikka joskus tuntuu siltä, että tavallisuus alkaa olla harvinaista. Pitäiskö heittäytyä individualistiksi, yltiöyksilölliseksi. Vaikka taitaapa sitä semmoinen ollakin, tavallisuudestaan huolimatta. Tiiä häntä.

Torstai on täynnä

Torstai 6.9.2007 - Reiska

...ainakin melkein. Eihän tätä syyskuun kuudetta ole enää, ko hätäsesti kolme tuntia. Tapahtumia, uutisia ja havaintoja mahtuu tähänkin päivään. Puhumattakaan painavista mielipiteistä ja näkökulmista.

Halosen Tare vierailee Kiinassa edistämässä suhteita. Kiina vaurastuu, joten välilöissä koitetaan olla. Toisinaanajattelijota ei käsitelty, heitä Kiinan viranomaiset ovat käsitelleet jo muutenkin.

Useimmiten ihmiset haluaisivat mukaan erilaisille listoille. Ns. Tiitisen lista entisen DDR:n hyväksi mahdolliseen vakoiluun syyllistyneistä ei ole sellainen. Keskustelu listan julkaisemisesta on saanut aikaan paniikinomaisen reaktion mm. Paavo Lipposessa, joka verbaalisesti rusikoi listan julkaisemisen vaatijat maan rakoon. Eihän Lipposella hätää pitäisi olla, jos suhteita DDR:ään on vain 70-luvun normaalin tavan mukaan vain syvennetty ja lavennettu.

Sekin on selvitetty, että suomalaisille syöpäpotilaille ei anneta kipulääkettä läheskään siinä määrin, kuin useassa muussa EU-maassa. Ajatellaanko täällä, että kärsimys jalostaa. Jos ennuste on toivoton, pitäisi kipulääkitystä olla riittävästi ettei tarvitsisi kitua.

Maailmankuulu tenorilaulaja Luciano Pavarotti kuoli tänään 71 vuotiaana. Hän oli yksi maailman valovoimaisimmista tähdistä alallaan. Oopperamusiikin ystävät muistavat mm. Pavarottin, Jose Carrerasin ja Placido Domingon yhteiskonsertit.

Elintarvikkeden lisä- ja väriaineet lisäävät kuulemma ylivilkkautta. Mulle ne varmaan sopisivat flegmaattisuuteen taipuvan luonteeni takia. Jos siirtyiskin dieetille, mihin kuuluisi vain lisä-ja väriaineita. Paino pysyisi kurissa, mutta meno olisi kuin Duracell-pupulla...

No joo, meillä on täyttä tälle torstaille. Herra tulee huomenna uudestaan...

Seminaaripäivä

Keskiviikko 5.9.2007 - Reiska

Tänä aamuna lähdin vähän normaalia aikaisemmin töihin, eli himpun yli 7. Usva hiipi Kokonniemen maauimalan vedenpintaa pitkin mennessäni aamu-uinnille. Oli viileä yö, vesi tuntui jo aika raikkaalta ja virkistävältä.

Päivän ohjelmassa oli seminaari Kaapelitehtaalla Helsingissä. Mentiin  neljän hengen porukalla, joka koostui yhteistyötahoista. Tehdas on iso ja siellä on monenlaisia toimintoja. Seminaari oli mielenkiintoinen. Joukko ihmisiä oli kokoontunut pohtimaan sosiaalista työllistämistä, sanalla sanoen välityömarkkinoita.

Välityömarkkinoiden idea on tarjota työllistymispolkuja avoimille työmarkkinoille silloin, kun se suoraan ei syystä tai toisesta onnistu. Tilaisuudesta tarttui matkaan sen verran vinkkejä, että joitain niistä täytyy jatkotyöstää omalla kustannuspaikallaan.

Vaikka Helsinki on pieni kaupunki, niin keskusta on klo 16:n maissa aika ruuhkainen. Kaapelitehtaalta kesti noin tunnin päästä Porvoon moottoritien alkuun. Ruuhkaliikenne vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta. Useimmissa henkilöautoissa istuu yksi tai kaksi ihmistä. Visioimme, että koskahan metro ulottuu Helsingistä Porvooseen saakka. Tultiin tulokseen, että tuskin meidän elinaikanamme.

Tai eihän sitä tiedä, jos vaikka sattuu unohtumaan tänne maan päälle. Toistaiseksi ei kuitenkaan kellekään ole niin käynyt. Onneksi.

Ikäviä uutisia tuli taas, että Lehtimäellä Etelä-Pohjanmaalla kahta hoitajaa epäillään myrkyttäneen insuliinilla kehitysvammaisen potilaan. Mikä ihmsiä oikein vaivaa? Kellä on kanttia ottaa Jumalan valtuudet? Pimeää!

Niin on ulkonakin. Olkoon syyskuinen yö meille itse kullekin hellä ja rauhoittava, että jaksaisi taas arjessaan pinnistellä. Hyviä öitä ja tähtivöitä...!