Piirteitä

Tiistai 4.9.2007 - Reiska

Nyt on Ansan päivä ja puolikuu. Kaksi viikkoa sitten oli Taunon päivä, jolloin sattui olemaan täysikuu. Kaikkihan muistavat Ansan ja Taunon, suomalaisten elokuvien sankariparin 1940-luvulta. Siis Ikosen ja Palon. Joku kytky tähänkin piti näköjään saada.

Olin tänään koulutuksessa. Siinä ei etsitty sisäistä sankaria tai edes konkaria. Etsittiin erilaisia ihmistyyppejä, luonteita ja niihin pohjaavia toimintatapoja suhteessa työhön.

 Koulutuksessa käytiin läpi myös ihmisen 7-vuotiskaudet. Sen mukaan minun pitäisi nyt elää menopaussia, jollainen kuulemma on miehilläkin. Sitten minulla pitäisi nyt olla rohkeutta tehdä hyvin itsenäisiä päätöksiä ja elää kuten haluan. Eikä montakaan vuotta kulu, kun hengen pitäisi puhjeta kukkaan ja pitäisi saavuttaa tyyneys elämän edessä. Toivotaan niin. Siinä sitä onkin puhkeamista.

 Luonneanalyysin perusteella arvioin olevani melankolikon ja flegmaatikon yhdistelmä. En sentään melanseteli. Melankolikollakin on kruunansa ja klaavansa. Sinänsä ihan mielenkiintoisia luonnetyypityksiä.

Suomessa on tutkittu, että kännykän käyttö ei aiheuta minkään sortin terveysriskejä. Täällä tuskin olisi muunlaiseen tulokseen voitu päätyä. Päinvastoin, nuorten rottien suorituskykyä kännykässä roikkuminen tuntikausia oli jopa parantanut. Toivoa siis on kai tässä vähän vanhemmallakin.

Säätila on vaihdellut, kuten syksyyn kuuluu. Leutoa, välillä paistetta, välillä sadetta. Metsällä on hyvä vaellella. Onneksi ansapyynti on kielletty.

Kekkosen syntymäpäivä

Maanantai 3.9.2007 - Reiska

Hei!

Tänään olen hajamielinen. Ostin kaupasta Kodin Putkmiestä ja tölkin olutta muun muassa. Meinasin ajatuksissani juoda Kodin Putkimiehen ja kaataa oluen viemäriin. Onneksi havahduin viime hetkellä.

Hajamielisyyteeni on varmaan syynsä, en vain muista mikä. Sitä kysymystä en siis voi tämän tarkemmin valaista. Joka tapauksessa Urho Kekkosen syntymästä on tänään kulunut 107 vuotta. Urkin presidenttikauden päättymisestäkin on kulunut jo yli neljännesvuosisata. Sen muistan.

Tietynlainen muoti-ilmiö nykyään on arvostella Kekkosta suomettumisen ja rähmälläänolon vertauskuvana. Monet tutkijoinakin itseään pitävät esittävät kyseisiä tulkintoja jälkiviisauden syvällä rintaäänellä.

On hyvä muistaa, että Kekkosen aikana Suomen naapuri Neuvostoliitto oli totalitaarinen, hyvin epäluuloinen suurvalta, jonka kanssa Suomi oli käynyt talvisodan ja jatkosodan. Kekkonen onnistui presidenttikausiensa aikana nyhtämään Suomelle pelivaraa lännettymisen suuntaan. Sen seurauksena meistä lopulta tuli myös Euroopan Unionin jäsenmaa.

Totta on, että Kekkosestakin tuli hajamielinen loppuvaiheessa. Hän oli tietyllä tavalla poliittisen valtapelin pelinappula suostuessaan viimeiselle kaudelleen. Hänen omakin arvostelukykynsä oli jo heikentynyt tuossa vaiheessa.

Niin että sattuu sitä paremmissakin piireissä, että hajamielisyys iskee ja arvostelukyky saattaa pettää. Siitä saa arkipäivässään muistutuksia tämän tästä.

