Sunnuntai 14. lokakuuta ja Elsan päivä. "Elsa, olet kohtalon lapsi. Ma elon tiellä en pääse Onnen Satumaahan". Näin sydämeenkäyvästi riimitteli Martti "Huuhaa" Innanen joskus 1960-luvun lopulla tai 70-luvun alussa, en muista ihan tarkkaan.

Niinpä, kohtalon lapsiahan tässä ollaan itse kukin. Katselin eilen illalla teeveestä ensin dokumenttia Günter Grassista ja sitten hänen romaaninsa pohjalta tehtyä elokuvaa Peltirumpu. Se kuvaa natsismin valtaannousua Saksassa 1930-luvun lopulla. Päähenkilö on pieni Oskar-poika, joka päättää olla kasvamatta aikuiseksi.

Oskar saa kolmivuotispäivänään lahjaksi peltirummun, josta hän pitää kiinni kynsin hampain kaikkia auktoriteetteja uhmaten. Hänellä on salainen ase. Kun joku yrittää riistää Oskarilta hänen rumpunsa, hän kiljuu niin korkealta että kaikki lasit lähistöllä rikkoutuvat. Oskar käyttää falsettiaan myös kokiessaan laiminlyöntejä aikuisten, mm. äitinsä puolelta.

Oskar ei haluaa kasvaa aikuiseksi, koska hänen mielestään maailma näyttäytyy raadollisena ja rumana. Hän tarkastelee sitä lapsena mm. pöydän alla, jonka ympärillä aikuiset pelaavat korttia ja ryyppäävät. Se on vielä pientä siihen verrattuna, mitä natsit valtaan tultuaan tekivät.

Lapsia ja tietysti aikuisiakin jäi Hitlerin suuruudenhulluuden synnyttämän toisen maailmansodan jalkoihin. Vaikka siitä on kulunut jo yli 60 vuotta, niin demokratian etuvartiona esiintyvä USA pommittaa edelleen myös siviilejä ja lapsia, tällä kertaa Irakissa. Jos sivistyksen huippua edustava valtio tekee sellaista, niin mitä voi odottaa barbaarisemmilta voimilta?

Mutta jotta tämä blogi etenisi kuten tv 1:n lauantaiseura, niin jatketaan henkilökohtaisilla asioilla. Viikonlopun pyöräilysaldo on yhteensä 51 km vastatuuleen poljettuna. Lauantaina sentään aurinko paistoi vaikka pohjoistuuli tuiversikin. Siinä välissä pihan haravointia, huussin tyhjennystä ja puunkantoa. Liikuntasession kruunasi äskön tuo 25,5 km pyöräilyä vesisateessa, vastatuuleen ja n. 5 asteen lämpötilassa. Mukavaa! Taidan olla pösilö :-)

Päätän kirjoitukseni myös Huuhaa Innasen Elsa-tangon sitaattiin, joka tihkuu toiveikkutta ja positiivisuutta: "Sydämemme yhdessä onnesta löi. Liinapolle niityllä heiniä söi!" Särötöntä illan jatkoa!