Päässäni soi J. Karjalaisen "Natisuta hetekata", joka on uusi levy ja jota soitetaan radiossa jatkuvalla syötöllä. Mutta ei nyt siitä ole kysymys, vaikka tuo otsikko muistuttaa japania.

Olen syntynyt 1950-luvulla, jolloin ilmeisesti jo laivat oli rautaa ja miehet puuta, hiiohoi. Joskus aikaisemmin se oli päinvastoin. Kuitenkin vielä silloin asialinja merkitsi jotakin. Ei ollut jatkuvaa galluppia ja imagotutkimusta. Riitti, kun vaaleissa äänesti Kekkosen valitsijamiehiä ja kuunteli ratiosta monotonista tulosluentaa: "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen........"

Siispä minua tympäisee tuo nykyinen imagovouhotus. Media muokkaa mielikuvia siitä, ketä on trendikästä kannattaa. Isolla osalla mediaa on oma lehmä ojassa, ketä se tukee ja ketä se mollaa. Kokoomusta ja sen johtavia nimiä hehkutetaan, koska tavoite on Suomen Nato-jäsenyys mahdollisimman pian. Kokoomuksen saadessa riittävän värisuoran hallitukseen ja tasavallan presidentiksi, se tuon sotilasliittoon liittymisen toteuttaa.

En esimerkiksi ymmärrä Sauli Niinistön ylivoimaista suosiota. Miehellä on asialistallaan  tasan kaksi asiaa. Toinen on valtion velka ja toinen on Suomen Nato-jäsenyys. Niinistö profiloitui edellisen laman aikana tiukkana säästölinjan miehenä. Ladun tosin siinä suhteessa aukaisi Ahon hallitus ja sen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Sauli Niinistön ei siihen pakettiin tarvinnut tuoda mitään uutta ja omaperäistä. Kirjastopalvelujen muuttaminen maksulliseksi lienee ollut hänen merkittävin uusi ehdotuksensa. Niinistö edustaa eliittiä, eikä asia siitä millään iskulauseilla muuksi muutu.

Niinistö ei ole mikään visionääri vaan hän on puhtaasti kamreerityyppi. Mitään uusia keskustelunavauksia hänen suustaan ei ole kuultu esimerkiksi siitä, miten kansalaisten syrjäytymistä vastaan voitaisiin toimia. Osa kansalaisista nielaisi nahkoineen karvoineen Niinstön sloganin "työväen presidentti" ja "vastakkainasettelun aika on ohi". Ei se toteamalla poistu. Sen eteen pitää tehdä töitä.  Mutta hällä väli, kun imagomittarit on punaisella.

Mitä ilmeisimmin ihmiset yhä useammin äänestävät pinnallisten imagotekijöiden perusteella, joita mediassa jauhetaan. Ne ovat hataria perusteita äänestämiselle, minusta ainakin.

Otsikon kysymykseen vastauksena on, että joo, valitettavasti yhä enempi. Täytyy vain koittaa kärsiä, sano sika. Vai norsuko se oli...