...sano Eemeli. Se on Eemelin päivä ja pohjoisimmassa Suomessa on satanut lunta. Itse olen niin etelärannikolla, että olen tipahtamaisillani mereen. Tarkkaan ottaen Porvoossa, jossa nyt on tyypillinen epävakainen alkusyksyn sää. Tai oikeastaan, nythän on virallisen kesän toiseksi viimeinen päivä. Miksiköhän koskaan ei luvata vakaista säätä, vaan useimmiten epävakaista?

 Epävakaus ja epävarmuus toisaalta ovat lähes ainoita vakaita ja varmoja asioita tässä elämässä ja maailmassa. Tämän hetken toiminta osoittautuu luultavasti huomenna vääräksi. Tai tutkijat osoittavat sen myöhemmin virheelliseksi, jos kysymyksessä on joku vaikutusvaltainen yksilö. Saattaa lopulta olla aika pienestä kiinni, mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä. Se perustuu pitkälle ihmisten kulloisiinkin mieltymyksiin.

 Tavallisella sukankuluttajalla se ei ole niin nuukaa. Lähiympäristöön ja yksilötasolla kulloisillakin ratkaisuilla kuitenkin saattaa olla hyvinkin dramaattinen vaikutus.

Ihminen soutaa yli tuulista järveä. Menneisyys näkyy, tulevaisuutta ei ja nykyhetki muuttuu menneisyydeksi samassa silmänräpäyksessä. Nykyhetken valinnat ja ratkaisut saattavat olla töheröjä, vaikka soutaja yrittäisi kääntää päätään 360 astetta. Vene voi helposti karahtaa kiveen.

Olipahan vertauskuvaa! Mutta jos niin käy esimerkiksi ihmissuhderintamalla, niin tuo otsikossa mainittu kommentti on useimmiten lievimmästä päästä. Suomalaiskansallisen apusana-arsenaalin lisäksi usein asioita setvitään kättä pitemmällä, jopa suomalaisen empatian pitkälle viedyllä ilmentymällä: Huolehditaan lähimmäisen raudantarpeesta annostelemalla se ihon läpi keuhkoihin. Sieltä se ei kyllä tutkimusten mukaan oikein imeydy.

Kohta ei enää tarkene pipotta. Muista pipokaupassa oikea koko. Sillä on väliä. Palaillaan!