Pienimmän riesan tie

Tiistai 5.4.2022 - Repe

Tämä kevät on kylmä. Suorastaan hyytäväksi se on muuttunut Euroopan ilmapiirissä Venäjän hyökättyä hatusta vedetyllä syyllä Ukrainaan 24.2.2022.

Nevostoliiton paluuta jo vuosia haikailleen Vladimir Putinin hyökkäyssota on tehnyt Venäjästä hylkiön kansainvälisen yhteisön silmissä, mikä vahingoittaa myös Venäjää itseään. Ukraina tietysti on sodan suurin kärsijä.

Venäjän epärationaalinen hyökkäys Ukrainaan on saanut sen pienet naapurimaat kavahtamaan oman turvallisuutensa tähden. Suomessa päättäjien ja kansalaisten mielipide Natoon liittymisestä on kääntynyt päälaelleen, samoin Ruotsissa. Jos Natolla olisi palkinto jäsenhankinnan edistämiseksi, niin Vladimir Putin olisi vahvoilla sen saajaksi.

Vaikka  Suomen Nato-jäsenyyden hakeminen toteutunee, niin muutama perusfakta on syytä pitää mielessä. Jäsenyys epäilemättä parantaisi turvaa suoran sotilaallisen hyökkäyksen varalta. Maantiedettä se ei kumminkaan muuttaisi, vaan Suomi kuuluisi Venäjän näkökulmasta yksiselitteisesti vihollisleiriin. Tämä voisi aktivoida ja voimistaa maan harjoittamaa hybridi- ja kyber- ja mahdollisesti myös sotilaallista häirintää. Se heikentäisi arjen turvallisuutta. Lisäksi jäsenyys lisäisi paineita osallistua erilaisiin mahdollisiin maailmanpoliisioperaatioihin. Nato-jäsenyys myös jonkin verran lisäisi pysyvästi puolustusmäärärahatarvetta.

Miten vain, niin jäsenyyspunninnassa pitää ottaa huomioon eri skenaarioiden painoarvo ja todennäköisyys. Tätä päättäjät toivon mukaan myös tekevät. Pää on pidettävä  kylmänä, että tulisi valituksi pienimmän riesan tie.

Viikon keskiviikko 2

Keskiviikko 15.12.2021 - Repe

Iltaa!

Nythän on niin, että jouluun on aikaa 9 päivää. Sen näkee kalenterista. Muuten voisi luulla, että on lokakuu.

Vaikka välittömässä elinympäristössäni ei tapahdu juuri mitään, niin maailmalla tapahtuu. Korona jyllää ja omikron tulee. Kolmas rokotus tulee otettavaksi heti, kun se on mahdollista. Itselläni ei toistaiseksi ole oireita. Korona on kuitenkin niin salakavala, ettei se välttämättä aiheuta mitään oireita. Ulkona luonnossa liikkuessaan voisi herkästi tuudittautua ajatukseen, että koronaa ei ole. Mutta on se, vaikka sitä ei näe.

Joulupukin sen sijaan voi nähdä, vaikka häntä ei italialaisen piispakunnan hiipan mukaan ole olemassakaan. Niin ne illuusiot murenevat yksi toisensa jälkeen. Eipä tuo piispan näkemys kuitenkaan mitään jumalansanaa ole, vaan jokainen voi säilyttää pukkinsa edelleen. Toisaalta, maailmassa on aika paljon asioita, joita ei ole olemassakaan.

Illuusiot murenevat, aika rientää ja ihmiset vaihtuvat. Viikko sitten Saksan liittokansleriksi valittiin Olaf Scholz. Samalla päättyi Angela Merkelin 16 vuotta kestänyt liittokanslerius. Hänen aikakauttaan leimasi kiihkottomuus ja eleettömyys. Asialliset hommat johtajana hän hoiti hyvin. Ellun kana -osastosta en ole nähnyt tai kuullut uutisia. Viime aikoina pääministerimme Sanna Marin on kunnostautunut sillä osastolla. Häntä media onkin siitä riepotellut.

Niinpä niin, Suomessa on sananvapaus. Mutta entäs Sannan vapaus? Täh! Hyvää harmautta, ensiviikkoon!

Viikon keskiviikko 1

Keskiviikko 8.12.2021 - Repe

Hyistä huomenta!

Ulkona paukkuu nimittäin -20 asteen pakkanen. Tai ei se nyt juuri varsinaisesti pauku, niin kuin ennen vanhaan maalla pihapiirin rakennusten nurkissa lauhtumisen alkaessa. Talvi on tullut tällä kertaa sekä kalenterin että säätilan mukaan. Lunta on täällä Porvoon korkeudella maassa sentti tai pari.

Tällä viikolla tapetilla ovat presidenttien Joe Biden ja Vladimir Putinin videopuhelu Ukrainan kiristyneen tilanteen johdosta. Sodalla uhkaaminen tuntuu edelleen toimivan, kun haluaa huomiota osakseen. Päteehän se joskus mikromitassa myös meidän tavisten keskuudessakin.  Suurvaltojen johtajien kohdalla siinä vain on se ongelma, että molemmilla on käytettävissään mittava sotakoneisto. Että ne jaksavat isot miehet uhitella, vaikka maailmalla olisi tähdellisempiäkin ongelmia hoidettavaksi. Ukrainalaiset varmaankin lähettävät Joulu-Putin konttiin toiveen, että Venäjä vetäisi joukot pois sen rajoilta. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan tuskin kuitenkaan nähdään. Sillä olisi siinä enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

Toinen puheenaihe liittyy kesto-ongelmaksi muuttuneeseen korona-pandemiaan. Ulkoministeri Pekka Haavistolla todettiin korona, jolle myös pääministeri Sanna Marin altistui. Siitä huolimatta hän lähti bailaamaan helsinkiläiseen yökerhoon. Tähän yhteyteen sopii hyvin vanha viidakon sanonta: Älkää tehkö, niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon! Koronaan liittyvä puoleksi hyvä uutinen on, että ensitietojen mukaan rokote kuitenkin suojaa uusimmalta omikron-muunnokselta, joka lisäksi vaikuttaa olevan vallitsevaa delta-varianttia lievempi.

Itsenäisyyspäivä 104 vuotta oli maanantaina. Sitä vietettiin maltillisesti ja matalalla profiililla. Presidentinlinnan vastaanotto oli perutttu. Sen sijaan presidenttipari haastatteli muutamaa tavista ja kertoili sieniretkistään yms. Että semmosta.

Jatketaan!

Suurvallat avainasemassa

Keskiviikko 16.10.2019 - Reiska

Ruotsalaisen rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen SIPRI:n mukaan maailmassa käytetään asevarusteluun rahaa n. 10 kertaa enemmän, kuin kehitysapuun. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi kiireellisesti myös valtavaa taloudellista panostusta. Siihen ei tunnu liikenevän tarpeeksi.

Maapallon keskeiset toimijat, kuten Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Intia pitäisi saada aidosti kiinnostumaan ilmastonmuutoksen torjunnasta asevarustelun ja omien valtapyyteidensä turvaamisen sijasta. Vasta silloin voisi olla mahdollisuuksia sen torjuntaan riittävällä tehokkuudella ja nopealla aikataululla. Ei riitä, että EU yksin ajaa asiaa.

Suurvaltojen hegemonia-ajattelu vaikuttaa myös pienempien maiden voimavarojen suuntaamiseen. Siitä perimmältään johtuu myös esimerkiksi Suomen tarve uusia hävittäjäkalustoaan n. 10 miljardilla eurolla, vaikka rahalle olisi paljon muutakin käyttöä. Mikään maa ei kuitenkaan halua alueelleen sotilaallista tyhjiötä, koska historian valossa joku muu isompi voisi täyttää sen.

