Hups! Marraskuuta on jäljellä utumaisen harsomaisesti. Yläkerran kytkimestä on lämmöt säädetty pienelle. Se pitää koittaa löytää itsestään, muista tai toimivista lämmityslaitteista. Enkä tarkoita kytkintä vaan lämpöä.

Mutta voihan wikileaks sentään! Kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat etunenässä, on pyöristynyt Wikileaksin julkaisemista, salaisiksi luokitelluista asiakirjoista, joista ilmenee mitä asioista todellisuudessa ajatellaan. Sehän yleensä peitetään ympäripyöreällä liturgialla.

Kyseessä on samantyyppinen ilmiö, kuin mikrofonin jäädessä vahingossa auki haastateltavan sammakoiden karkaillessa eetteriin. Tai kun vastenmieliset vieraat istuttuaan tuntitolkulla kylässä kahvin ryystön ja pullan mussutuksen jälkeen viimein älyävät lähteä. Ovisilmästä tarkistetaan, että he varmasti ovat poistuneet ja sitten voidaan ladata täyslaidallinen heidän tylsyydestään, tyylittömyydestään tai what ever. Ihminen on kaikilla tasoilla niin ihminen, vaikka voissa paistaisi ja ketä tänään syötäisiin?

Totuuden puhujalla ei siis ole ystäviä. Kansainväliset suhteet ja diplomatia perustuvat kohteliaalle pinnistelylle. Kun toinen osapuoli ei enää ole kuulomatkan päässä, voidaan hänet "luottamuksellisissa keskusteluissa" leimata vaikka turvattomaksi kyheröksi tai muuten haukkua pystyyn. Tuostahan osittain Wikileaks-kohussakin on kyse. Tämä mr. Wikileaks eli Julian Assange ei liene hänkään varsinainen pyhimys. Poliisit ovat ainakin Ruotsissa hänen kintereillään. Mutta pitäähän ihmisellä katu-uskottavuutta olla ;)

Suomea eivät Wikileaks-laineet taida kuitenkaan suuremmin järkyttää. Lisävaloa voi tulla Paavo Lipposen ja Anneli Jäättenmäen kiistaan Suomen osallistumisvalmiudesta Yhdysvaltojen johtamaan koalitioon Irakin sodan alla. Sekä Lipponen että Jäättenmäki ovat jo kumpikin enemmän tai vähemmän sivuraiteella, joten mitään mullistavaa ei liene tiedossa.

 Suomalaisessa mäenlaskussa sitävastoin tapahtui järkyttäviä asioita Rukan maailmancupin kisoissa. Janne Ahonen laski mäestä punaisen valon palaessa, koska tekniikka petti. Ahonen diskattiin eli asia vieritettiin pienen mäkimiehen harteille. Harri Olli taas sovelsi v-tyylin laajennettua versioita näyttämällä maailmalle keskisormeaan. Valmennusjohdolla meni siitä hyvästä kuppi nurin ja Olli sai maajoukkueesta lemput. Taitavat Ollin cuppivuodet muuttua päinvastaisikseen.

Ei  siis ole helppoa meillä maan kamaralla pysyttelevillä, mutta ei ole myöskään siltä sukset jalassa irroneilla henkilöillä. Milloin missäkin voi vaania vaara, että pitäisi lapioida kuutiokaupalla jäitä hattuun. Näin voi käydä erityisesti näin pikkujoulujen aikaan. 

Onneksi se näissä semi-arktisissa oloissa on helpompaa kuin keskimäärin. Toisaalta, kylmät norot selkä 3,14:ä pitkin eivät tunnu kovin miellyttäviltä, mutta ei se ole tarkoituskaan. Eli pidetään pää kylmänä ja jalat lämpiminä, niin vältetään paitsi yskää, myös mahdollista hinkua sen yllättäessä ;). Ja jos ei yskää voi välttää, voisi sitä edes yrittää ymmärtää...