Säätiedotus klo 19.05 Porvoon Hamarissa: Ulkona plus 14,1, sisällä 20,7. Ulkona tulee, sisällä tyyntä. Ulkona pilvistä, sisällä selkeää...Selvät syksyn merkit!

 

 

Syyskuu, syyskuu...

Sunnuntai 2.9.2007 - Reiska

Sunnuntai,toinen syyskuuta. Suomen Tero Pitkämäki voitti juuri maailmanmestaruuden miesten keihäänheitossa yleisurheilun mm-kisoissa Osakassa. Hän heitti ainoana yli 90 metriä, tarkkkaan ottaen 90,33 m. Toiseksi tuli Norjan Andreas Thorkildsen 88,61 ja kolmas oli USA:n Breaux Greer 86 ja risat. Pitkämäen voitto oli Suomen ainoa menestys kisoissa. Hyvä edes niin.

 Sadetta aamupäivällä ja nyt klo 15 paistaa jopa aurinko. Ilman lämpötila on lähes plus 16. Ilman lämpötilaa olisi aika ankea olo. Tai vielä pahempaa, ei olisi oloa ollenkaan.

 Tänään on 70 vuotta Pentti Saarikosken syntymästä. Tuo sanallinen huippulahjakkuus ehti paljon lyhyehkön elämänsä aikana. Erityisen tunnetuksi hän tuli käännöksistään ja runoistaan. Kirjallisten käännösten lisäksi hänen elämänsä sisälsi melkoisia käännöksiä muutenkin. Alkoholi oli vahvasti kuvassa mukana lähes koko ajan. Niin se on monella muullakin luovalla ihmisellä. Miksikäköhän?

Sitä tämmöinen pullianderi kuvittelee, että aivojen toimivuus on luovuuden perusta. Suuret alkoholimäärät rassaavat eniten aivoja. Kuinkahan luovia esimerkiksi Saarikoski tai Eino Leino olisivat olleet raivoraittiina? Vai olisivatko he olleet peräti keskinkertaisuuksia?

Vai perustuuko koko juttu siihen, että alkoholi avaa yhteyden tunteisiin ja alentaa kynnystä ilmaista niitä? Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta kysynpähän vain. Taiteiluahan on perinteisesti pidetty enimmäkseen huuhaa-toimintana ja taitelijoita syytetty veronmaksajien niskoilla lepäilystä.

Siispä pienessä hönössä on helpompi ilmaista tunteitaan ja siitä voi tulla ammattitauti, jos ammatiksi valikoituu tunteitten ilmaiseminen eli vaikkapa runoilu tai maalaus.

Mutta helppoa ei kuitenkaan ole kellään, se on saletti. Minkä joku yhdessä asiassa voittaa, niin sen hän jossain toisessa menettää. Ja niin maapallo pyöriskelee aikansa, kunnes aurinko palaa loppuun. Mutta sehän ei sentään vielä ihan huomenna tapahdu.

Kesän viimeinen päivä...

Perjantai 31.8.2007 - Reiska

Elokuun viimeinen päivä on tänään. Kesä päättyy, aamulla oli Porvoon seudullakin vain kolme astetta plussalla seitsemän aikoihin.  Akun pitäisi olla täynnä, virtaa riittää ja ideoita pursuta aitoon stahanovilaiseen tyyliin.

Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta prinsessa Dianan kuolemasta. Julkkiksilta on kyselty, missä olit kun Diana kuoli. Kukaan heistä ei vastannut, että ei mitään havaintoa. Prinssessuus on monarkioissa merkittävä, mutta että se on sitä myös tasavaltamme medioissa. Se pistää miettimään.

 Muuten tositvtähdet Tiina Bigbrother ja Risto Maajussi hallitsevat lööppejä. He ovat olleet silleen, ehkä tai ei sitä varmuudella tiedä...

 Syksy tuo tullessaan punaista puolukkaa ja ruskaa pakkasella. Ei se hullumpaa ole. Mukava ajatella, että metsään pääsee omin avuin. Sitä voi ottaa vaikka eväät mukaan ja kahvia termariin ja istahtaa kannon päähän. Syksyinen luonto on myös kiitollinen kuvattavas siis valo-. Vähästä se köyhän mieli ilahtuu.

