Selvä pyy, sanoi Ketola jänistä. Hänellä linee ollut puutteelliset luonnontieteiden perustiedot. Toisaalta osa nykyisistä peruskoululaisista ei erota toisistaan kuusta ja mäntyä. Mihin sitä tietoa jossain asfalttiviidakossa tarvii, tiätsä vanha fossiili? Niin kauan ei ole hätää, kun pärjätään Pisa-vertailuissa.

Toisaalta, mitäpä tuosta! Meneehän meistä itse kukin välillä metsään, joskus perusteellisestikin tämän tästä ja tuon tuosta. Jotkut jopa päätyvät hevon kuuseen saakka. Missä tuon mystisen kuusen latva ja oksat tarkkaan ottaen tuulessa heiluvat, siitä ei ole mitään havaintoa.

 Tipattoman tammikuun aikana voi myös pyy olla selvä ja pysyä oksalla. Siihen on tyydyttävä, jos ei ei yhtään ole pyytä ole pivossa. Ihmisen ei kannata olla liian vaatelias. Kaunista on tyytyä vähään.

Minulle tuli tänään Amerikasta lähtenyt ketjusähköposti, jossa oli pitkä nimilista. Siinä vedottiin rattijuoppouden lopettamisen puolesta. Viestissä oli englannin ja suomenkielellä runo, jossa kerrottiin rattijuopon päälle ajaman henkilön tuntemuksista. Viestin lähettäjätaho oli siis amerikkalainen "Äidit rattijuoppoutta vastaan" -yhdistys ja tavoitteena on kerätä 5000 nimeä listaan. Panin nimeni riville 1306 vaikken olekaan äiti. Olen kuitenkin rattijuoppoutta vastaan. Pääosa rattijuopumuksista on selviä tapauksia. Se on ihmeellistä.

Vaikea sanoa, vaikuttaako tuollainen nimilista mitään ongelman korjaamiseksi. Eiköhän siinäkin tehokkain tapa liene, että lasta rakastetaan ja kunnioitetaan pienestä pitäen. Jos tai kun ihmisestä sen seurauksena kehittyy empaattinen yksilö, hän tuskin lähtee humalapäissään kaahailemaan autolla tai millään muullakaan vekottimella aiheuttaen surua ja tuskaa ympäristölleen.

Saatan olla sinisilmäinen vanha höppänä, mutta minusta ihmisen oman itsensä terve sisäinen arvostus on tehokkainta estämään häiriö- ja tuhokäyttäytymistä. Sääntöjä voidaan laatia ja rangaistuksia koventaa, mutta se ei auta jos ihminen ei piittaa.

Hupsista keikkaa, niin sitä vain on vuotta 2008 kulunut jo kaksi viikkoa. Edellisestä blogista on tapahtunut niin bal kauhiast, että sitä on enää turha yrittää paikata. Ilmastonmuutos kuitenkin voi edelleen hyvin.Tässä välissä ehti olla jo hieman talven tuntua täällä etelärannikollakin, mutta vesisateet ovat sulattaneet ja sulattavat lumen taas pois. Ulkona tuuli tuivertaa, joten mukava on viettä perjantai-iltaa neljän seinän kanssa, vähään tyytyen :-)

Reipasta mieltä itse kullekin ja hihittämisen, anteeksi, hiihtämisen riemua kaikille, missä ikinä olettekin. Nam!