Tänään on Taunon nimipäivä ja täysikuun päivä. Tarkkaan ottaen täysikuun hetki oli kello 13.35, eli se sattui lähes kahvitaukoon. Taivas oli paksussa pilvessä silloin ja on nytkin, vähän ennen 20.30 tv-uutisia. Täysikuu jää siis tänään näkemättä.

 En kuulu kuuhulluihin, jotka täydenkuun aikaan saavat mystisiä oireita ja nousevat keskellä yötä ulvomaan kohti kuuta. Ja joku toinen jossakin vastaa. Minulla noita oireita saattaa esiintyä muulloinkin, ehkä ulvomista lukuunottamatta. Saatan pyöriä hikisissä lakanoissa ja aamusella huomata lähes hirttäytyneeni niihin.

Mitään erityistä raportoitavaa tästä päivästä ei ole. Sääli, koska se on sinänsä hyvin arvokas n. 16 tunnin valveillaolojakso ihmisen elämässä. Ostin sentään patjan. Sitä ei ole tapahtunut aikoihin. Asuntoni mukavuusaste nousi selvästi. Olen vuoden nukkunut retkipatjalla silkkaa saamattomuuttani. Kävin sentään hölkällä vaan 5 km pururadalla aikaan 23.48.

 Niinpä aloin miettiä yksinäisyyden ja vapauden käsitteitä paremman puutteessa. Kumpi on pahempaa: sekö, että ihminen suljetaan sisäpuolelle vai ulkopuolelle? Vai onko sillä merkitystä? Kuka on riittävän kypsä osatakseen aidosti valita? No, johan oli kysymyksiä.

 Joskus riittää pelkkä tyhjiö ärsykkeillä ladatun päivän päälle. Silläkin uhalla, että se edistäisi dementiaa. Toisinaan voi aivot jättää narikkaan ja nollata mieli. Siksi en pysty kykenemään vastata noihin omiin kysymyksiini.

En kirveelläkään keksi tälle päivälle tämän kummempaa. Nähtävästi yöstä tulee pimeä ja sadekuuroinen. Näin on ennustettu. Siihen ennustukseen voi järkeväkin mies uskoa. Jatkoja!