Tervehdys!

Edellisen blogin jälkeen on ollut taas siitä erikoinen jakso, että maailmalla on tapahtunut erilaisia asioita. Viestivätkö ne toiveikkaasta muutoksen aamunkoista vai pettymyksen ja näköalattomuuden iltaruskosta, riippuu näkökulmasta. Vai viestivätkö ne jopa toivottomuuden kaamoksesta ja ihmisen rimpuilusta siinä? Aineksia kaikista kolmesta on.

 Aloitetaan mittavimmasta päästä käsin. Ilmaston muutoksen torjumiseksi ihminen joutuu vielä tinkimään paljosta. Tutkijat kyllä ovat erimielisiä ihmisen roolista siinä. Ei varmuudella tiedetä, muuttuisiko ilmasto joka tapauksessa vaikka kaikki saastepäästöt lopetattaisiin kuin seinään.

  Yhdysvalloissa tehtiin historiaa valitsemalla presidentiksi värillinen Barack Obama. Hänen kampanjointinsa perusteella pitäisi maailman johtavassa supervallassa tapahtua merkittävä muutos parempaan suuntaan Bushin kauden pohjanoteeraukseen verrattuna.

Toiveissa on, että Obaman valinnan seurauksena maan ääriuskonnollisten uuskonservatiivien vaikutus käytännössä heikkenee. Sen kannatuksen varaanhan Bush on sotapolitiikkansa rakentanut. Siinä ei juuri muuta perusteita sodille ole tarvittu kuin se, että ne muka ovat Jumalan oikeuttamia. Naurettavaa hölynpölyä! Bushin hallinnon oma ulkoministeri Colin Powell kyllästyi moiseen höpinään siinä määrin, että erosi kesken kauden ja oli vaaleissa tukemassa Obamaa.

Vaikka ruorimies vaihtui, niin iso laiva kääntyy hitaasti. Kuitenkin Obaman valinta herättää tiettyä toiveikkuutta, joka heijastuu koko maailmaan. Mutta muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi käydä huomispäivän tie?

 On yksin vaikeaa. Se kävi ilmi viimeistään, kun Jokelan koulusurman vuosipäivän alla haastateltiin Pekka-Erik Auvisen vanhempia. He kertoivat, kuinka poikansa oli joutunut yläasteella jatkuvan kiusaamisen kohteeksi ja jätetty yksin. Kieltämättä piti yrittää palaa niellä kurkusta, kun Auviset kertoivat tuskastaan ja surustaan, jonka tapahtuma aiheutti.

Piittaamattomuus ja julmuus osoittavat heikkoutta. Koulukiusaamisen aloittaminen saattaa olla kiinni harvoista henkilöistä. Osa liittyy kiusaajiin siitä pelosta, etteivät itse joutuisi kiusatuksi. Osa ummistaa siltä silmänsä, mutta kiusattujen puolustajia ei juuri ole. Nuo kiusaamisen käynnistämisen avainhenkilöt pitäisi saada kiinni ja tunnistaa hyvissä ajoin. Kiusaajatkin ovat useimmiten turvattomia kyheröitä. Siinä mielessä kiusaajien ja kiusattujen välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Kuitenkin kiusaamisen aiheuttamat henkiset vauriot voivat johtaa äärimmäisiin tekoihin, kuten Jokelassa kävi.

Useita nuoria on lehtitietojen mukaan viety pakkohoitoon nettiuhkailujen perusteella ja aseita on takavarikoitu. Yhden kouluiskun toteuttamisen poliisi esti viime hetkessä vain muutama päivä sitten. Eilen, Jokelan murhenäytelmän vuosipäivänä, useita kouluja tyhjennettiin uhkailujen takia.

Pitäiskö sivareita ryhtyä kouluttamaan kouluihin välituntijärjestyksenvalvojiksi, koska suurissa kouluyksiköissä opettajat eivät joka paikkaan ehdi? Opettajien pitäisi voida keskittyä varsinaiseen opetustyöhön.

Maailman taloustilanne on kiikun kaakun, mikä herättää ihmisissä epävarmuutta ja turvattomuutta. Globaalimaailmassa ollaan ns. samassa veneessä ja lumipalloefekti leviää nopeasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Siihen voi yrittää vaikuttaa jos jaksaa, tai vain seurata katseella.

Arkirealismin valossa aika kornilta tuntuivat kunnallisvaaleissa käytetyt sloganit toivotalkoineen, unelmineen ja koteineen. Ovatko vaaleissa nukkuneet ainoa ryhmä, joka todellisuudessa on ymmärtänyt mistä on kysymys? Tässä kohtaa laitan rastin ruutuun "en osaa sanoa".

Isänpäivä on ovella. Vaikka jotkut trendikkäinä itseään pitävät tahot vähättelevät isän merkitystä lapsen elämässä, niin onnea silti kaikille isille. Heidän toiminnallaan on kauaskantoiset seuraukset yksilön elämän mittakaavassa. Vastuullista hommaa siis.

Ja nyt ulukokausthele, koska on vapaapäivä. Jess!