Asioiden tärkeysjärjestyksen radikaali muutos suurvaltojen osalta on välttämätön, jos maailman suuriin, akuutteihin haasteisiin halutaan vastata. Toistaiseksi siitä ei valitettavasti merkkejä juuri ole. YK:n tehtävähän se olisi ponnekkaammin ajaa asioita kestävään suuntaan.

Suosion salaisuus

Perjantai 1.3.2019 klo 21.05 - Reiska

Nän vaalien alla sitä tulee mm. pohdiskelleeksi, että miten rakentuu poliiittinen suosio tai sen puute.

Jos katsoo ulos ikkunasta tai menee vaikka kauppaan ei mistään suoraan voi päätellä, että työllisyys on neljässä vuodessa parantunut n. 140 000:lla uudella työpaikalla. Eikä kaupassa käydessään myöskään tule ajatelleeksi, että siellä voi käydä lähes milloin vain, koska aukioloajat on vapautettu.

Mutta jos avaa telkkarin, radion tai lehden syntyy vaikutelma, että  päättyvän vaalikauden aikana Suomi on dramaattisesti taantunut ja että hallitus on tehnyt kaiken täysin systemaattisesti väärin. Esimerkiksi THL totesi, että työttömien asema on heikentynyt. Se ei tietysti koske niitä n. 140 000 henkeä, jotka ovat saaneet töitä.

Tällöin kaikki negatiiviset asiat, kuten esimerkiksi viimeaikainen vanhusten hoivakohu ja maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset henkilöityvät yleensä pääministeriin ja näkyvät hänen suosiossaan.

Päivänpolitiikassa ns. kipeitä päätöksiä tekevät päättäjät menettävät suosiotaan. Poikkeuksen tästä teki aikanaan silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinstö, joka kunnostautui "köyhien kyykyttäjänä". Leikkauspolitiikka vain vahvisti hänen hänen kannatustaan median suosiollisella avustuksella.

Hallitus joutuu aina miettimään kokonaisuutta päätöksissään. Oppositio taas voi keskittyä ykstyiskohtiin. Siinä sen suosion salaisuus. Yksityiskohdat puhuttelevat äänestäjiä.

Eläkeläisukon elämää, osa 1

Maanantai 4.2.2019 klo 19.33 - Reiska

Maanantai 4.2.2019

Eläkeläisukon elämäni runsaan kolmenkymmen vuoden työhistorian jälkeen alkoi 1.9.2018, joten muutama kuukausi tässä on ollut aikaa siihen totutella. Kyllähän se tästä pikkuhiljaa. Parasta tässä on, että voi joka päivä valita, mitä tekee vai tekeekö mitään. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei parane päästää liian suureksi, koska siitä voi seurata totaalitylsistyminen.

Aamun uutisissa kerrottiin, että Matti Nykänen, yksi kaikkien aikojen parhaista mäkihyppääjistä oli yöllä yllättäen kuollut. Hän oli 55- vuotias eli nuorena siirtyi sellaiseen lentomäkeen, jossa ei alastuloa tarvitse tehdä lainkaan. Nykänen oli oman tiensä kulkija, niin hyvässä kuin pahassa. Huippu-urheilijan uran jälkeen hänen elämäntapansa lienevät vauhdittaneet lopullista lähtöä.

Toinen päivän kuolinuutinen oli tieto näyttelijä Ismo Kallion kuolemasta. Kallio oli monipuolinen näyttelijä, joka levytti myös muutamia kappaleita, esimerkiksi Jäkäti jäk, Arabi Ahab ja Seiska. Itsellä on jäänyt mieleen Kallion rooli Lordi Stiltonina kuunnelmasarjassa Knalli ja sateenvarjo.

Näihän meille kaikille käy. Viikatemies ei lepää koskaan ja joku kaunis päivä se tulee käymään. Ajankohta on onneksi hämärän peitossa.

Muuta uutisvirran tarjontaa oli  mm. VM:n virkamiesten laskelma julkisen talouden sopeutustarpeesta seuraavalle vaalikaudelle. Summa on n. 2 miljardia euroa. Työllisyysaste pitäisi saada nousemaan vähintään 75 %:iin. Puolueiden höveleden lupausten perusteella yhtälö voi jäädä toteutukseltaan vajaaksi.

Venezuelan valtakiistassa EU-maat ovat valinneet puolekseen kapinointia johtavan parlamentin puhemiehen Juan Guaidon. Vallassa oleva presidentti Nicolas Maduro ei kuitenkaan aio suostua ennenaikaisten vaalien järjestämiseen eikä muutenkaan antaa periksi. Toivottavasti tilanne ei sentään sisällissotaan johda, vaan tilanteesta löydetään rauhanomainen ulospääsy.

Tänään oli aistittavissa hieman kevättä ilmassa. Valtavia lumikasoja on katujen varsilla viemässä parkkitilaa, jota on etsittävä kiekkopaikoilta. Onneksi lähistöllä on kymmenen tunnin kiekkopaikka, joten autoa ei sen takia tarvitse yhtenään siirrellä. Jokunen parkkisakko on tässä muutaman kuukauden sisällä napsahtanut tuulilasiin. Arvaa harmittiko? No joo, mutta oppia ikä kaikki.

Long taim nou sii

Tiistai 29.1.2019 klo 20.43 - Reiska

No terve!

Ainakin kohtuulllisen sellainen.

Aika lailla seitsemän vuotta on kulunut edellisetä blogista. Kyseisenä aikana on allekirjoittaneelle tapahtunut sen verran, että työura on päättynyt, pari muuttoa suoritettu ja Parkinsonin tauti todettu. Viimeksi mainittu on toistaiseksi hoitunut lääkkeittä.  Se oirehtii lähinnä oikean käden vapinana, mutta isompaa invaliditeeettiä se ei vielä  aiheutta.

Onhan sitä maailmalla tietysti tapahtunut kaikenlaista. Syyriassa on sodittu verisesti ja lähistöllämme veli venäläinen kaappasi Ukrainalle kuuluneen Krimin takaisin itselleen. Itä-Ukrainassa nujakointi jatkuu edelleen vaihtelevalla voimakkuudella. Amerikkalaiset valitsivat presidentikseen Donald Trumpin, jonka johtamistyyli on herättänyt lievästi sanottuna hämmennystä, jopa kaaosta. Ilmaston muutoksen torjunta planeettamme laajuisesti on noussut entistä enemmän agendalle. Lisäksi britit keksivät järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Ei-puoli voitti ja nyt eroprosessia on hikisesti väkerretty jo pitemmän aikaa. Vaihtoehtoina ovat ero sopimuksen kanssa tai ilman. Valmista pitäisi sen suhteen olla 29.3.2019 mennessä, joka on virallinen eropäivämäärä.

Tänä vuonna on kunnon talvesta saatu nauttia tai kärsiä, näkökulmasta riippuen. Lunta on maassa tälläkin korkeudella n. 40 cm ja pakkasiakin on pidellyt maksimissaan jopa n. -25 astetta. Näinä ilmaston lämpenemisen aikoina reilu talvisää tuntuu hyvältä.

Politiikkaa: Eduskuntavaalit lähestyvät ja lähes mikä tahansa kelpaa palvelemaan puoluepoliittisia tarkoitusperiä. Esimerkkejä näistä ovat turvapaikanhakijoita koskevat seksuaalirikosepäilyt ja yksityisten hoivafirmojen laiminlyönnit vanhustenhoidossa. Tavoitteena tietysti kaikilla puolueilla on hallitukseen pääseminen ja populismia hyödynnetään tällöin häikäilemättä.

