Dobryj vetser ja sillä lailla.

Eilen täällä Porvoossa piipahti suuren itäkeskuksen johtomies, Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev. Haloska emännöi ja perässä käveleskelivät myös ulkoministerit Lavrov ja Stubb sekä kaupungin nokkamiehiä ja -naisia. Ilma oli kuin morsian ja morsian oli kuin ...:-)

Suomalaistoimittajat jumittuivat siihen kysymykseen, että eikö oikesti, tosiaan ja varmasti Venäjältä voisi meikäläiset ostaa tonttimaata. Vastauksen jälkeen siihen palattiin sen verran useasti uudelleen, että Tarja Halosen käämitys rupesi savuamaan. Kallisarvoiset vähät kysymysmahdollisuudet hukattiin tuohon kutakuinkin yhdentekevään asiaan. Medvedeviä ehkä hiukka hymyilytti tuo jankkaaminen, ainakin se siltä näytti.

Vierailua pidettiin kuitenkin onnistuneena, kuten se ympäripyöreydessään varmaan olikin. Mutta niinhän lähes kaikki viralliset vierailut ovat. Joskus vieraat haukutaan omassa piirissä sitten, kun he eivät enää ole kuulomatkan päässä. Tässä tapauksessa en kuitenkaan usko niin olevan. Medvedevhän vaikutti tolokulliselta hepulta.

Näin huhtikuisen keskiviikkoillan ja ikärakenteen vinoutumisen johdosta herkesin runolliseksi. Ikärakenteen vinoumaa hiukka oikaisevat lähes 60 000 uutta syntynyttä lasta vuonna 2008. Se on eniten 2000-luvulla. Hyvä, parit!

Mutta tuo runo, joka siis kuuluu sarjaan "tosiaan keksittyä", menee seuraavasti:

Otsikko,johdanto ja tapahtuman kehys:

Iltapala kurkussa - kurkkua iltapalalla,

ylähuuli leivällä ja sen alla

lepattava alahuuli plus leuto illan tuuli

Vanha mies

istuu yksin kuistillaan

Työura

naamaan uurtanut 

on vakojaan

Katsoo kaukaisuuteen

laskuun auringon

Ehkä jotain muistaa

aikaa

joka taakse jäänyt on

Kaipuu

päätään nostaa 

päiviin voiman

villin nuoruuden

puristaa silmänurkkaan

suolaisen kyyneleen

tai sytyttää

pilkkeen ilkikurisen

Niinpä niin, harasoo ja soromnoo, tavarits. Seuraavalla kerralla taas pelekkää suomia. Oukki doukki ja jeppistä.