Nyt on maanantai ja Aslakin päivä. Vajaan viikon päästä siirrytään jo kesäaikaan ja huomisesta on viikko enää maaliskuuta jäljellä. Vaikka suhtaudun stoalaisella tyyneydellä maailman tapahtumiin, niin kuitenkin apua, siis mä en kestä!!!

Tuo asenne auttaa minua kestämään. On niin paljon falsetissa ihmeteltäviä asioita, joita mä en siis kestä! Kuten nyt kourallista kansallismielisiä yövartija- liikkeen ja nashi -järjestön miehiä ja naisia. Vai ovatko he nyt poikia ja tyttöjä? Aivan valtaisa mediakohu muutaman mielenosoittajan takia, mikä tietysti edistää Sofi Oksasen ja Imbi Pajun neuvostoaikaa arvostelevan kirjan menekkiä. Jos eivät toimittajat olisi pitäneet niin kovaa metakkaa asiasta, olisi mielenosoitusta tuskin kukaan edes huomannut.

Professorismies Tauno Tiusanen piti tuota mielenosoitusta jopa Kremlin provokaationa. Jos niin on, niin aika laihoilla eväillä nykyään pääsee provokaatiosarjaan ja osoittamaan, että Suomi on edelleen Venäjän alusmaa. Iso kohu mitättömästä asiasta palvelee tietysti myös niitä, jotka ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä.

Oli miten oli, niin politiikan paistinpannulle kasataan aina silloin tällöin vanhoja aineksia lämmitettäviksi. Usein niistä lauotaan kiistattomia totuuksia jälkiviisauden tuomalla varmuudella. Historiaa voi tulkita, virheitä osoittaa ja niistä oppia, mutta kiihkoilemaan ei menneisyyden takia kannata ruveta. Ei kansakuntien kuten ei yksilötasollakaan. Kelloa ei voi kääntää taaksepäin. Ja jos vanhoja aineksia liikaa kuumennetaan, ne saattavat palaa pohjaan eli returnera till botten. Ylen aikaisen toimittaja Olli Pekka Ihamäki oli innoissaan siitä, kuinka tunteella pitää keskustella historiasta. Minusta siinä juuri päinvastoin kannattaisi käyttää kylmää järkeä ja harkintaa sekä analyyttista ajattelua. 

Mauno Koivistoakin on vaadittu pyytämään virolaisilta anteeksi sitä, että Suomi ei parikymmentä vuotta sitten selkeämmin liputtanut Viron ja muitten Baltian maitten itsenäisyyden puolesta. Koivisto oli aikanaan pidättyväinen, koska arvioi, että tilanteen mahdollisen kärjistymisen seurauksena ei todellista apua noille maille olisi kyetty antamaan. Järkeenkäypää. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei tiukan paikan tullen pysty toteuttamaan.

Mitäs mä sitten seuraavaksi kimittäen ihmettelisin? Ai siis sitä, että aappuuuvaa, mä en oikeasti todellakaan kestä formula ykkösten uutta pistelaskusysteemiä, jos se menee läpi. Siis että vain voitot ratkaisevat mestarin. Enkä sitä, että Massa ja Hamilton olisivat ykkösiä ja Räikkönen sekä Kovalainen kakkosia. Sitä mä en siis kestä, nou zääns, mä rupeen kimittään!!!

Kaikkea muuta mä joteskin kestän. Kuten senkin, että tanssii tähtien kanssa aina joku putoaa ja että tuomarit saavat purkaa omia turhautumiaan siinä. Putoaahan sitä meteoriittejakin.

Aurinko on kuulemma nyt viileässä vaiheessa, vaikka eipä sitä juuri täällä maalla huomaa. Ei tosin kaupungissakaan. Sen takia ei siis tarvitseisi sonnustautua ylimääräiseen tikkuriin tai sarkapuseroon. Keväthän tästä tulee. Siis kääk, apua, mä en kestä....:-)