 Jos tavoitteena on normien vähintään 14-kertainen ylittäminen ja työn sankarin ansiomerkki stahanovilaisittain, niin kannon päässä istuskelu ei tietenkään silloin kertakaikkiaan käy. Pitää simona heilua ympäriinsä ja koittaa saada astiat täyteen, mitä nyt milloinkin keräilee.

Syksyllä aivotoiminta on yleensä vilkkaimmillaan. Sitä ikäänkuin näkee mahdollisuuksia kaikkialla. Viiden minuutin jälkeen kohtaus menee kyllä ohi. Vakavasti puhuen ihminen itse voi eniten vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Vaikka olisi aloittanut taipaleensa töllin mailla, voi myöhemmin elättää itsensä vaikka mallin töillä. Sellaisiakin tuhkimotarinoita tunnetaan.

Vaikka siis kesä mennyt on niin toisaalta vielä on kesää jäljellä, virallisesti kymmenisen tuntia. Sitten saapuu syyskuu ja lämpö jää vain sydämeen. No huh huh! Että semmosta klisettä tällä kertaa pukkaa.

 

 

Oho...

Torstai 30.8.2007 - Reiska

...sano Eemeli. Se on Eemelin päivä ja pohjoisimmassa Suomessa on satanut lunta. Itse olen niin etelärannikolla, että olen tipahtamaisillani mereen. Tarkkaan ottaen Porvoossa, jossa nyt on tyypillinen epävakainen alkusyksyn sää. Tai oikeastaan, nythän on virallisen kesän toiseksi viimeinen päivä. Miksiköhän koskaan ei luvata vakaista säätä, vaan useimmiten epävakaista?

 Epävakaus ja epävarmuus toisaalta ovat lähes ainoita vakaita ja varmoja asioita tässä elämässä ja maailmassa. Tämän hetken toiminta osoittautuu luultavasti huomenna vääräksi. Tai tutkijat osoittavat sen myöhemmin virheelliseksi, jos kysymyksessä on joku vaikutusvaltainen yksilö. Saattaa lopulta olla aika pienestä kiinni, mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä. Se perustuu pitkälle ihmisten kulloisiinkin mieltymyksiin.

 Tavallisella sukankuluttajalla se ei ole niin nuukaa. Lähiympäristöön ja yksilötasolla kulloisillakin ratkaisuilla kuitenkin saattaa olla hyvinkin dramaattinen vaikutus.

Ihminen soutaa yli tuulista järveä. Menneisyys näkyy, tulevaisuutta ei ja nykyhetki muuttuu menneisyydeksi samassa silmänräpäyksessä. Nykyhetken valinnat ja ratkaisut saattavat olla töheröjä, vaikka soutaja yrittäisi kääntää päätään 360 astetta. Vene voi helposti karahtaa kiveen.

Olipahan vertauskuvaa! Mutta jos niin käy esimerkiksi ihmissuhderintamalla, niin tuo otsikossa mainittu kommentti on useimmiten lievimmästä päästä. Suomalaiskansallisen apusana-arsenaalin lisäksi usein asioita setvitään kättä pitemmällä, jopa suomalaisen empatian pitkälle viedyllä ilmentymällä: Huolehditaan lähimmäisen raudantarpeesta annostelemalla se ihon läpi keuhkoihin. Sieltä se ei kyllä tutkimusten mukaan oikein imeydy.

Kohta ei enää tarkene pipotta. Muista pipokaupassa oikea koko. Sillä on väliä. Palaillaan!

 

 

Terve sielu

Keskiviikko 29.8.2007 - Reiska

Kello on jo 22.05 kun istahdan tähän masiinalle. Televisiossa joku asiantuntija sanoo, että liiallinen kestävyysharjoittelu voi vaurioittaa sydäntä ja altistaa sydäreille. Juuri äskettäin Espanjassa Sevillan jalkapallojoukkueen 22-vuotias pelaaja menehtyi sydänkohtaukseen kesken pelin. Kohtuutta kaikessa, se taitaa lopulta olla avain terveyteen ja pitkään ikään.