Ei kuitenkaan välttämättä niin, että valtaan päästyään puolueet erityisen ratkaisevaa pystyvät epäkohtien korjaamiseksi globaalin kilpailun oloissa tekemään. Opposition mukaan hallitus on tehnyt kaiken alusta alkaen totaalisesti väärin ja siksi se vaatii suunnan muutosta. Se koskee myös ilmeisesti työllisyysasteen nousua. Suunnan muutos siinä tarkoittaisi työllisyysasteen laskua. Sote-uudistus voi vielä hyvin kaatua puoluepoliiittisin perustein. Ehkä järkevintä olisi hoittaa tuon kaltaiset isot reformit asiantuntijavetoisesti valmistellen niin, että poliittiset päättäjät sen  lopullisesti hyväksyisivät tai hylkäisivät.

Mutta joo, nähtäväksi jää. Mielikuvillahan sitä jyllätään ja monesti ne ovat ratkaisevia erilaisissa kannanmuodostuksissa.

Nyt taidan muodostaa kannan, että tämä tauoltapaluusepustus oli tässä. Palaillaan...

Reiska

Rahalla saa ja keppihevosella pääsee

Maanantai 2.1.2012 - Reiska

No mutta ja hyvät hyssykät! Kolmen kuukauden tauko on ollut kirjoittelussa. Toivottavasti kirjoitustiheys ja laatu ovat keskenään kääntäen verrannolliset. Eihän siitä takeita voi antaa, mutta mistäpä tässä elämässä voisi vaikka joskus mieli tekisi?

 Jutta Urpilainen sen tietää. Ja mikseivät ne seitsemän ehdokasta, jotka tavoittelevat Suomen tasavallan presidentin vakanssia. Käyttökelpoisella keppihevosella voisi ratsastaa vaalien jälkeen kohti auringonlaskua. Tämä vuosihan voi hyvässä lykyssä olla sitä kirjaimellisesti koko planeettamme kannalta, jos maailma lopahtaa joulun alla. Sitä ennen tässä on toki karkausvuosi omine jännitysmomentteineen ;)

Mutta asiaan! Erittäin käytännölliseksi keppihevoseksi politiikan saralla on osoittautunut syrjäytyminen ja sen torjunta. Toinen toistaan raskaamman sarjan poliitikko ottaa liikuttavan yksimielisesti kantaa sen torjumisen puolesta. Kahdentoista vuoden hallintajaksonsa päättävä Tarja Halonen totesi uudenvuoden puheessaan, että eriarvoisuus ei ole luonnonvoima, vaan poliittisen tahdon asia. Syrjäytyminen on kuitenkin tietyllä tapaa käyttökelpoinen vihollinen ja siksi sille ei tehdä juuri mitään. Siitä puhumisella saa aina ääniä ja vaikuttaa pehmeäarvoiselta herralta, rouvalta tai neidiltä, vaikka pohjimmiltaan kannattaisi sotilasliittoon menoa.

Otetaan nyt esimerkiksi presidenttigalluppeja reilusti johtava Sauli Niinistö. Mitä hän käytännössä teki ministerikautenaan kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi? Laman ja sen jälkihoidon aikana kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien syrjäytyminen syveni entisestään julkisen talouden säästöjen seurauksena.

 Kyynisyyteen sortumatta voi hyvin kysyä, että miksi hän nyt on ottanut syrjäytymisen ehkäisyn vaaliagendalleen?  Hän ei voi siihen vaikuttaa nyt tai mahdollisena presidenttinä senkään vertaa, kuin valtiovarainministerinä? Realiteetti on, että julkisen talouden säästökuurilla ei korjata kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien henkilöiden tilannetta. Vaikka toisistamme huolehtiminen on tärkeää, ei sillä ratkaista esimerkiksi koulutuksellista syrjäytymistä. Siksi minusta tuo erityisesti Niinistön vaaliteemana on uskottavuudeltaan heikko.

Tekevät ehdokkaat sentään jotakin myös käytännössä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi Paavo Väyrynen tarjoaa syrjäytymisvaarassa oleville nuorille koulutusta opistossaan Keminmaalla. Sauli Niinistö taas ruukaa käydä kahvilla Aseman lapset ry:n Walkers-kahvilassa ja hyväntekeväisyyskonserteissa ja varmaan kaikki muutkin ehdokkaat jotakin pientä.

Sum liirum, sum laarum: Toivottavasti kuitenkin ulkopoliittinen osaaminen ilman sen kummempia keppihevosia ratkaisee vaaleissa. Media kyllä tekee parhaansa, että näin ei olisi.

 

Suurta viisautta?

Maanantai 3.10.2011 - Reiska

Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen, lauloi Juice. Nimipäiväänsä viettävät tänään Raimo ja ortodoksisen kalenterin mukaan Sailas. No ei nyt sentään, mutta Raimo Sailaksen esittelemät lääkkeet jouduttaneen ottamaan käyttöön julkisen talouden säästötalkoiden nimissä. Säästötalkoista vastaa Kataisen-Urpilaisen hallitus, ainakin niin pitkälle, kuin luottamusta riittää. Säästöt ilmeisesti tulevat olemaan osin todellisia, osin näennäisiä, ehkä jopa tuhlausta pitemmällä aikavälillä

Tuon otsikon suhteen voi olla turhaa vaatimattomuutta panna siihen kysymysmerkki. Mehän kaikki tiedämme, missä suuri viisaus asuu. Se asuu osassa poliitikoista ja ns. valtamedian itsetietoissa ja -riittoisissa toimittajissa. Jälkimmäiset komppaavat edellisiä.

Onneksi rivi- ja gallupkansa on ymmärtänyt, mikä messiaaninen viisaus sisältyy lauseeseen: "valtio ei saisi liikaa velkaantua". Siksi presdenttigallupeissa Sauli Niinistö, tuo luihusti hymyilevä varsinaissuomalainen juristi, on päässyt pohjoismaalaisittain lähes pohjoiskorealaisiin kannatuslukemiin.

Niinpä, mitä muuta kuin "valtio ei saisi liikaa velkaantua" presidentiltä vaaditaan? Mitä merkitystä on jollakin ulkopoliittisella kokemuksella, vaikka ulkopolitiikan hoito nyt perustuslain mukaan onkin presidentin päätehtävä? Saulin hallitsemassa Suomessa valtio ei velkaannu ja hyvässä lykyssä päädymme vielä sotilasliittoonkin. Sehän olisi kuin lottovoitto meille.

Ja koska viisaus toisaalta asuu myös valtamedian toimittajissa, he käsittelevät presidenttiehdokkaita sen mukaan. Paavo Väyrynen ei kelpaa, koska hänellä on joskus ollut jalasmökki. Mitä se pitkä ulkopolittinen kokemus siihen verrattuna on? Paavo Lipponen oli pääministeri, mutta hän löi uskonnonopettajaansa 1950-luvulla päähän. Tämähän se vasta tärkeä tieto oli.

Mutta Sauli ei ole tehnyt vuosikausiin mitään, joten virheetkin ovat jääneet tekemättä. Hän ei ole suostunut toimimaan politiikan "likaisissa töissä". Hän on ollut "rannalta viisas", kun Katainen ja kumppanit ovat hiki hatussa soutaneet kansainvälisen kilpailun vaativilla vesillä. Saulin sooloiluun media on suhtautunut suurella ymmärryksellä. Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen ajoittaisia näkemyseroja sama media piti lähtökohtaisesti vähintään epäilyttävinä.

Vaikka Niinistön suusta ei liene kuultu ensimmäistäkään yhteiskunnallista avausta tuon valtionvelan lisäksi, ei se ihmisiä ja mediaa tunnu haittaavan. Jos mies on olevinaan valtakunnan unilukkari, niin luulisi niitä korjattavia epäkohtia olevan muuallakin, kuin valtion velan kasvussa. Näin sitä tollo olettaisi, jos koko kansan mahdollisesta presidentistä puhutaan.

