Moi, sanoisin ja puristaisin kättänne, jos olisitte hollilla. Mutta näissä olosuhteissa se on tyydyttävä tekemään vain hengessä ja kuvaannollisesti.

Kuten yleisesti tiedetään, on tänään lokakuun 9.s ollen se Ilonan päivä. Ilona on paitsi kaunis nimi, niin kuvastaa se samalla jonkin asian vaikutusta yksilön mielentilaan positiviseen suuntaan. Mikähän tänä päivänä olisi ilonamme? Yhtenä tulee mieleen se, että elämme vauraassa ja vapaassa maassa, niinkuin se vain globaalissa kilpailussa on mahdollista.

Tänään tuli televisiosta keskellä päivää elokuva Punainen viiva. Tuo iki-Kiannon teos kertoo Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista sata vuotta sitten kainuulaisen korpiköyhälistöön kuuluvan Korpiloukon mökissä asuvan Romppasen perheen näkökulmasta. Harmitti, että se tuli sellaiseen aikaan, että ei päässyt katsomaan.

Sata vuotta sitten köyhyys oli sellaista, että siinä todella nähtiin nälkää eikä puhettakaan ollut mistään terveydenhuoltopalveluista. Kahviakin sai juodakseen vain jouluna. Ankarat olosuhteet sanelivat elämisen ehdot ja ihmiset saivat selvitä, miten parhaiten taisivat.

Köyhälistö pani toivonsa paremmasta elämästä punaisen viivan vetämiseen eli äänestämiseen noissa vaaleissa. Odotukset asioiden nopeasta korjaantumisesta olivat suuret. Samoin pettymys, kun vaalienjälkeinen arki koitti.

Korpiloukon kurjuus pikemminkin kulminoitui, kun punainen viiva oli vedetty ja sosialistit voittaneet. Kolme perheen lapsista kuoli kuumetautiin ja karhu tappoi perheen ainoan lehmän. Ei ehtinyt apu hätiin, ei puhettakaan.

Sen jälkeen, pikkuhiljaa tähän päivään tullessa on rakennettu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli, jonka periaatteena on huolehtia myös köyhimmistä ja heikoimmista. Joiltakin osin tuo periaate tuntuu alkaneen säröillä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa ja -hoidossa on paikoin puutteita, jotka eivät kuulu sivistysvaltion luonteeseen.

Hyvinvointiyhteiskunta on Suomen kilpailuvaltti, ei rasite. Yhteiskunnan sivistystasoa mittaa se, kuinka heikoimmista huolehditaan. Juuri nyt siinä on korjaamisen varaa.

Sairaanhoitohenkilöstön ammattijärjestö Tehy jätti tänään työtaisteluvaroituksen joukkoirtisanoutumisista ja ilmoitti palkankorotusvaatimuksekseen 24 % kahden ja puolen vuoden aikana. Tehy mittaa nyt käytännössä sen, kuinka poliitikot vastaavat ennen maaliskuun vaaleja antamistaan vaalilupauksista. Palkkakuoppa on koettu niin syväksi ja pitkään jatkuneeksi, että vaatimus on sen mukaan mitoitettu.

Suomi on nyt vauraampi, kuin koskaan. Kilpailukykyämme tuskin romuttaa, jos korjaamme vahvan talouden aikana yhteiskunnallisia vinoutumia. Hoitohenkilöstön palkkaus on yksi niistä. Hoidettavat tarvitsevat sitä apua heti. Nyt sitä on vara antaa, päinvastoin kuin 1907 Korpiloukon väelle ja muulle tuon ajan köyhälistölle.