Aleksanteri I matkalla Porvoon kirkkoon

...olo makeeta on, päivä jokainen onhan korvaamaton? No, joo, miksipä ei. Mutta tämä siirtymävaihe siihen kerta kerralta tympäsee ja typistää viikonloppua kokonaisella tunnilla. Puhumattakaan heräämisen vaikeutumisesta. Sehän tietää kokonaisen tunnin aikaistuista. Hui! Meikäläisellä sopeutuminen mihin tahansa uuteen kestää vähintään 3 vuotta, mutta tähänkin pitäisi sopeutua yhden vuorokauden aikana. Epistys.

Minusta koko kesä- ja talviaikaerottelu on keinotekoista. Pärjättiinhän tuota ennenkin, eikä maapallo nyrjähtäny radaltaan kolkkoon, tyhjään ja loputtomaan avaruuteen. Siellähän me nytkin toki ollaan, mutta sentään radallamme, joka on osa järjettömän isoa systeemiä.

Täällä Porvoossa oli eilen iso juhlapäivä eli Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlavuoden pääjuhla. Suomi siirtyi 1809 Ruotsilta Venäjän vallan alaisuuteen kuitenkin niin, että keisari Aleksanteri I antoi Suomelle pitkälle menevän itsehallinnon.  Tuosta voi katsoa alkaneen Suomen valtiollisen olemassaolon, joka huipentui itsenäisyysjulistukseen 6.12.1917.

Jos on maapallo pieni tekijä avaruudessa, niin pieniä lastuja ovat ihmisetkin historian virran laineilla. 200 vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Muutos kuitenkin on ollut rajua. Jos muutos kiihtyy samalla vauhdilla, kuin esimerkiksi viimeisen 50 vuoden kuluessa, ei tohdi edes kuvitella, miltä maailma näyttää kahdensadan vuoden päästä. 

Muutoksesta otettakoon esimerkiksi facebook. Kyseinen naamakirja on ladattu ominaisuuksilla, jotka vastaavat sen jäsenille oleellisiin kysymyksiin. Siellä saa punnitun vastauksen mm. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka ruotsalainen olet? Mitä kansallisuutta oikeasti olet? Ketä Pasila-hahmoa muistutat eniten? Ketä salkkarihahmoa muistutat eniten? Tai kuka olet muumeista? Noitten esimerkkien avulla ihmisellä on mahdollisuus löytää mahdollisesti hukassa oleva sisäinen minuutensa, tai ehkä jopa kissuutensa. Mullekin on selvinnyt, että oikeasti olen Kyösti Pöystin kaltainen sveitsiläinen.

Sitkeästi me suomalaisetkin olemme häläkkäröineet tällä 337 000 neliökilometrin pläntillä kaikkiaan jo n. 7000 vuotta, vaikka joskus on lyöty päätä myös Karjalan mäntyyn. Tätä aikaa sävyttää kova itseruoskinnan tarve sodan jälkeisestä ajasta. Antakee armoa. Ei se aina niin heleppoa päättäjilläkään ole, aatteleppa ite omalle kohalle. 

Vaikka tässä on alleviivattu ihmisen pienuutta, niin jokainen on silti tärkeä omassa elämässään itselleen ja lähiympäristölleen. Niin että ei sitä sentään kannata ihan läskiksi lyödä, vaan koittaa olla tormakkana ja teerevänä sen aikaa, kun täällä keikkuu. Tässäkin on hyvä soveltaa huippu-urheilun taattua menestysreseptiä: teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Pirtsakkaa kesäaikaa €;-g<-=.