Tiedän toiveeni turhaksi, mutta voihan sitä vikistä, että jos nyt tulisi joku ihme median tasapuolisuuden buumi ehdokkaiden suhteen presidentinvaalitaistelun yhteydessä. Ja jos ei tule, niin saa sitä yletöntä hymistelyä tai mollaamista eppäillä yksityisestikin. Ja pitääkin, luulen mie :)

Tikuuksia vai takuuksia?

Keskiviikko 31.8.2011 - Reiska

Njaah, tässä välissä on mennyt koko kesäkin enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Sitä tämmöinen rivikansalainen on välillä pyörällä päästään, notta saadaanko niitä vakuuksia Kreikalta? Ja jos ei saada, niin saadaanko edes tikuuksia tai takuuksia? Kaikki kyseiset termit vilahtelivat kevään eduskuntavaalikeskusteluissa rouva Urpilaisen suusta käsin ja vakuuttavaa se olikin. Demarit pääsivät jopa hallitukseen asti ja Katainen joutui nielemään koko sixpackin pakkauksineen päivineen saavuttaakseen pääministerin aseman. Se kyllä näkyy hänen naamastaankin.

Sittemmin Urpilaisen hehkuttama vakuushanke on ollut tanakassa juntturassa, eikä se tunnu liikkuvan, vaikka sitä kyörätään monissa miehin ja naisin Euroopan päättäjien pöydissä. Karheana on näyttäytynyt, että on eri asia olla vakuuttava vaalikeskusteluissa, kuin hoitaa maan asioita järkevällä tavalla. Katainen ja Urpilainen ovat siitä tällä kertaa oivallisia esimerkkejä. Kokoomus ja Demarit ovat kauhusta kankeina, että PerSut kasvattaa kannatustaan ja siksi ne yrittävät olla tiukkana eurooppalaisen yhteistyön suhteen. Yhtälö ei vain taida oikein toimia.

Hallituksen kompuroivasta alkutaipaleesta kertoo myös ministerien Risikko (kok.) ja Guzenina-Richardson (sdp) kiista vanhuslain toteuttamisesta. Näyttää siltä, että senkin lain voimaantulo lykkääntyy vuoteen 2014 saakka. Toisin sanoen vaalilupaukset tuntuvat heti alussa menevän roskikseen. Hallituksen kaavailema kuntauudistus tulee olemaan mielenkiintoinen. Julkisuudessa usein väitetään, että Keskusta haluaa valtapoliittisista syistä säilyttää kuntamäärän suurena. Toisaalta kokoomus ja demarit haluavat sitä radikaalisti vähentää samoista syistä, eli omaa valta-asemaansa parantaakseen ja pönkittääkseen.

Tammikuun presidentinvaaleja silmällä pitäen on Sauli Niinistön ylivoiman hehkutus ja sädekehän kiillotus hyvässä vauhdissa. Uutisoihan muuan iltapäivälehti näyttävästi nettisivuillaan, että hän haluaa maksaa takaisin kympin tupakkirahavipin, jonka sai vuonna 2004 joltakin suomalaispariskunnalta Thaimaan tsunamirannalla.  Paavo Lipposenkin ehdokkuuteen media suhtautuu pääasiassa myönteisesti. Toisesta Paavosta eli Väyrysestä taas kelpaa mikä tahansa negatiivinen juttu uutisoitavaksi. Näinhän se menee.

No mutta onhan onneksi sentään urheilu, jossa sentit ja sekunnit ratkaisevat eikä subjektiivinen mielipide. Vanha viidakon sanonta "suomalaiset eivät menesty alppilajeissa", ei enää päde. Sen sijaan suomalaiset eivät menesty enää yleisurheilussa. Joukkueurheilut imevät kyvyt, eivätkä ne ole ihan yhtä rasittavia, kuin esimerkiksi kestävyysjuoksun raaka, mutta ankara harjoittelu yksinäisillä poluilla teillä, missä susikin jolkuttelee ja karhu vetelee metsän kuninkaan majesteetillisia unia...Oho, tuo loppu oli Elmosta ;). Keihäsmiehissä on kuitenkin vielä toivoa mitaleille aste Daegun mm-kisoissa, jotka vielä muutama päivän jatkuvat.

Vaikka tauko oli pitkä, niin enpä ryhdy tässä sen kummemmin kesää viipaloimaan. Omenat ovat kypsyneet ja illat pimenneet. Niin se vain on. Koetetaan kestää ja kärsiä, vaikkei sikoja oltaisikaan. Ja vaikka hallitus sotkee, voi itse tykönään yrittää olla teerevänä. Ollaan siis ihmisiksi. Hyvää alkavaa syksyä...

Suvi inspis

Maanantai 6.6.2011 - Reiska

Kustaan päivää, tai ehkä mieluummin kuitenkin kätellään. Kesä on tullut sitten viime näkemän. Maailmassa on tapahtunut paljon asioita ja tapahtuu tietääkseni koko ajan.

Juuri, kun vähiten odotti, niin Suomesta tuli UUSI JÄÄKIEKON MAAILMANMESTARI, HEI MAAILMANMESTARI, HEI MAAILMANMESTARI!!! VII AA TÖ SAMPIONS OF TÖ WÖÖÖÖÖÖRLD! JESS! RUOTSI NURIN 6-1!!!

Tuosta on jo jonkun aikaa ja juhlakiertue on ohi krapuloineen päivineen. Poika tai paremminkin Pojan kopio on kiertänyt joukkueen pelaajien kotipaikkakunnilla. Konsultit voivat surutta käyttää menestystä rinnastuksena myös arkielämän puurtamisessa. Ja miksi ei, onhan se.

Tässä välissä myös Obama on voittanut Osaman 6-0 eli Tuntemattoman Sotilaan Vanhalaa mukaillen: Osamasta tuli työvoitto, se on kuollu. Muuttuiko maailma sen seurauksena turvallisemmaksi, on vielä liian aikaista sanoa. Ennustettua maailmanloppua kuitenkin lykättiin taas epämääräiseen tulevaisuuteen.

Ei pidä unohtaa myöskään 6 vuotta kestäneen kirjeshakin mm-turnauksen voittoa Suomeen Pertti Lehikoisen toimesta. Turnausta olisi ollut kiintoisaa seurata suorana lähetyksenä. Siinä olisi 6 vuotta mennyt jännittäessä ja tuuletellessa hyviä siirtoja sekä välillä jääkapilla käydessä. Lehikoinen ei tiettävästi ole heilunut Kauppatorilla mettona päissään eikä hänen nilkkansakaan ollut kipeä. Tai saattoipa hän juhliakin, mutta kukaan ei tiennyt, kenestä ja mistä on kyse ;). Kuinka ollakaan, tässäkin finaalissa Ruotsi jäi hopealle:)

Hallituksen muodostaminen huhtikuisten vaalien jälkeen Suomeen vaikuttaa nyt enämpi pihtisynnytykseltä. Eivät sinkoile Kataisen suusta yltiöoptimiset "fantastista" -huudahdukset. Hän on tyytynyt toistamaan lausetta "kerromme vasta, kun on valmista" niin usein, että valmista ei lopulta tullut. Siitä saisi kuitenkin samanlaisen youtube hitin, kuin Urpilaiskan "aivan aluksi haluaisin kiittää kaikkia". Katainen saa kuitenkin yrittää uudelleen ja tällä kertaa yrityksessä ovat mukana vaalien suurin voittaja persut ja suurin häviäjä kepu. Saa nähdä, meneekö yritys persuksilleen ja mikä on neuvottelujen mahdollinen kepupiste. Täh?

