Hyvää huomenta nimpparisankarit Helli, Hellin, Hellä ja Helle ja miksei kaikki muutkin! Ja onnea!

Onnea voi toivottaa myös vaalivoittajille, vaikka suurempi syy olisi toivottaa sitä häviäjille. Hehän sitä tarvitsevat, etteivät kutistuisi olemattomiin tässä kovassa myllerryksessä ja raadollisessa valtapelissä.

Nyt on siis kunnallisvaalien jälkeinen päivä ja luultavasti tähän mennessä innokkaimmatkin voiton juhlijat ja tappion surraajat ovat jo jotenkuten selvinneet. Lopulliset tulokset selvisivät joskus puolen yön hujakoilla.

Voittajien on helppo hymyillä ja tappion kärsineiden itkeä. Dejavú-ilmiö ei ollut kaukana, kun kuunteli puoluejohtajien ja -sihteerien kommentteja tulosten selvittyä. Kaikki olivat tehneet ankarasti työtä 110 lasissa ja kampanja oli positiivinen ja iloinen ja toiveikas ja kaikki olivat tehneet hiki hatussa työtä ja tunnelma kentällä oli hyvä ja kiitos kaikille, kiitos, kiitos, kiitos...

Voittajat eivät kehdanneet sanoa, että varsinkin humpuuki puri hyvin, suorastaan erinomaisesti. Eivätkä hävinneet kehdanneet sanoa, että humpuuki ei purrut juuri lainkaan näissä vaaleissa.

Vaalien voittajista kokoomus sai hyväosaisensa tehokkaasti liikeelle. Kokoomus ei ole hallituksessa ollessaan joutunut viemään kenkkumaisia viestejä rikkaalle perusäänestäjäkunnalleen. Heillä menee hyvin. Toivotalkoot pikantteine työkalurekvisiittoineen puri niihin, joilla toivoa on jo reilusti ennestään.

Perussuomalaisten populismi puraisi myös äänestäjiin kunnolla. Persun ykkösasiahan on, että EU on kaiken pahan alku ja juuri. Kukaan ei tullut vaalitenttien yhteydessä Timo Soinilta kysäisseeksi, että miten hän irroittaisi Suomen EU:sta niin, että maamme talous, työllisyys tai turvallisuus siitä vain vahvistuisivat? Terävät toimittajat eivät hoksanneet kysymystä asettaa, vaikka muuten vaalikeskusteluissa puhuttiin paljon muustakin, kuin kunta-asioista.

Keskusta sai taas viestinsä perille liiankin hyvin. Markkinavoimien hallitsemassa maassa ei voi harjoittaa aluepolitiikkaa menettämättä kannatusta Ételä-Suomen väestökeskittymissä. Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lakkautus kuumahiersi Lapin äänestäjiä. Siksi puolue meni paljon taaksepäin mm. Lapissa ja Oulussa. Saattaa olla, että osa kuuli väärin kehotuksen "äänestä kotiasi" ja jäi vaalipäivänä kotiin.

Demarien unelmat rupesivat suorastaan unettamaan. Kampanja oli puheenjohtajansa näköinen, mikä sinänsä ei kirjaimellisesti ottaen ole hullumpaa. Aika ilmava se kuitenkin kauniisti sanottuna oli. Urpilaisen puoluetoveri Erkki Tuomioja käytti siitä jopa ilmaisua "unelmahöttö". Vähän nyrpistellen se otettiin äänestäjien keskuudessa vastaan.

Nukkuvia oli kuitenkin näissäkin vaaleissa aivan ylivoimasesti eniten eli lähes 40 %. Ei siis kannata hirveästi paukuttaa henkseliä hieman nousseen äänestysprosentin takia. Emeritusprofessori Tuomo Martikaisen mukaan kotiin jäävät herkimmin ne, jotka ovat heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. He lienevät ymmärtäneet poliitikkojen viestin, että nykymaailmassa heidän hyväkseen ei ole kovin paljon tehtävissä.

Kaiken tuon vaalihärdellin seurauksena koin merkittävän huuhaa-elämyksen: On mahtavaa olla tavis, koska ei tarvitse kommentoida medialle mitään. Ne kuitenkin takertuvat epäoleellisiin asioihin ja mitä enemmän selittää, sen toivottomampaa se on. Tuon varmaan allekirjoittaa myös herra pääministeri.