Joku on sanonut, että terveellinen elämä ei pidennä ikää. Elämä vain tuntuu pitemmältä. Ei se kuitenkaan välttämättä niin ole. Pitää vain käyttää mielikuvitusta.

Suhtautuminen elämään ratkaisee paljon. Positiivisella asenteella ja huumorilla selvitään aika pitkälle. Rentoutumista ilman kemiallisia lisäaineita voisi opettaa lapsille jo alakoulussa. Jännittäminen syö ihmisestä energiaa uskomattoman paljon. Se voi aiheuttaa syrjäytymistä ja terveydellisiä haittoja ja tulla sitä kautta yhteiskunnallekin kalliiksi.

 Antaisin säätiedotuksenkin katsomalla ulos ikkunasta, mutta on liian pimeää. Oletettavasti siellä sataa ja lämpötila on jotain plus 8. Helteistä on kulunut noin viikko. Uusi kesä tuntuu olevan toivottoman kaukana. Mutta sekin on suhtautumiskysymys.

Tyhjiössä

Tiistai 28.8.2007 - Reiska

Tänään on Taunon nimipäivä ja täysikuun päivä. Tarkkaan ottaen täysikuun hetki oli kello 13.35, eli se sattui lähes kahvitaukoon. Taivas oli paksussa pilvessä silloin ja on nytkin, vähän ennen 20.30 tv-uutisia. Täysikuu jää siis tänään näkemättä.

 En kuulu kuuhulluihin, jotka täydenkuun aikaan saavat mystisiä oireita ja nousevat keskellä yötä ulvomaan kohti kuuta. Ja joku toinen jossakin vastaa. Minulla noita oireita saattaa esiintyä muulloinkin, ehkä ulvomista lukuunottamatta. Saatan pyöriä hikisissä lakanoissa ja aamusella huomata lähes hirttäytyneeni niihin.

Mitään erityistä raportoitavaa tästä päivästä ei ole. Sääli, koska se on sinänsä hyvin arvokas n. 16 tunnin valveillaolojakso ihmisen elämässä. Ostin sentään patjan. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin. Asuntoni mukavuusaste nousi selvästi. Olen vuoden nukkunut retkipatjalla silkkaa saamattomuuttani. Kävin sentään hölkällä vaan 5 km pururadalla aikaan 23.48.

 Niinpä aloin miettiä yksinäisyyden ja vapauden käsitteitä paremman puutteessa. Kumpi on pahempaa: sekö, että ihminen suljetaan sisäpuolelle vai ulkopuolelle? Vai onko sillä merkitystä? Kuka on riittävän kypsä osatakseen aidosti valita? No, johan oli kysymyksiä.

 Joskus riittää pelkkä tyhjiö ärsykkeillä ladatun päivän päälle. Silläkin uhalla, että se edistäisi dementiaa. Toisinaan voi aivot jättää narikkaan ja nollata mieli. Siksi en pysty kykenemään vastata noihin omiin kysymyksiini.

En kirveelläkään keksi tälle päivälle tämän kummempaa. Nähtävästi yöstä tulee pimeä ja sadekuuroinen. Näin on ennustettu. Siihen ennustukseen voi järkeväkin mies uskoa. Jatkoja!

 

Ken vois liekin sammuttaa...?

Maanantai 27.8.2007 - Reiska

Palomiehestä kertovassa tangossa Liljankukka todetaan, että Ken vois liekin sammuttaa. Häntä nyt tarvittaisiin Kreikassa, jossa raivoaa laaja ja tuhoisa, vasiten sytytetty metsäpalo. Kuolonuhreja palo on vaatinut jo lähes 60 ja tuli uhkaa mm. antiikin olympiastadionia. Tahallaan sytyttäminen edustaa täydellistä älyvapautta, etten sanoisi sekopäisyyttä.

 Toisessa tangossa Taisto Tammi ihan aiheellisesti lauleskelee, että "En ymmärtänyt, että liekin heitin  vaarallinen olla voi...". Niinpä, siinäkin onni ja tuhkakasa ovat samassa lauseessa. Psykiatrilla olisi töitä. Tai jollain sellaisella, joka lapioisi jäähilettä hatun täyteen.