Mutta koska suvi on käsillä, haluaisin kirjoittaa tähän loppuun kansallista identiteettämme kuvaavan runon pätkän. Ja kirjoitankin eli näin se menee:

Peräsuolta nousevat

sankat, inisevät

hyttysparvet

Sieltä nousee

syksyn hyinen halla

Pitkospuita pitkin

yli mustan silmäkkeen

pois Peräsuolta pyrkii jokainen

Vain yksi harha-askel

ja kohta kaulaas myöten

suossa kurnutat

ja muutut levottomaks legendaksi

haihtuvaksi

soistuvaksi sammakoksi

Euroopan Onion

Keskiviikko 11.5.2011 - Reiska

Minussa ei ole ennustajan vikaa. Arvelin eduskuntavaalien alla persujen kannatuksen jäävän n. 14 %:iin. Ennakoin myös, että Paradise Oskarin euroviisulla ei pitkälle pötkitä. Olin väärässä ja sillä varmuudella latelen näitä ajatuksiani.

Näinkin pienellä paikkakunnalla kuin maapallo, sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Eduskuntavaalien alla mikään puolue ei sentään ilmoittanut tervehdyttävänsä kuntarakennetta kestävyysvajeen korjaamiseksi niin, että koko planeettamme olisi yksi kunta, jossa palvelut voitaisiin hoitaa kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Tuo otsikossa mainittu Onion eli sipulivertaus tuntuu näinä aikoina näyttäytyvän myös meillä Suomessa karuudessaan niin, että mitä enemmän tätä Euroopan Onionia kuorii, sitä enemmän itkettää. Ainakin kohta Jyrki Kataista, joka yrittää juosta kasaan Suomelle toimivaa enemmistöhallitusta (protesti)vaalituloksen pohjalta. Jyrki-boyn pitäisi EU:n valtiovarainministerikokouksessa ilmoittaa Suomen kanta, notta tuetaanko vaiko eikö tueta.

Ja vaikka Timo Soini on tukeva, ei hän sentään niin tukeva ole, että olisi valmis jeesaamaan Portugalia sen talousvaikeuksissa. Ei, vaikka se maksaisi uuden taloudellisen taantuman tai laman. Markkinavoimat ovat tunnetusti prinsessanherkkiä ja rakennelma on kaiken kaikkiaan korttitalon kaltainen. Se ei kestä isoja tönäisyjä.

Keskustaan puolueena tuo sipulinkuorintavertaus parhaiten sopii. Sen peruskannattajista iso osa hyppäsi turhautuneina Timo Soinin persukelkkaan. Kokoomus ja demarit taas hävisivät vähemmän, koska heidän porukoissaan on suurempi osa EU-jäsenyydestä hyötyneitä. Pienempää häviötä nuo puolueet juhlivat, kuin suurtakin voittoa.

Mutta eipä mene hyvin terroristeilläkään. Nähtäväksi jää, kuinka moni heistä jatkaa Al Qaidalla tiellä. Tuon hajanaisen järjestön symboli ja kasvot eli Osama bin Laden nimittäin tapettiin amerkkalaisten toimesta Pakistanissa. Hänet oltaisiin voitu ottaa kiinni lähes verekseltään kutakuinkin heti 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen. Silloin se ei G.W. Bushia kiinnostanut.

 Osaman tappaminen nosti joka tapauksessa Obaman suosion aivan uudelle tasolle. Poliittisen kannatuksen kannalta on hyvä olla käyttökelpoisia, demonisoituja vihollisia riittävästi takataskussa, josta heitä voisi aika ajoin näyttävästi eliminoida. Obama totesi oikeuden tapahtuneen. Jos niin on, niin demokratian ja sivistyksen ykköspuolustajalla USA:lla taitaa olla käytössään pykäliä myös Hammurabin laista.

Selvää on, että sen kummemmin ääri-islamisteilla kuin Nato-vetoisella länsiliittoumallakaan ei edes käy mielessä, että he itsekin voivat joltain osin olla väärässä. Mutta kenelläpä meistä moinen ajatus mieleen juolahtaisi?

Mutta onneksi on lätkän mm-kisat Slovakiassa ja kesäkin on tulollaan. Suomi etenee kohti mitalipelejä ja mahdollisuudet ovat vaikka mihin. Ja vaikka Paradise Oskar pääsi euroviisufinaaliin, en usko sen menestykseen siellä. En pidä kappaleesta. Minusta se on löysä ja aneeminen, niin kuin tässä välillä on itse kukin. Hyvää toukokuuta, itse kukin ;)

Vaalien alla

Torstai 7.4.2011 - Reiska

Aivan aluksi haluan itseasiassa kiittää kaikkia tuhanteen kertaan ja todeta, että kansa ja valta ne yhteen soppii, kohta ne pannaan äänestyskoppiin...

Miehen elämä on tällä välin ollut jäissä ja puissa. Ei välttämättä kirjaimellisesti, vaan tuo helmikuussa alkanut jatkokertomus. Edelliset alkavat sulaa ja jälkimmäisiin tulee kohtapuoliin lehdet, paitsi havupuihin.

Jos olisin kana ja nämä blogit olisivat munia, saattaisi omistajani sovitella kaulaani pölkylle katkaistakseen sen. Sen verran harvakseltaan niitä tippuu. Mutta en ole kana, eikä minua omista kukaan. Muuten kyllä munin ahkerasti, mutta se on eri juttu.

Hjallis Harkimo on joskus todennut, että " valtiovalta Suomessa kuuluu kanalle". Tuota pykälää voisi jatkaa, että "jota edustavat valtiopäiville kokoontuvat poliittiset broilerit". Eihän se ihan noin tosielämässä mene, mutta osittain kyllä.

Ennen vaaleja kaikille ehdokkaille ja puolueille on kristallinkirkasta ja selvää, miten asioita tulee hoitaa ja epäkohtia korjata. Vaalien jälkeen asioiden hoito muuttuu tahmeaksi tarpomiseksi, kuten täillä tervassa. Se johtuu demokratia-nimisestä keitoksesta. Näistä ovella olevista vaaleista näyttää tulevan jonkin sortin EU-jäsenyyden vastaisen turhautuneisuuden vastaisku, jos Soinin johtamien persujen menestys on galluppien povaamalla tasolla.

Epäilen kuitenkin, että persujen todellinen suosio vaaleissa jää gallupsuosiota pienemmäksi. Gallupeissa näkyy Soinin henkilökohtainen suosio, joka ei välttämättä heijastu täysimittaisena koko maahan. Persujen todellinen osuus äänistä tullee jäämään n. 13,5 - 14 %:iin, mikä sekin on iso voitto heille.

Suomikin joutuu tekemään hankalia valintoja, kun euroalue natisee liitoksissaan. Natinan syy on Etelä-Euroopan maiden heikko taloustilanne. Niitä on tuettava tai sitten ei. Vaihtoehdot tuntuvat olevan pelkästään huonoja. Jos Euroopan talous lamaantuu, niin sitten sitä vasta liemessä ollaan. Kysymys kuuluu, että saadaanko nuo taloutensa huonosti hoitaneet maat pysyvästi ruotuun niin, että niitä ei enää jatkossa tarvitse taluttaa? Siihen nyt hallitusvastuussa olevat puolueet pyrkivät. Tulevien vaalien kannalta tehtävä ei ole mitenkään kiitollinen. Pitää muistaa sekin, että takaukset eivät vielä tarkoita, että lainat lankeavat takaajien maksettaviksi.

Joka tapauksessa talousavulle lyödään tiukkoja ehtoja. Se tarkoittaa mm. julkisen talouden tervehdyttämistä ja tasapainottamista.Mutta auttavatko kireät henkselit ja vyöt, jos housut jo ovat jo kintuissa?

Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu, lauleskeli Jori Malmsten aikoinaan. Niin aina.

Monimutkaisessa, syy- ja seuraussuhteita vilisevässä elämässä yleensä ja vaaleissa erikseen tehtävät valinnat ovat vaikeita. Siksipä saattaa äänestyskopissa tulla kiusaus äänestää ehdokasta, jonka numero on helpoin kirjoittaa. Sellainenkin ääni on yhtä arvokas, kuin perusteelliseen yhteiskunnalliseen analyysiin perustuva poliittinen päätelmä.

Aamuisin joskus tuntuu, että tekisi mieli jäädä lepäämään yli vaalien. Tähän mennessä itsensä kanssa asiasta äänestettyään on voittanut kanta, jonka mukaan on noustava ylös ja polkaistava liikenteeseen.

Mutta enivei, kevät tekee tuloaan ja vesipisarat ropisevat ikkunalautaan. Se on yksinkertainen ja perusvarma asia. Toistaiseksi.

 

 

 

Miehen elämää 1

Tiistai 1.2.2011 - Reiska

Mies herää katkonaisen unen jälkeen helmikuun ensimmäisenä 2011. Hän on 55 ja kello on 6.15. Selkeät, tylyt kelloradion vihreinä hohkaavat numerot ovat luotettavia. Numerot ja matemaattiset totuudet ovat luotettavia, miettii mies ja antaa itselleen vielä 5 minuuttia aikaa olla lämpöisen peiton alla ennen ylösnousua. Hän makaa kasvot seinään päin.

Aivot hapuilevat arkitaajuutta. Vielä äsken mies lipui hienossa, punaisessa purjeveneessä hyvää vauhtia jossain etelän vesillä. Tuttu seinätapetin kuvio repii hänet irti siitä. Aivot käsittävät, että tämä on sama 26 neliön pölyinen, aika sekaisin oleva kämppä, jossa viimeiset 20 vuotta on kulunut.

Hänen pässään häivähtää kappale, "Kuin pitkää helminauhaa". Mies harrastaa karaokea. Hän ei ole kovin hyvä siinä, mutta se on hänelle samantekevää.

Viidessä minuutissa ennen ylösnousua mies ajattelee, kuinka vaikeita yksinäisyys ja parisuhteet ovat. Hän on rakastunut. Mies on kuitenkin tottunut tekemään kaiken aina vaikeimman mukaan. Nytkin hän on rakastunut varattuun naiseen. Välillä hän on onnensa kukkuloilla, välillä murheen laaksossa asian tiimoilta. Hän katsoo kännykkäänsä, olisiko tekstaria tullut yön aikana. Ei ole. Toisinaan hän on varma, että hänen charminsa puree, toisinaan hän on epävarma kuin kymmenvuotias koulupoika. Mies on yksinäinen ja pelkää sellaiseksi jäävänsä.

Mies pakottautuu istumaan sängyn laidalle ja haroo päätään kuin kokeillakseen, onko se vielä paikallaan. Tämä on aamun vaikein vaihe. Tästä eteenpäin arjen  mekanismit ja rutiinit saavat hänet jalkeille ja uuteen työpäivään.

Mies on opetettu tottelemaan mukisematta ja kyselemättä kotona, koulussa ja armeijassa vain havaitakseen, että menestyminen ihmissuhteissa ja työelämässä vaatii juuri tasan päinvastaista. Hidas, hämmennyksen sävyttämä, vuosia vievä korjausliike on menossa. Mies joutuu psyykkaamaan itseään ja usein pakottautumaan liikkeelle. Luovuttamisen ajatus houkuttelee, mutta hän ei ole niitä miehiä, jotka ensimmäisenä heittävät pyyhkeen kehään. Hän tietää myös, että ollakseen mies paikallaan, pitää liikkua, olla dynaaminen tai jopa trendikäs. Pohjimmiltaan mies on kuitenkin tukkijätkä.

Hän vetäisee naamaan kupillisen lämmintä hujanavettä ja yhden ruisleivän sekä pari vitamiinipuristetta. Lehden luvun ja aamutv:n katselun jälkeen hän tunkee pyyhkeen kehään heittämisen asemesta kassiinsa. Myös uimahousut pitää ottaa mukaan, koska työmatkalla on avanto. Siellä hän tapaa pulahtaa. Hetken kidutus tuntuu tekevän hyvää.

Jatkuu joskus...

Joko tai vai sekä että...

Maanantai 24.1.2011 - Reiska

Kummallakohan elämänasenteella sitä ihminen on onnellisempi tai vähemmän onnettomampi? Täh! Tuollainen kysymyksenasettelu tuli mieleen iltapäivän lakisääteisellä tauolla, kun hämmentelin kupissani järkyttävän mustaa ja seissyttä yököttävää tököttiä, joka joskus aikaisemmin oli ollut kahvia. Sitä maistettuani tukka nousi pystyyn, sukat pyöri jaloissa ja silmät päässä. Aivosolut liikehtivät levottomasti sinne tänne.

Kahdessatoista minuutissa joskus saa ratkaistua isojakin peruskysymyksiä. Mietin, että onko joko tai -asenteella varustettu ihminen ehdottomuudessaan jotenkin vahvempi tai jämäkämpi? Ja toisaalta, onko sekä että -asenteen edustaja pienileukainen ja turvaton kyherö, jolta puuttuu periaatteita?

Ihmisellä on joskus taipumus maksimoida vahingot, jos asiat eivät suju, niinkuin tahtoisi niiden menevän. Olisiko järkevämpää yrittää saada lopputuloksesta kaikissa olosuhteissa mahdollisimman siedettävä ja kuljettava pienimmän riesan tietä? Hirttäytyykö joko tai -ihminen periaatteisiinsa vai valloittaako hän maailmaa ja omilla ehdoillaan, muista piittaamatta?

Itse edustan pienimmän riesan tietä. Sen takia en osaa sanoa, kumpi on parempi, joko tai- vai sekä että -asenne. Kriisitilanteissa epäilemättä tiukka ja yksinkertaistettu ajattelu, jonka avulla pystytään toimimaan nopeasti ja päättäväisesti, voi olla toimivampi. Normaaliolojen ihmissuhteissa ja elämässä yleensä voi ottaa enemmän huomioon myös muitten näkökantoja. Självklart, elikkä itsestään selvää? Ehdoton ehkä tuolle väitteelle;)

Kahdessatoista minuutissa en päässyt tuon pitemmälle. Katsahdin ulos ikkunasta ja lumihiutaleet leijailivat levollisesti maahan. Kahvin lisäksi sisintäni lämmitti ajatus, että maailmassa on joka tapauksessa myös hyvinkin mukavia ihmisiä tai ainakin mukiin meneviä. Ja että asioiden liiallinen monimutkaistaminen ja analysointi ei sekään aina ole hyväksi. Pitää välillä muistaa elääkin, että kertyy jotakin mitä analysoida ;). Ei ole kuitenkaan pahitteeksi, jos ymmärtää yskää, jos tai kun sitä esiintyy.

Lopuksi vois jostaki pyytää kykyä lukea ja oikein tulkita heikkoja signaaleja. Niitten missaaminen voi johtaa siihen, että jää tarttumatta hetkeen, jolla voisi muuten olla ratkaiseva merkitys. Samaan syssyyn voi toivoa, ettei heikkoina hetkinään tekisi harkitsemattomia tyhmyyksiä ja riskeeraisi ihmissuhteitaan. Sekin vaara kulkee koko ajan matkassa. Eikä lopulta haittaisi enää sekään, vaikka kuuluisi jonkun kalustoon. Se voisi tässä vaiheessa olla hyvinkin antoisa vaihe elämässä erityisesti siksi, että itselläkin voisi olla jotakin annettavaa.

