Juhannuksesta on vasta yli kaksi kuukautta, joten juttua tänne blogipalstalle pukkaa siis yhtenään ajatusten virtaava vuo.

Johtuisko se siitä, että koko mies on ollut lomavaihteella ja aivot sen mukana? On tullut vietellyksi sekä varsinaista lomaa, että palakatonta ja mikäs hänessä. Loma kului, jos mahdollista, vielä tavallistakin nopeammin, koska se oli erityisen mukava. Aika ei siis aina etene samalla nopeudella, vaikka kellot niin tikittävät. Sitä todisti viime viikko, joka oli loman jälkeen eka töissä.

Tämän viikon sopeutumiseen kuuluu yleisurheilun Berliinissä järjestettyjen mm-kisojen päättymisestä aiheutuvat vieroitusoireet ja sisäinen tyhjyys. Kakkien aikojen keihäsfinaali lässähti suomalaisittain sairauteen, tekniikkaongelmiin, löperyyteen ja mihin lienee. Totuushan on kuitenkin se, että jo hopeaan olisi pitänyt terveenäkin nakata melkein nappiheitto, kultamitalista puhumattakaan. Niin että turha itkeä tuota. Ja jos keihäs ei suju, voi kokeilla vaikka naisten takaa-ajoa tai naisten kumpareita, sitten talavella. Jospa niissä tulis menestystä.

Alkukesästä vellonut vaalirahakohu on kesän mittaan tasoittunut. Kävi nimittäin ilmi, että lähes kaikki puolueet ovat samassa veneessä. Tiedotusvälineet sahasivat asiassa omaa oksaansa, koska vaalituethan päätyvät median ilmoitustuloiksi. Niillä taitaa mennä liian hyvin.

Toinen työviikko on siis jo maanantaissa ja virallista kesää on viikko jäljellä. Tästähän se taas lähtee. Tulee ruska ja pakkaset.  Rennosti se pitää ottaa, eikä väkisin päkistää. Siinähän sitä olis vaikka mottoa paremman puutteessa. Hyvää elekuun jatkoa ja kuutamoiltoja. Pallaillaanpa taas....