Kummallakohan elämänasenteella sitä ihminen on onnellisempi tai vähemmän onnettomampi? Täh! Tuollainen kysymyksenasettelu tuli mieleen iltapäivän lakisääteisellä tauolla, kun hämmentelin kupissani järkyttävän mustaa ja seissyttä yököttävää tököttiä, joka joskus aikaisemmin oli ollut kahvia. Sitä maistettuani tukka nousi pystyyn, sukat pyöri jaloissa ja silmät päässä. Aivosolut liikehtivät levottomasti sinne tänne.

Kahdessatoista minuutissa joskus saa ratkaistua isojakin peruskysymyksiä. Mietin, että onko joko tai -asenteella varustettu ihminen ehdottomuudessaan jotenkin vahvempi tai jämäkämpi? Ja toisaalta, onko sekä että -asenteen edustaja pienileukainen ja turvaton kyherö, jolta puuttuu periaatteita?

Ihmisellä on joskus taipumus maksimoida vahingot, jos asiat eivät suju, niinkuin tahtoisi niiden menevän. Olisiko järkevämpää yrittää saada lopputuloksesta kaikissa olosuhteissa mahdollisimman siedettävä ja kuljettava pienimmän riesan tietä? Hirttäytyykö joko tai -ihminen periaatteisiinsa vai valloittaako hän maailmaa ja omilla ehdoillaan, muista piittaamatta?

Itse edustan pienimmän riesan tietä. Sen takia en osaa sanoa, kumpi on parempi, joko tai- vai sekä että -asenne. Kriisitilanteissa epäilemättä tiukka ja yksinkertaistettu ajattelu, jonka avulla pystytään toimimaan nopeasti ja päättäväisesti, voi olla toimivampi. Normaaliolojen ihmissuhteissa ja elämässä yleensä voi ottaa enemmän huomioon myös muitten näkökantoja. Självklart, elikkä itsestään selvää? Ehdoton ehkä tuolle väitteelle;)

Kahdessatoista minuutissa en päässyt tuon pitemmälle. Katsahdin ulos ikkunasta ja lumihiutaleet leijailivat levollisesti maahan. Kahvin lisäksi sisintäni lämmitti ajatus, että maailmassa on joka tapauksessa myös hyvinkin mukavia ihmisiä tai ainakin mukiin meneviä. Ja että asioiden liiallinen monimutkaistaminen ja analysointi ei sekään aina ole hyväksi. Pitää välillä muistaa elääkin, että kertyy jotakin mitä analysoida ;). Ei ole kuitenkaan pahitteeksi, jos ymmärtää yskää, jos tai kun sitä esiintyy.

Lopuksi vois jostaki pyytää kykyä lukea ja oikein tulkita heikkoja signaaleja. Niitten missaaminen voi johtaa siihen, että jää tarttumatta hetkeen, jolla voisi muuten olla ratkaiseva merkitys. Samaan syssyyn voi toivoa, ettei heikkoina hetkinään tekisi harkitsemattomia tyhmyyksiä ja riskeeraisi ihmissuhteitaan. Sekin vaara kulkee koko ajan matkassa. Eikä lopulta haittaisi enää sekään, vaikka kuuluisi jonkun kalustoon. Se voisi tässä vaiheessa olla hyvinkin antoisa vaihe elämässä erityisesti siksi, että itselläkin voisi olla jotakin annettavaa.

Ei kait siinä sitte mithän muuta ko tervolalaisittain mukavaa tammikuun viimistä viikkua. Laihialla taidetaan viettää Tammikuun nuukimmat -festaria venytettyjen senttien voimalla. Terse!