Täällä välin on taas kulunut viikko edellisestä maanantaista. Tälläkin hetkellä nykyhetki muuttuu menneisyydeksi yhtä mittaa. Toisaalta tulevaisuuskin muuttuu nykyisyydeksi samassa tahdissa, joten ei tässä sen suhteen isompaa hätää ole.

Aina kannattaa aloittaa tärkeistä ja painavista asioista. Sellainen on, että Sauli Niinistöllä ja Jenni Haukiolla ei ole avioehtoa heidän oltuaan kaksi kuukautta naimisissa. Ajatella ja kuvitella, nääs nääs nääs! Enää puuttuu, että joku asiantuntijaexpertti tästäkin asiasta ylistää ja kehuu vesissä silmin nuoren parin ja erityisesti Saulin viisautta ja ylivoimaisuutta suhteessa kaikkiin muihin kanssakulkijoihinsa.

Tästä voikin sitten sujuvasti siirtyä vähäpätöisempiin asioihin, kuten esimerkiksi vapauden olemukseen tai ehkä jopa elämän tarkoitukseen. Ovatkohan liian isoja paloja haukattavaksi? Ei sitä tiiä, mutta saahan sitä ihiminen kokkeilla kaikenlaista.

On totuttu ajattelemaan, että länsimainen ihminenhän sitä vasta vapaa onkin, kuin taivaan lintu. On sananvapautta ja kokoontumisvapautta, saa jopa arvostella valtaapitäväisiä. Suurimmalla osalla on vapaus ostella kaikenlaista kivaa ja harva näkee nälkää. Länsimainen ihminen on jopa niin varma vapaudestaan, että hän on valmis markkinoimaan sitä asevoimin niille, jotka eivät muuten omaa parastaan ymmärrä. Kaikki hyvin?

Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa ja normivapaudella hintansa. Ihminen on syntymästään asti sidottu erilaisiin instansseihin ja niiden sanelemiin ehtoihin. Useimmiten se alkaa päiväkodista ja päätyy vanhainkotiin. Siinä välissä ihmisellä on oppivelvollisuus ja miehillä asevelvollisuus, koska pelko ja epäluulo ovat edelleen vahvoja elementtejä ihmisen olemuksessa. Sen takia pitää olla valmis pahimman varalle.

Ja jos hän toteuttaa luontaista kutsumustaan ja perustaa perheen, tietää se yleensä asuntolainaa ja pankkiin sitoutumista vuosikausiksi. Samalla se sitoo ihmisen työpaikkaansa, jotta hän velvoitteistaan suoriutuisi. Jos ihminen jaksaa pakertaa töissä, voi hän silloin tällöin piipahtaa jopa ulkomaille sivistymään tai muuten vain itseään grillailemaan.

Kaikella tuolla ihminen saavuttaa tietyt puitteet elämälleen ja se saattaa joillekin edustaa vapautta. Kuitenkin aika monella on kova hinku päästä pois työelämästä eläkkeelle, että ehtisi nauttia vapaudesta. Työhön suhtaudutaan hyvin kaksijakoisesti. Samaan aikaan itketään sen puutetta sekä sitä, että sitä on liikaa. Työnantajia syytetään ikäsyrjinnästä, mutta eläkeiän lopulta aika maltillinen ja pitkällä ajalla toteutuvaksi ajateltu nostoehdotus saa aikaan valtavan metakan.

Kyllähän ihminen voi valita toisenlaisenkin, normittoman vapauden, mutta silloin eläminen on paljon niukempaa. Jos isompia kriisejä tulee, on etua siitä, jos on oppinut tyytymään vähään ja saa sisältönsä elämään muusta, kuin kulutushyödykkeistä.  Kaikkea ei voi kuitenkaan saada ja tärkeää olisi, että jokaisella olisi mahdollisuus aitoon valintaan.

Kaikki voi olla pienestä kiinni. Sattuu vaikkapa huono tuulirako ja kaikki menee persiilleen. Ehkä siksi kannattaakin pysyä tukevasti maan pinnalla. Tuon elämän tarkoituksen taidan tällä kertaa skipata edullisempaan ajankohtaan :-)