Nyt on Ansan päivä ja puolikuu. Kaksi viikkoa sitten oli Taunon päivä, jolloin sattui olemaan täysikuu. Kaikkihan muistavat Ansan ja Taunon, suomalaisten elokuvien sankariparin 1940-luvulta. Siis Ikosen ja Palon. Joku kytky tähänkin piti näköjään saada.

Olin tänään koulutuksessa. Siinä ei etsitty sisäistä sankaria tai edes konkaria. Etsittiin erilaisia ihmistyyppejä, luonteita ja niihin pohjaavia toimintatapoja suhteessa työhön.

 Koulutuksessa käytiin läpi myös ihmisen 7-vuotiskaudet. Sen mukaan minun pitäisi nyt elää menopaussia, jollainen kuulemma on miehilläkin. Sitten minulla pitäisi nyt olla rohkeutta tehdä hyvin itsenäisiä päätöksiä ja elää kuten haluan. Eikä montakaan vuotta kulu, kun hengen pitäisi puhjeta kukkaan ja pitäisi saavuttaa tyyneys elämän edessä. Toivotaan niin. Siinä sitä onkin puhkeamista.

 Luonneanalyysin perusteella arvioin olevani melankolikon ja flegmaatikon yhdistelmä. En sentään melanseteli. Melankolikollakin on kruunansa ja klaavansa. Sinänsä ihan mielenkiintoisia luonnetyypityksiä.

Suomessa on tutkittu, että kännykän käyttö ei aiheuta minkään sortin terveysriskejä. Täällä tuskin olisi muunlaiseen tulokseen voitu päätyä. Päinvastoin, nuorten rottien suorituskykyä kännykässä roikkuminen tuntikausia oli jopa parantanut. Toivoa siis on kai tässä vähän vanhemmallakin.

Säätila on vaihdellut, kuten syksyyn kuuluu. Leutoa, välillä paistetta, välillä sadetta. Metsällä on hyvä vaellella. Onneksi ansapyynti on kielletty.