Huomenia vain itsekullekin ja hyvä Aarren päivää! Vai pitäiskö sanoa, että Aarteen päivää? Ei sunkhan! Mutta suomalaiskansalliseen, vaatimattomaan tapaan niin kuitenkin kell´ onni tai aarre on ja niin edelleen.

Mutta mitä se tuommonen otsikko meriteeraa? Tulipahan mieleen siitä, että Martti Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, jota jo pidemmän aikaa on kieli pitkällä odotettu. Ahtisaari on kieltämättä palkintonsa väärtti kun ajattelee, kelle kaikille se on matkan varrella myönnetty.

Vanha kunnon UKK sanoi aikanaan, että Suomi on kansainvälisessä politiikassaan mieluummin lääkäri kuin tuomari. Tässä suhteessa Martti Ahtisaaren ajattelu jonkin verran eroaa UKK:n linjauksista. Ahtisaari painottaisi enemmän poliisinkin roolia suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa.

Martti Ahtisaari ajaa nimittäin Suomen Nato-jäsenyyttä siksi, että Suomi voisi entistä enemmän olla mukana Nato-vetoisissa kriisienhallintaoperaatioissa eri puolilla maailmaa. Naton turvatakuu jäsenmailleen ei tuoreen nobelistin kannanotoissa ole juurikaan tullut esille. Ahtisaari ei näe Venäjällä ja Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä mitään yhteyttä. Naton ja Venäjän suhteet eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset, joten Suomen liittyminen sotilasliittoon mitä ilmeisimmin lisäisi jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä.

Naton mahdollisia turvatakuita Suomi tarvitsisi nimenomaan Venäjän varalta. Nurinkurista olisi, että jäseneksi liittyminen luultavasti lisäisi tuota turvatakuutarvetta. Maantiede ei ole edelleenkään muuttunut. Kansainväliseen kriisienhallintaan osallistumiseksi emme tarvitse Nato-jäsenyyttä. Nykyisen kaltainen yhteistyö siinä mielessä riittää hyvin. Minusta Suomi ei ole kansainvälinen kummajainen siksi, ettemme kuulu sotilasliittoon. Jäsenyys toisi myös velvoitteta ja lisäisi paineita osallistua Irakin ja Afganistanin kaltaisiin maailmanpoliisioperaatiohin, joita Yhdysvallat toteuttaa.

Ahtisaaren Nobel-palkinto tuli ansaitusti hänen elämäntyöstään. Se ei kuitenkaan sinänsä tee hänen Nato-kannoistaan sen painokkaampia. Nobel-toimikunta koostuu ihmisistä, eikä palkinnon myöntäminen tee sen saajasta jumalaa, jonka kannanottoja kaikki kilvan hymistelevät.

Tänään sattuu olemaan myös uskonpuhdistuksen muistopäivä. Martti Luther on yksi historiaamme eniten vaikuttaneista henkilöistä, eivätkä nekään vaikutukset pelkästään positiivisia ole. Ne kuitenkin loivat pohjaa länsimaiselle, järjestyneelle yhteiskunnalle. Tietysti tänään voi asettaa kysymyksen, että kuinka järjestäytynyt yhteiskunta on? Euroopan alueella se on kohtuullisen järjestynyt, monenlaisista lieveilmiöistä huolimatta. Pääosalla alueen ihmisistä menee suhteellisen hyvin ja rauhallisesti.

Uskonasioissa on kuitekin paha mennä saarnaamaan ehdotonta totuutta, koska se ei ole kellään tiedossa. Erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä pitää suvaita, kunhan eivät tule ihan silimille hyppelemään. Tuo oli riittävän ylevä lopetus tälle sunnuntain blogille. Aurinko alako paistamaan siihen laihin, että ulukoilu on nyt paikallaan, vaikkapa paikallaankävely :-). Virkistävää lokakuista sunnuntaita!