 Liekinheittimestä saa aasinsiltainsinööri helposti kyhättyä yhteyden Suomen turvallisuuspoliittiseen selontekoon, jota aletaan pohjustaa tänään. Siinä päällimmäisenä asiana on Nato-jäsenyyden vaikutusten arviointi ja johtopäätökset.

 Onko Nato meidän turvallisuusvinkkelistämme sellainen, joka vois liekin sammuttaa jos meillä sellainen syttyisi? Toimiiko palokuntavertaus tässä yhteydessä? Välillä on vaikuttanut siltä, että järjestön johtava maa Yhdysvallat on veden asemesta suihkuttanut bensaa tuleen eri puolilla maailmaa.

Syksy on tulossa. Seitsemän aikaan oli lämpötila plus 7. Pääskyset ovat vanhan sanonnan mukaan lähteneet Perttulilta (24.8.) pois. Jos yksi pääsky ei tee kesää, niin ei se toisaalta sitä viekään. Mutta trendi on selvä.

Kaikki tuntuu joskus niin keinotekoiselta. Mutta onneksi vain joskus. Hyvää elokuun päivää.

 

 

Yleisurheilujuhlan alla

Perjantai 24.8.2007 - Reiska

Tänä aamuna heräsin ani (klo 6.15) varhain ukkosen paukkeeseen, salamointiin ja sateen kohinaan. Onneksi olin jo illalla nykinyt kompuutterin ja telkkarin töpselit seinästä. Lehden hakua varten piti laittaa sadetakki päälle, vaikka postilaatikko on vain noin 40 metrin päässä. Samalla kävi mielessä, että toivottavasti salama ei keksi iskeä korkeisiin puihin, joita pihapiirissä kasvaa.

 Onneksi ukkonen sen verran antoi periksi, että ehdin katsoa hetken aamuteeveetä. Siellä oli puhetta Osakassa alkavista yleisurheilun mm-kisoista. Toivottavasti niistä ei tule mömmöm-kisat, vaan kilpailijoita elähdyttää reilu ankaran harjoittelun, kaurapuuron ja mustikkasopan voimalla hankittu kilpailuhenki ja -kunto.

 Ensimmäinen finaali on miesten maratonjuoksu. Mara ei siis tälläkään kertaa osallistu 42,195 km juoksuun. Jos hän kerrankin osallistuisi, niin mikähän juoksu se silloin olisi? 

Tunnen maratoniin erityistä kiinnostusta siksi, että olen itsekin kaksi täys- ja muutaman puolikasmaratonin vetänyt. Saa nähdä, nouseeko suomalaisen kestävyysjuoksun pelastajaksi Janne Holmén, Jomalan poika. Häneen uskotaan. Peukkuja pidetään tietysti myös Francis Kirwalle, jonka päätavoite on juosta maaliin saakka. Aika vaatimaton minimitavoite huippu-urheilijalle. Sitä voisi kutsua varsinaiseksi pettymyksen ennaltaehkäisyksi.

Tähän väliin nyt on pakko lisätä asia, jolla ei kovin kaksista yhteyttä ole yleisurheilun mm-kisoihin. Uutisissa kerrottiin, että amerikkalaistutkijat ovat löytäneet miljardin valovuoden levyisen tyhjän kohdan avaruudesta. Toisaalta, joidenkin mielestä yhtä suuri tyhjä alue on penkkiurheilijoiden päässä. Tätä aasinsiltaa on hyvä edetä takaisin Osakaan.

 Tuollainen alue täynnä ei mitään avaa hulppeat näkymät sen hyödyntämiselle. Sinne vain kaikki pienet vihreät miehet ja naiset siirtokuntia perustamaan. Ei tule heti naapuri niuhottamaan, että teidän kuusen alaoksat tunkee meidän puolelle rajaa ja että koiranne louskuttaa yötä päivää. 

