Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen, lauloi Juice. Nimipäiväänsä viettävät tänään Raimo ja ortodoksisen kalenterin mukaan Sailas. No ei nyt sentään, mutta Raimo Sailaksen esittelemät lääkkeet jouduttaneen ottamaan käyttöön julkisen talouden säästötalkoiden nimissä. Säästötalkoista vastaa Kataisen-Urpilaisen hallitus, ainakin niin pitkälle, kuin luottamusta riittää. Säästöt ilmeisesti tulevat olemaan osin todellisia, osin näennäisiä, ehkä jopa tuhlausta pitemmällä aikavälillä

Tuon otsikon suhteen voi olla turhaa vaatimattomuutta panna siihen kysymysmerkki. Mehän kaikki tiedämme, missä suuri viisaus asuu. Se asuu osassa poliitikoista ja ns. valtamedian itsetietoissa ja -riittoisissa toimittajissa. Jälkimmäiset komppaavat edellisiä.

Onneksi rivi- ja gallupkansa on ymmärtänyt, mikä messiaaninen viisaus sisältyy lauseeseen: "valtio ei saisi liikaa velkaantua". Siksi presdenttigallupeissa Sauli Niinistö, tuo luihusti hymyilevä varsinaissuomalainen juristi, on päässyt pohjoismaalaisittain lähes pohjoiskorealaisiin kannatuslukemiin.

Niinpä, mitä muuta kuin "valtio ei saisi liikaa velkaantua" presidentiltä vaaditaan? Mitä merkitystä on jollakin ulkopoliittisella kokemuksella, vaikka ulkopolitiikan hoito nyt perustuslain mukaan onkin presidentin päätehtävä? Saulin hallitsemassa Suomessa valtio ei velkaannu ja hyvässä lykyssä päädymme vielä sotilasliittoonkin. Sehän olisi kuin lottovoitto meille.

Ja koska viisaus toisaalta asuu myös valtamedian toimittajissa, he käsittelevät presidenttiehdokkaita sen mukaan. Paavo Väyrynen ei kelpaa, koska hänellä on joskus ollut jalasmökki. Mitä se pitkä ulkopolittinen kokemus siihen verrattuna on? Paavo Lipponen oli pääministeri, mutta hän löi uskonnonopettajaansa 1950-luvulla päähän. Tämähän se vasta tärkeä tieto oli.

Mutta Sauli ei ole tehnyt vuosikausiin mitään, joten virheetkin ovat jääneet tekemättä. Hän ei ole suostunut toimimaan politiikan "likaisissa töissä". Hän on ollut "rannalta viisas", kun Katainen ja kumppanit ovat hiki hatussa soutaneet kansainvälisen kilpailun vaativilla vesillä. Saulin sooloiluun media on suhtautunut suurella ymmärryksellä. Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen ajoittaisia näkemyseroja sama media piti lähtökohtaisesti vähintään epäilyttävinä.

Vaikka Niinistön suusta ei liene kuultu ensimmäistäkään yhteiskunnallista avausta tuon valtionvelan lisäksi, ei se ihmisiä ja mediaa tunnu haittaavan. Jos mies on olevinaan valtakunnan unilukkari, niin luulisi niitä korjattavia epäkohtia olevan muuallakin, kuin valtion velan kasvussa. Näin sitä tollo olettaisi, jos koko kansan mahdollisesta presidentistä puhutaan.

Tiedän toiveeni turhaksi, mutta voihan sitä vikistä, että jos nyt tulisi joku ihme median tasapuolisuuden buumi ehdokkaiden suhteen presidentinvaalitaistelun yhteydessä. Ja jos ei tule, niin saa sitä yletöntä hymistelyä tai mollaamista eppäillä yksityisestikin. Ja pitääkin, luulen mie :)