Morjens sano komiat toisilleen! Otsikon kysymys on tietysti harhaanjohtavasti provosoiva. Tietenkin näillä näkymin tupii, eli olla. Siis reilusti oma ittensä, eikä välttämättä viimeinen moksiskaani. Moksis oleminen syö ihmistä, järsii ja kaluaa. Uskokoon ken haluaa...

 Sitä on mukava näin elokuisena päivänä miettiä sellaisia arkipäiväisiä asioita, kuten elämän tarkoitusta, maapallon tungosta ja yksinäisyyttä ja sitä kuinka vaikea ihmisellä on tulla itsensä kokoiseksi. Sellaiseksi yksilöksi, joka ei liioittele eikä vähättele asioita. Siis elää niitä vaan ja vaikkapa oppii niistä.

Se olisi mukavata, jos pystyisi oikeat asiat muistamaan ja oikeat unohtamaan. Joku nyt kysyy tietysti, että miten vasemmille asioille sitten kävisi? Mitä niille tehtäisiin? Vasempia asioita on kuitenkin puolet maailman asioista. No, hyvä on, tarkennetaan kaikkia saivartelijoita varten: Että oppisi unohtamaan ja/tai muistamaan oikeat oikeat ja oikeat vasemmat asiat. Ja että oppisi erottamaan ne toisistaan. Tämähän se vasta selvensikin asiaa.

Ei olisi pahitteeksi, vaikka jokaisen päässä asuisi kokenut pesäpalloilija. Sellainen pystyy herkästi erottamaan väärän oikeasta, eikä uhraa siihen energiaansa. Mutta vain harva meistä on sellainen.

 Saattaa tuntua kajahtaneelta, mutta joskus olen lähes vakuuttunut olemassaolostani. Harhaksi tämä on välillä turhan järjestäytynyttä ja monimutkaista. Kuka tällaisen harhan olisi vaivautunut  vain minua varten järkkäämään? Kokonaisia instituutioita, teollisuuden haaroja, työmatkaliikennettä, räntäsateita, saunailtoja, sotia, rauhoja, sydäniloja ja -suruja...Ei, kyllä tämän on pakko olla todellisuutta. Sitä paitsi tunnen monia, jotka niin vakuuttavat. Tunnen heidät hyvin, enkä voi epäillä heitä valehtelijoiksi. Siis olen.

 Ja koska aukottoman päättelyn jälkeen olen todellinen henkilö, fyysinen ja henkinen olio, niin mikään ei estä vapaata ideointia, jos kohta ei vapaata pudotustakaan. Kaiken tuon voisi vaikka hyödyntää ja brändätä perustamalla yleisasiantuntijatoimiston, joka palvelisi kaikkia jokaisella elämän osa-alueella kalliilla taksoilla. Perustihan Norjan prinsessa Märtha Louisekin enkelikoulun, johon opiskelijoita tuntuu riittävän. Se on siis suksee, joka hiihtokansasta puheenollen on aika luonnollista.

Mutta entä täällä suopotkupallon ja eukonkannon maassa? Karkoitettasiinko yleisasintuntija täältä alta aikayksikön ja evättäisiin häneltä prinssin arvo? Varmuuden vuoksi sekin voitaisiin tehdä, vaikka vain kerran olen kuninkaallisia edes vilaukselta nähnyt. He oliva ruotsalaisia.

 Totta puhuen, minulla ei ole harmainta aavistustakaan kuinka kävisi. Kannattakohan minun kuitenkaan lopulta perustaa tuota Yleisexperttioy:tä...?