Suuret valkoiset miehet eivät moiseen pysty. He ovat lähinnä tyytyneet valtaamaan alueita täällä kotipallukallamme muilta roduilta ja kulttuureilta. Kuussa on häthätää käyty. Jotkut tosin väittävät, että kaikki tapahtui studiossa.

Mutta takaisin siis kisanäkymiin. Mitalitoiveet kohdistuvat lähinnä miesten keihä-ässä Tero Pitkämäkeen ja kiekossa uussuomalaiseen Frantz Krugeriin, jonka juuret ovat Etelä-Arfikassa. O-P Karjalainen voi moukarissa nappisuorituksella olla pistesijoilla.  Juoksulajeista ei paljoa ole odotettavissa. Janne Holménilla on maratonilla mahdollisuudet 12:n parhaan joukkoon hyvänä päivänä. Johanna Manninen saattaa selviytyä välieriin naisten 100 metrillä. Muut ovat enemmän tain vähemmän opintomatkalla.

Mutta tärkeintä urheilussakin - kuten elämässä yleensä- on rehti peli. Vaikka sen noudattaminen joskus pukkaa tuskanhikeä otsalle, niin vielä kenkkumaisempaa on rakentaa menestys valheelle. Eikä kysymys ole siitä, jääkö kiinni vai ei.

Tupii oo not tupii...?

Torstai 23.8.2007 - Reiska

Morjens sano komiat toisilleen! Otsikon kysymys on tietysti harhaanjohtavasti provosoiva. Tietenkin näillä näkymin tupii, eli olla. Siis reilusti oma ittensä, eikä välttämättä viimeinen moksiskaani. Moksis oleminen syö ihmistä, järsii ja kaluaa. Uskokoon ken haluaa...

 Sitä on mukava näin elokuisena päivänä miettiä sellaisia arkipäiväisiä asioita, kuten elämän tarkoitusta, maapallon tungosta ja yksinäisyyttä ja sitä kuinka vaikea ihmisellä on tulla itsensä kokoiseksi. Sellaiseksi yksilöksi, joka ei liioittele eikä vähättele asioita. Siis elää niitä vaan ja vaikkapa oppii niistä.

Se olisi mukavata, jos pystyisi oikeat asiat muistamaan ja oikeat unohtamaan. Joku nyt kysyy tietysti, että miten vasemmille asioille sitten kävisi? Mitä niille tehtäisiin? Vasempia asioita on kuitenkin puolet maailman asioista. No, hyvä on, tarkennetaan kaikkia saivartelijoita varten: Että oppisi unohtamaan ja/tai muistamaan oikeat oikeat ja oikeat vasemmat asiat. Ja että oppisi erottamaan ne toisistaan. Tämähän se vasta selvensikin asiaa.

Ei olisi pahitteeksi, vaikka jokaisen päässä asuisi kokenut pesäpalloilija. Sellainen pystyy herkästi erottamaan väärän oikeasta, eikä uhraa siihen energiaansa. Mutta vain harva meistä on sellainen.

 Saattaa tuntua kajahtaneelta, mutta joskus olen lähes vakuuttunut olemassaolostani. Harhaksi tämä on välillä turhan järjestäytynyttä ja monimutkaista. Kuka tällaisen harhan olisi vaivautunut  vain minua varten järkkäämään? Kokonaisia instituutioita, teollisuuden haaroja, työmatkaliikennettä, räntäsateita, saunailtoja, sotia, rauhoja, sydäniloja ja -suruja...Ei, kyllä tämän on pakko olla todellisuutta. Sitä paitsi tunnen monia, jotka niin vakuuttavat. Tunnen heidät hyvin, enkä voi epäillä heitä valehtelijoiksi. Siis olen.

 Ja koska aukottoman päättelyn jälkeen olen todellinen henkilö, fyysinen ja henkinen olio, niin mikään ei estä vapaata ideointia, jos kohta ei vapaata pudotustakaan. Kaiken tuon voisi vaikka hyödyntää ja brändätä perustamalla yleisasiantuntijatoimiston, joka palvelisi kaikkia jokaisella elämän osa-alueella kalliilla taksoilla. Perustihan Norjan prinsessa Märtha Louisekin enkelikoulun, johon opiskelijoita tuntuu riittävän. Se on siis suksee, joka hiihtokansasta puheenollen on aika luonnollista.

