Njaah, tässä välissä on mennyt koko kesäkin enemmän tai vähemmän ihmetellessä. Sitä tämmöinen rivikansalainen on välillä pyörällä päästään, notta saadaanko niitä vakuuksia Kreikalta? Ja jos ei saada, niin saadaanko edes tikuuksia tai takuuksia? Kaikki kyseiset termit vilahtelivat kevään eduskuntavaalikeskusteluissa rouva Urpilaisen suusta käsin ja vakuuttavaa se olikin. Demarit pääsivät jopa hallitukseen asti ja Katainen joutui nielemään koko sixpackin pakkauksineen päivineen saavuttaakseen pääministerin aseman. Se kyllä näkyy hänen naamastaankin.

Sittemmin Urpilaisen hehkuttama vakuushanke on ollut tanakassa juntturassa, eikä se tunnu liikkuvan, vaikka sitä kyörätään monissa miehin ja naisin Euroopan päättäjien pöydissä. Karheana on näyttäytynyt, että on eri asia olla vakuuttava vaalikeskusteluissa, kuin hoitaa maan asioita järkevällä tavalla. Katainen ja Urpilainen ovat siitä tällä kertaa oivallisia esimerkkejä. Kokoomus ja Demarit ovat kauhusta kankeina, että PerSut kasvattaa kannatustaan ja siksi ne yrittävät olla tiukkana eurooppalaisen yhteistyön suhteen. Yhtälö ei vain taida oikein toimia.

Hallituksen kompuroivasta alkutaipaleesta kertoo myös ministerien Risikko (kok.) ja Guzenina-Richardson (sdp) kiista vanhuslain toteuttamisesta. Näyttää siltä, että senkin lain voimaantulo lykkääntyy vuoteen 2014 saakka. Toisin sanoen vaalilupaukset tuntuvat heti alussa menevän roskikseen. Hallituksen kaavailema kuntauudistus tulee olemaan mielenkiintoinen. Julkisuudessa usein väitetään, että Keskusta haluaa valtapoliittisista syistä säilyttää kuntamäärän suurena. Toisaalta kokoomus ja demarit haluavat sitä radikaalisti vähentää samoista syistä, eli omaa valta-asemaansa parantaakseen ja pönkittääkseen.

Tammikuun presidentinvaaleja silmällä pitäen on Sauli Niinistön ylivoiman hehkutus ja sädekehän kiillotus hyvässä vauhdissa. Uutisoihan muuan iltapäivälehti näyttävästi nettisivuillaan, että hän haluaa maksaa takaisin kympin tupakkirahavipin, jonka sai vuonna 2004 joltakin suomalaispariskunnalta Thaimaan tsunamirannalla.  Paavo Lipposenkin ehdokkuuteen media suhtautuu pääasiassa myönteisesti. Toisesta Paavosta eli Väyrysestä taas kelpaa mikä tahansa negatiivinen juttu uutisoitavaksi. Näinhän se menee.

No mutta onhan onneksi sentään urheilu, jossa sentit ja sekunnit ratkaisevat eikä subjektiivinen mielipide. Vanha viidakon sanonta "suomalaiset eivät menesty alppilajeissa", ei enää päde. Sen sijaan suomalaiset eivät menesty enää yleisurheilussa. Joukkueurheilut imevät kyvyt, eivätkä ne ole ihan yhtä rasittavia, kuin esimerkiksi kestävyysjuoksun raaka, mutta ankara harjoittelu yksinäisillä poluilla teillä, missä susikin jolkuttelee ja karhu vetelee metsän kuninkaan majesteetillisia unia...Oho, tuo loppu oli Elmosta ;). Keihäsmiehissä on kuitenkin vielä toivoa mitaleille aste Daegun mm-kisoissa, jotka vielä muutama päivän jatkuvat.

Vaikka tauko oli pitkä, niin enpä ryhdy tässä sen kummemmin kesää viipaloimaan. Omenat ovat kypsyneet ja illat pimenneet. Niin se vain on. Koetetaan kestää ja kärsiä, vaikkei sikoja oltaisikaan. Ja vaikka hallitus sotkee, voi itse tykönään yrittää olla teerevänä. Ollaan siis ihmisiksi. Hyvää alkavaa syksyä...