Ei kait siinä sitte mithän muuta ko tervolalaisittain mukavaa tammikuun viimistä viikkua. Laihialla taidetaan viettää Tammikuun nuukimmat -festaria venytettyjen senttien voimalla. Terse!

Siitä puhe...

Sunnuntai 2.1.2011 - Reiska

Hyvää alkanutta vuotta, joka siis on jo pitkällään. Enää 364 päivää jäljellä sitä.

Mutta tästä on noustava ja lähdettävä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Mennäänpäs tuosta tuon suon yli, että heilahtaa. Siinä tuli vuoden 2011 ensimmäiset pakolliset kliseet. Enää puuttuu vain pienimmän riesan tie...

Tasavallan rouva presidentti piti uudenvuoden puheen, jossa hän mm. listasi suomalaisen yhteiskunnan puutteita. Mikä siinä on, että vaurauden kasvaessa myös köyhyys kasvaa? Eikö asialle oikeasti voida mitään tehdä? Jos epäkohtia ryhdytään omin päätöksin tasoittamaan, kärsiikö kilpailukyky? Julkinen talous on puun ja kuoren välissä. Sen varassa useimmiten köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiset toimet ja niiden rahoittaminen ovat. Pakosta syntyy vaikutelma, että globaalin kilpailun oloissa voimme vain katseella seurata köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmaa ja sen syvenemistä. Yksilöillä on tietenkin itselläänkin vastuu elämästään, mutta yhteiskunnan pitää huolehtia hyvinvoinnin perusteista ja lähtökohdista.

Myös yksilötasolla on yleensä siitä puhe, mistä puute. Jos joku osa-alue elämässä on täynnä tyhjää, voi sen painoarvo kasvaa suhteettomiin mittoihin. Yksinäisyys on hyvä esimerkki sellaisesta. Joskus kyky nauraa itselleen on kovalla koetuksella. Tunnepuolen asiat ovat monesti semmoisia.

Vaikka olen taipuvainen ajattelemaan, että kaikki on pelkkää sattumaa, niin joskus on elämässä tilanteita tai jaksoja, jolloin tuntuu, kuin olisi koulutuksessa. Enkä nyt tarkoita jotain pp-showta tai kalvosulkeisia. Niissä ei aina välttämättä siltä tunnukaan, vaikka tarkoitus olisi ;)

Oletetaan, että joku ohjaa tätä elämää jostakin käsin ja järjestää noita joskus tuskallisiakin koulutusjaksoja. Mitä varten niitä järjestetään? Jalostaako kärsimys? Pystyykö ihminen sen seuraksena paremmin asettumaan muiden asemaan? Ehkä, jos ei ole päässyt katkeroitumaan. Erittäin vaikeita asioita opittaviksi ovat luopuminen ja toisen ihmisen housuihin asettuminen, kuitenkin siis vain kuvaannollisesti ;). Ehkäpä tuo ns. koulutus on tehnyt tehtävänsä silloin, kun ihminen on valmis ottamaan asiat sellaisina, kuin ne eteen tulevat eli liioittelematta ja vähättelemättä. Toisin sanoen valmis elämään ja valmis lähtemään.

Luopumisen taito on tärkeää siksikin, että vain muutos on pysyvää (mistä näitä kliseitä oikein tulee ;). Jo laulussakin kehoitetaan, että "laps Suomen ällös vaihda pois". Jos siis nurkissanne on ällöjä, ne kannattaisi Sakari Topeliuksen suosituksen nojalla vaihtaa pois. Ällön näkökulmasta se ei tietenkään ole hauskaa. Tässä kohtaa voin kirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä ;). Opetus minulle siitä oli, että pystyn nykyään asettumaan ällön asemaan ja suhtautumaan heihin empaattisesti.

Mutta eikait se akka- ja äijärukat sunkhan ole mikhän ihime. Näinki lumisena pakkastalavena on hyvä kyllä pistää nokkansä välilä ulos. Sen aion tehäkki. Eipä muuta, ko päin uutta....

Jouluruno

Keskiviikko 22.12.2010 - Reiska

Joulutervehdyksen

muste on levinnyt

epämääräisiksi tahroiksi

Pihan valopiirissä

tanssivat lumihiutaleet

Ikkunassa viivähtää

yksinäinen hahmo

katsoo ulos

jouluöiseen pimeyteen

itse ostamissaan villasukissa

Hän ei ole kuullut ihmeestä

mutta silti järjellistäkään selitystä

ei ole.

 

Hyvää Joulua! Huolehtikaa toisistanne ja itsestänne!

Wuotoja ja v-tyyliä

Tiistai 30.11.2010 - Reiska

Hups! Marraskuuta on jäljellä utumaisen harsomaisesti. Yläkerran kytkimestä on lämmöt säädetty pienelle. Se pitää koittaa löytää itsestään, muista tai toimivista lämmityslaitteista. Enkä tarkoita kytkintä vaan lämpöä.

Mutta voihan wikileaks sentään! Kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat etunenässä, on pyöristynyt Wikileaksin julkaisemista, salaisiksi luokitelluista asiakirjoista, joista ilmenee mitä asioista todellisuudessa ajatellaan. Sehän yleensä peitetään ympäripyöreällä liturgialla.

Kyseessä on samantyyppinen ilmiö, kuin mikrofonin jäädessä vahingossa auki haastateltavan sammakoiden karkaillessa eetteriin. Tai kun vastenmieliset vieraat istuttuaan tuntitolkulla kylässä kahvin ryystön ja pullan mussutuksen jälkeen viimein älyävät lähteä. Ovisilmästä tarkistetaan, että he varmasti ovat poistuneet ja sitten voidaan ladata täyslaidallinen heidän tylsyydestään, tyylittömyydestään tai what ever. Ihminen on kaikilla tasoilla niin ihminen, vaikka voissa paistaisi ja ketä tänään syötäisiin?

Totuuden puhujalla ei siis ole ystäviä. Kansainväliset suhteet ja diplomatia perustuvat kohteliaalle pinnistelylle. Kun toinen osapuoli ei enää ole kuulomatkan päässä, voidaan hänet "luottamuksellisissa keskusteluissa" leimata vaikka turvattomaksi kyheröksi tai muuten haukkua pystyyn. Tuostahan osittain Wikileaks-kohussakin on kyse. Tämä mr. Wikileaks eli Julian Assange ei liene hänkään varsinainen pyhimys. Poliisit ovat ainakin Ruotsissa hänen kintereillään. Mutta pitäähän ihmisellä katu-uskottavuutta olla ;)

Suomea eivät Wikileaks-laineet taida kuitenkaan suuremmin järkyttää. Lisävaloa voi tulla Paavo Lipposen ja Anneli Jäättenmäen kiistaan Suomen osallistumisvalmiudesta Yhdysvaltojen johtamaan koalitioon Irakin sodan alla. Sekä Lipponen että Jäättenmäki ovat jo kumpikin enemmän tai vähemmän sivuraiteella, joten mitään mullistavaa ei liene tiedossa.

 Suomalaisessa mäenlaskussa sitävastoin tapahtui järkyttäviä asioita Rukan maailmancupin kisoissa. Janne Ahonen laski mäestä punaisen valon palaessa, koska tekniikka petti. Ahonen diskattiin eli asia vieritettiin pienen mäkimiehen harteille. Harri Olli taas sovelsi v-tyylin laajennettua versioita näyttämällä maailmalle keskisormeaan. Valmennusjohdolla meni siitä hyvästä kuppi nurin ja Olli sai maajoukkueesta lemput. Taitavat Ollin cuppivuodet muuttua päinvastaisikseen.

