Viileä aamu. Lämpötila jotain plus 2-3. Syksyn kirpeyttä ilmassa, värit jo haalistuvat alakuloisempiin sävyihin. Aamulla kuudelta on vielä melko pimeää. Suuria hanhiparvia suunnisti tänäänkin etelää kohti. Yksi ryhmä lensi kyllä suoraan kohti pohjoistakin. Toisinajattelijoita?

Tänään on Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä. Kiven oma elämä 1834-1872 oli enemmän tai vähemmän kärsimysnäytelmää. Hänen luovuuttaan se ei kuitenkaan lannistanut, päinvastoin. Hänen tiensä oli kivinen, tunnustus ja arvostus tulivat vasta paljon hänen kuolemansa jälkeen.

Seitsemälle veljekselle kävi paremmin. Veljekset olivat kapinallisia, jotka eivät noin vain purematta nielleet oppia kirjoista. He kävivät läpi oman kehitystarinansa, joka lopulta on aika lailla yleispätevä. Kapinaa seuraa yleensä sopeutuminen, yhteiskunnan jäsenyys ja joskus jopa ympäristön arvostus. Suurin osa ihmisistä valitsee aikanaan pienimmän riesan tien, järjellä.

Toinen Kiven merkittävimmistä teoksista on Nummisuutarit. Se on herkullinen kuvaus yksinkertaisesta vilpittömyydestä, viekkaudesta ja leuhkuudestakin. Samalla kertaa naurettava ja pettymystä kuvatessaan hyvinkin surumielinen. Sinisilmäisillä ei ole helppoa. Mutta Nummisuutaritkin päättyy hyvin ja toiveikkaasti. Kirjailijan itsensä elämä taas päättyi aika lailla onnettomissa olosuhteissa ja aikaisessa vaiheessa, unohdettuna.

Kiviset tietkin alkavat nyt olla liukkaita, koska yöt kylmenevät ja talvi kiertelee jo Suomen liepeillä puhallellen hyisiä henkäyksiään. Öisin tien pinnat usein jäätyvät ja lisäävät onnettomuusriskejä. Niiden toteutumisesta on uutisissa tänään kerrottiin.

Siispä aamulla jäitä hattuun, pitävät kengät jalkaan ja renkaat alle, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Hyvää yötä!