Tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni Kurt Mulkersvärdin. Heti alkuun on syytä painottaa, että hän ei ole allekirjoittaneen filter ego. Ei sinne päinkään, päinvastoin. Hän on monissa liemissä keitetty, paviaanin näköinen herra. Mies näytti siltä, että nyt on lokakuu ja hänestä näkee sen. "Siehän näytät ihan maasi myyneeltä", totesin. "Möinkin", hän vastasi. "Ja ihan kohtuulliseen hintaan vielä. Mutta se on nyt laiha lohtu".

"Kuinka niin?", kysyin ja hän alkoi selostaa. "Naisystävä sulki ovensa ja jätti minut ulkopuolelle". "Kuinkas nyt niin, tehän vaikutitte minusta nähden hyvinkin sopusointuiselta parilta. Ajattelin, että tuosta vielä jotakin tulee". Otin naamalleni myötätuntoisen ilmeen ja hän jatkoi:

"Niin ajattelin minäkin. Mutta eipä vain tullut. Päätös oli kypsynyt hänen päässään ja putosi päähäni kuin omena puusta. Kun maistoin sitä, se oli kitkerää. En ollut tajunnut, kuinka erilailla parisuhteessa elävät ihmiset voivat tilanteen kokea. Minun mielestäni meillä meni voittopuolisesti hyvin, hänen mielestään huonosti".

"Jaa, vain niin", totesin. "Joo" jatkoi hän. "Partani pisteli häntä, en ollut tanssittanut häntä tarpeeksi ja niin edelleen. En ollut tarpeeksi nopea enkä järjestänyt monipuolista liikuntaa. Toistin itseäni liikaa. Jotenkin tuntui, että aikaisemmin hyvätkin asiat muuttuivat huonoiksi. Välittäminen ja yhteydenpito muuttui hänen mielestään kyttäämiseksi ja roikkumiseksi, vaikka siinä sinänsä ei muutosta tapahtunut".

"Niin kait sitä ihminen toimii", sanoin väliin. "Jos haluaa eroon jostakin, niin sitä nostaa suurennuslasin alle kaikki toisen osapuolen kielteiset piirteet ja muuttaa myönteisetkin asiat kielteisiksi. Ehkäpä se on helpompi perustella niin".

"Ajattelin, enkä voi mitään sille, että ajattelen vieläkin", jatkoi Mulkersvärd, "että siinä on nainen, jonka kanssa voisi elää elämäänsä ja nauttia sen pienistä ja miksei suuremmistakin iloista ja jakaa vastoinkäymiset. En olisi koskaan jättänyt häntä. Mutta taitaa olla niin, että parasta ennen päivämääräni on jo umpeutunut. Toisaalta, jotkut löytävät käyttökelpoista tavaraa vielä roskiksestakin".

"Ymmärrän venähtäneen naamasi", sanoin hänelle. "Mutta kannattaa ajatella toistakin osapuolta. Hänen ratkaisuihinsa voivat vaikuttaa monet tekijät, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Ei välttämättä edes hänellä itsellään. "Niinpä niin, kunpa niistä enemmän tietäsinkin. Olisi helpompi kestää".

Jätin Mulkersvärdin pohdiskelemaan ja poistuin kahvilasta lokakuiseen kirpeään iltaan. Ihmiset kiiruhtivat kuka minnekin ja taivaalla möllötti kuu.