Ei  siis ole helppoa meillä maan kamaralla pysyttelevillä, mutta ei ole myöskään siltä sukset jalassa irroneilla henkilöillä. Milloin missäkin voi vaania vaara, että pitäisi lapioida kuutiokaupalla jäitä hattuun. Näin voi käydä erityisesti näin pikkujoulujen aikaan. 

Onneksi se näissä semi-arktisissa oloissa on helpompaa kuin keskimäärin. Toisaalta, kylmät norot selkä 3,14:ä pitkin eivät tunnu kovin miellyttäviltä, mutta ei se ole tarkoituskaan. Eli pidetään pää kylmänä ja jalat lämpiminä, niin vältetään paitsi yskää, myös mahdollista hinkua sen yllättäessä ;). Ja jos ei yskää voi välttää, voisi sitä edes yrittää ymmärtää...

Lumiukkona lauteilla

Sunnuntai 21.11.2010 - Reiska

Hyvää tuomiosunnuntaita! Saa nähdä, mikä on tuomio, kun syytekin on epäselvä. Koskeeko syyte pelkkää olemassaoloa? Ihmiseen on kyllä aikojen kuluessa ladattu kova syyllisyyspaketti, joka koskee myös sinänsä normaalia elämää ja siihen sisältyviä ilmiöitä. Syyllisyyden tunne on hyvä hallintaväline. Se saattaa kuitenkin pahimmillaan jättää ihmisen pihalle itse elämästä.

Tänään vietetään myös itsemurhan tehneiden muistopäivää polttamalla kynttilöitä. Itsareita tehdään Suomessa edelleen n. tuhat vuodessa eli aivan liikaa. Monessa tapauksessa se on kulminaatiopiste ulkopuolisuuden tunteelle. Siksi ystävät ja verkostot ovat jopa elintärkeitä. Ketään ei saisi vetää kölin alta kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti.

 Lapinlahden linnut laulavat yhdellä levyllään, että "älä viskaa mua pihalle". Aika moni kuitenkin Suomessakin on pihalla ja hämmennyksen tilassa ja lappareitten tyyppiset toiveet kaikuvat usein kuuroille korville.

Protestiliikkeet ja tiukkaa, yksinkertaista asennemaailmaa edustavat porukat tuntuvat saavan kasvavaa jalansijaa. Perussuomalaiset porskuttavat gallupeissa kovalla vauhdilla eteenpäin. En kuitenkaan usko, että heilläkään on lopulta todellista vaihtoehtoa tarjottavana, mikäli hallitusvastuu joskus napsahtaa kohdalle. Sen verran tiukat reunaehdot sanelee taloudellinen ja poliittinen yhdentymiskehitys. Siitä ei noin vain hypätä pois, vaan pieni maa joutuu sopeutumaan. Se oli kyllä tiedossa jo Euroopan Unioniin liityttäessä, mutta siitä ei välitetty. EU-vastustajat leimattiin tuolloin enempi tai vähempi hassahteiksi kuvatuksiksi.

Ehkä tuollainen yksinkertaistava linja ja sen kasvava kannatus perustuvat siihen, että lumiukot pyrkivät sisälle. Toisin sanoen ne, jotka syystä tai toisesta kokevat olevansa yhteiskunnasta ja vaikutusmahdollisuuksista pihalla. Epäilen kuitenkin, että isot lupaukset sulavat nopeammin, kuin kyseiset lumiukot.

Varsinaiset ja oikeat lumiukot sitä vastoin voivat hyvin tällä hetkellä koko maassa. Lunta nimittäin on ja pakkastakin sen verran, ettei sulaminen uhkaa. Itse kokeilin eilen illalla, että miltä tuntuisi olla lumiukkona lauteilla. Hetken aikaa se tuntuu tosi hyvältä, suorastaan euforiselta, vaikka olin vain kieritellyt hangessa ;).

Lopuksi, radion uutisissa kerrottiin juuri asia, josta ei oikein tiedä, pitääkö se tulkita hyväksi vai huonoksi. Al Qaida oli ilmoittanut, että se tulee tekemään länsimaihin vain pieniä terrori-iskuja eli pakettipommeja ja sen semmoista. Ilmoituksen mukaan tavoitteena ei ole niinkään suuret uhrimäärät kuin taloudelliset vahingot.

Joka tapauksessa, mukavaa talvisen valkoista ulkoilusunnuntaita. Toivottavasti tuomio ei ole kuitenkaan kovin ankara vaan paremminkin myötäelävän ymmärtävä ;). Empatia eli kyky asettua niin sanoakseni toisen housuihin ehkäisee monta ähkyä. Toisen housuihin kannattaa kuitenkin ainakin aluksi asettua niin, että asianomainen henkilö ei niissä itse juuri ole ;). Tuo oli pakollinen, tupajumin syömä puujalkahuumoriosuus.  Soon moro!

Kuningas vasten tahtoaan

Torstai 4.11.2010 - Reiska

Ruotsissa kuohuu. Siihen saattaisi riittää sekin, että Suomi kepitti Ruotsin joukkuepelissä maailmanmestaruuskisoissa 34-0. Lopputulos olisi voinut olla sata-nolla, mutta Ruotsi luovutti pelin ennen täyttä aikaa. Kysymys on ringetestä, jossa mm-turnaukseen osallistuu kokonaista neljä maata. On sanottava sekin, että Ruotsin maaliero kolmessa ottelussa oli yhteensä 0 - 86!

Naapurimme kuningashuoneen pr-lähettiläät prinsessa Victoria ja hänen 50%-isonsa Daniel hurmasivat suomalaisia juuri päättyneellä vierailullaan. Kaikki oli niin lutusta. Vickan on onnistunut muuttamaan kuntosaliyrittäjän prinssiksi. Hän saattaisi kyetä jopa sammakon muuttamiseen. Meillä pulliaisillahan se menee päinvastoin: seurusteluaikainen prinssi muuttuu vähitellen sammakoksi. Ensin niitä putoilee suusta ja lopulta koko äijä muuttuu sammakon näköiseksi kurnuttajaksi.

Kaikki oli siis hyvin vielä muutama päivä sitten. Tänään kuitenkin lehdet repivät otsikoita paljastuskirjasta, joka on julkaistu kuningas Kaarle XVI Kustaan reippaasta yöelämästä. Sen rinnalla Matti Vanhasen ja Susan Ruususen arkinen uuniperunaromantiikka vaikuttaa amatöörien puuhastelulta. Sitäkin meikäläinen media piti kohun arvoisena, vaikka aineksia ei ollut nimeksikään.

Kirjasta kuulemma käy ilmi, että Kaarle on kuningas vastoin tahtoaan. Voiko sellaista olla? Eikös se olekaan mukavaa olla kuningas, kierrellä mualimmaa ja vilkutella parvekkeelta rahvaalle. Hohhoijaa... Vai olisko Bernadotten poika mieluummin veturinkuljettaja, lakasukoneenkuljettaja tai lääkärihoitaja.

Kyllästymisen torjumiseksi kuningas on osallistunut useisiin kosteisiin kekkereihin, joita ovat sulostuttaneet enemmän tai vähemmän ammattilaiset naiset. Eli kuulostaa ihan terveeltä nuorelta mieheltä ;). Sinänsähän paljastukirjalla ei ole väliä, koska kunningas on kuningas vaikka voissa paistais. Häntä ei voida erottaa, vaikka seisoisi päällään tai jonkun toisen päällä. Jokunen korvapuusti tosin saattaa lävähtää Silvian kädestä, jos Kalle ei uskottavaa selitystä paljastuksille osaa antaa.

Ei ole meillä helppoa kellään. Ei kuninkaallisilla, presidenteillä eikä taviksilla. Joku aina nyhtää jostakin päin. Vinksahtaneella huumorintajulla voi kaikkea lievittää. Tai sitten ei. Pyhää hyväinpäivää!