Tänä aamuna heräsin ani (klo 6.15) varhain ukkosen paukkeeseen, salamointiin ja sateen kohinaan. Onneksi olin jo illalla nykinyt kompuutterin ja telkkarin töpselit seinästä. Lehden hakua varten piti laittaa sadetakki päälle, vaikka postilaatikko on vain noin 40 metrin päässä. Samalla kävi mielessä, että toivottavasti salama ei keksi iskeä korkeisiin puihin, joita pihapiirissä kasvaa.

 Onneksi ukkonen sen verran antoi periksi, että ehdin katsoa hetken aamuteeveetä. Siellä oli puhetta Osakassa alkavista yleisurheilun mm-kisoista. Toivottavasti niistä ei tule mömmöm-kisat, vaan kilpailijoita elähdyttää reilu ankaran harjoittelun, kaurapuuron ja mustikkasopan voimalla hankittu kilpailuhenki ja -kunto.

 Ensimmäinen finaali on miesten maratonjuoksu. Mara ei siis tälläkään kertaa osallistu 42,195 km juoksuun. Jos hän kerrankin osallistuisi, niin mikähän juoksu se silloin olisi? 

Tunnen maratoniin erityistä kiinnostusta siksi, että olen itsekin kaksi täys- ja muutaman puolikasmaratonin vetänyt. Saa nähdä, nouseeko suomalaisen kestävyysjuoksun pelastajaksi Janne Holmén, Jomalan poika. Häneen uskotaan. Peukkuja pidetään tietysti myös Francis Kirwalle, jonka päätavoite on juosta maaliin saakka. Aika vaatimaton minimitavoite huippu-urheilijalle. Sitä voisi kutsua varsinaiseksi pettymyksen ennaltaehkäisyksi.

Tähän väliin nyt on pakko lisätä asia, jolla ei kovin kaksista yhteyttä ole yleisurheilun mm-kisoihin. Uutisissa kerrottiin, että amerikkalaistutkijat ovat löytäneet miljardin valovuoden levyisen tyhjän kohdan avaruudesta. Toisaalta, joidenkin mielestä yhtä suuri tyhjä alue on penkkiurheilijoiden päässä. Tätä aasinsiltaa on hyvä edetä takaisin Osakaan.

 Tuollainen alue täynnä ei mitään avaa hulppeat näkymät sen hyödyntämiselle. Sinne vain kaikki pienet vihreät miehet ja naiset siirtokuntia perustamaan. Ei tule heti naapuri niuhottamaan, että teidän kuusen alaoksat tunkee meidän puolelle rajaa ja että koiranne louskuttaa yötä päivää. 

Suuret valkoiset miehet eivät moiseen pysty. He ovat lähinnä tyytyneet valtaamaan alueita täällä kotipallukallamme muilta roduilta ja kulttuureilta. Kuussa on häthätää käyty. Jotkut tosin väittävät, että kaikki tapahtui studiossa.

Mutta takaisin siis kisanäkymiin. Mitalitoiveet kohdistuvat lähinnä miesten keihä-ässä Tero Pitkämäkeen ja kiekossa uussuomalaiseen Frantz Krugeriin, jonka juuret ovat Etelä-Arfikassa. O-P Karjalainen voi moukarissa nappisuorituksella olla pistesijoilla.  Juoksulajeista ei paljoa ole odotettavissa. Janne Holménilla on maratonilla mahdollisuudet 12:n parhaan joukkoon hyvänä päivänä. Johanna Manninen saattaa selviytyä välieriin naisten 100 metrillä. Muut ovat enemmän tain vähemmän opintomatkalla.

Mutta tärkeintä urheilussakin - kuten elämässä yleensä- on rehti peli. Vaikka sen noudattaminen joskus pukkaa tuskanhikeä otsalle, niin vielä kenkkumaisempaa on rakentaa menestys valheelle. Eikä kysymys ole siitä, jääkö kiinni vai ei.