On siis perjantai ja 7.s päivä. Syyskuun eka viikko alkaa olla pulkassa. Toivottavasti pulkan luisto paranee entisestään syksymmällä ja talvemmalla. Ehkä niin käykin, jahka lunta sataa...

Tänään oli aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Niinpä soin itselleni huurteisen terassilla työpäivän jälkeen. Seuraavassa kertomuksessa tuosta hetkestä kaikki on muutettu sikäli, etteivät sivulliset joudu kärsimään.

Istuin siis terassilla, joka on vanha proomu. Viereiseen pöytään tuli 6-12 naista, ehkä suunnilleen ikäisiäni. Kutsun heitä jatkossa henkilöiksi sovinistin leiman välttämiseksi.

Kun henkilöt olivat istuutuneet ja siemaisseet ensimmäisensä, niin alta minuutin he alkoivat puhua laukeamisesta. No, ei sentään kannata pyörtyä. He eivät puhuneet siitä laukeamisesta, josta n. 98 % olisi voinut luulla. Mutta en olisi siitäkään hämmästynyt.

Kun väkeä lappoi siihen pöytään lisää koko ajan, niin poistuin yhden jälkeen. Kello oli tosin vasta n. 16.45. Pyöräilin asunnolleni ja ryhdyin viettämään asiallista normaaliviikonloppuani. Eikö kuulostakin ekstriimiltä? Mutta elämähän on.

Sen ovat osoittaneet mm. Sauli Niinistö kaatumalla rullaluistimilla, Ilkka Kanerva ajamalla mönkijällä nurin niskoin, Jyrki Katainen lupaamalla tasa-arvotupon, Jyri Häkämies nimeämällä kolmeen kertaan Venäjän merkittävimmäksi turvallisuushaasteeksemme...Mitähän vielä!?

Vaikka joskus tuntuu siltä, että tavallisuus alkaa olla harvinaista. Pitäiskö heittäytyä individualistiksi, yltiöyksilölliseksi. Vaikka taitaapa sitä semmoinen ollakin, tavallisuudestaan huolimatta. Tiiä häntä.