Mutta entä täällä suopotkupallon ja eukonkannon maassa? Karkoitettasiinko yleisasintuntija täältä alta aikayksikön ja evättäisiin häneltä prinssin arvo? Varmuuden vuoksi sekin voitaisiin tehdä, vaikka vain kerran olen kuninkaallisia edes vilaukselta nähnyt. He oliva ruotsalaisia.

 Totta puhuen, minulla ei ole harmainta aavistustakaan kuinka kävisi. Kannattakohan minun kuitenkaan lopulta perustaa tuota Yleisexperttioy:tä...?

 

 

 

Ukkosta ja ullakolla...

Keskiviikko 22.8.2007 - Reiska

Merkkipäivä tämä keskiviikko 22.8.2007. Eka blogi omilla kotisivuilla. Radiosta kuuluu Ylen aikaisen ohjelmaa säästä. Elokuun hellekausi purkautuu rajuna ukkosena täällä Uudellamaalla. Viranomaiset ovat varoittaneet rajusta myräkästä, raesateista, heinäsirkkaparvista, kulkutaudeista, nälkävuosista... Oho, meinasin päästä vauhtiin :-). Tuskinpa tästä mitään Sodoman ja Gomorran hävitystä tulee. Mutta meillä ukonilmassakin riittää ihmettelmistä.

 Todellisuudessa ukkoskuuro ainakin tulee. Porvoossakin jyrisee ja sataa. Mutta mikäs hätä tässä, sisätyö ja pitävä katto pään päällä. Kuulun siis maailman mittakaavassa järkyttävän etuoikeutettuun vähemmistöön. Tänne neljännen kerrokseen toimistoon ei yllä hallin hammas eikä ansa, vaan kammiostain korkeasta katselen ma Porvoon piirii...Erittäin harvoin tosin, koska pääosa ajasta menee tietysti työn tekoon.

 Vaikka Helsingin ja Porvoon välimatka on vain viitisenkymmentä kilometriä, tuntuu rajuilma aikalailla vesittyneen tällä välillä. Pahimmat vitsaukset ovat hyytyneet matkalle, eikä niitä toistaiseksi ole täällä näkynyt . Ukkosen liepeet vain hipaisivat mennessään.  Jatkuu illemmalla, sati vain sääolosuhteet sen sallivat...

Ja sallivathan ne. Porvoon Hamarissa on ilman lämpötila plus 19 ja ohutta yläpilveä. Saanen siis ilmoittaa, että vallitsevat erinomaiset marjastus- ja sienestyskelit. Palataan astialle...

 

 

 

 

Pitkä syksy

Lauantai 10.2.2007 - Reiska

Kuinka kukaan, koskaan, milloinkaan voisi ennustaa tulevaa, kun ei voi olla varma menneisyydenkään tapahtumista? Niistäkin on jokaisella vain oma, kapea tulkintansa.

Ja mitä se pitkä syksy tähän kuuluu? Ja mikä se on? No, ainakin täällä noin puolen kilometrin päässä Suomenlahden rannikosta on käytännössä vallinnut samanlainen keli lokakuusta helmikuun puoliväliin. Tällä hetkellä pitäisi olla paras hiihtokeli, mutta voi voi ja hui hai! Tein kävelylenkin tänään plus 4 asteen lämmössä eikä lumesta ole kuin rippeitä paikka paikoin. Ennustajat sanovat, että ilmaston muutos on jo täällä.

En pidä siitä. Pohjoinen napajäätikkö on jo 25 % sulanut ja saattaa sulaa kokonaan jopa 10 vuodessa. Viimeistään silloin siitä ei pidä moni muukaan.

Olen vanhanaikainen ihminen ja pidän reilusta talvesta. Näin pitkää syksyä en ole eläissäni kokenut. Tästä siirrytään suoraan kevääseen. Pohjoisessa on vielä edes lunta, vaikka lauhaa sielläkin on ollut.