Eipä ole tullut muutamaan vuoteen kierrettyä muuta, kuin tahkoa ja sitäkin tosi harvakseen. Siksi oli melkoinen irtiotto lähteä viikoksi syyskuussa Lissaboniin. Varsinkin, kun itse edustaa niin maanläheistä tyyppiä, että välillä tuntuu, kuin olisi betonipainot jaloissa.

Kolme ystävääni saivat minut siis houkuteltua matkalle. Se varattiin kyllä jo toukokuussa, mutta kerrankos sitä ihminen työn, levon, sairauden tai muuhun niihin rinnastettavan syyn vuoksi peruu matkansa. Minun oli siis loppupeleissä asetettava itselleni kaksi vaihtoehtoa. Ne olivat miksi ja miksi ei? Jälkimmäinen voitti äärimmäisen niukasti. Semminkin, kun oma lämpö nousi yli 37 juuri, kun piti lähteä. Toisekseen, bussi lähti väärältä laiturilta ja piti mennä taksilla Porvoosta lentokenttähotelliin Helsinki-Vantaalle. Kolmanneksi...., no ette halua tietää. Joka tapauksessa olen nyt iloinen, että lähdin. Lento kesti vajaa 5 tuntia.

Ystäväni ovat paitsi nuorempia,  niin silti paljon tottuneempia reissaajia ja siksi omaksuin lähinnä perässäkäveleskelijän roolin. Se ei minua mitenkään haitannut, koska kaikki oli joka tapauksessa uutta. En hirveästi pidä suurkaupungeista välillä orastavan paniikin takia, mutta Lissabonissa huomasin kuitenkin nauttivani sen ilmapiiristä ja näkymistä. Kamera lauloi lähes tauotta. Muistkortti täyttyi viimeistään Portelan lentoterminaalissa ennen kotiin lähtöä.

Lissabon on kiehtova kokonaisuus vanhaa kulttuuria ja modernia liike-elämää. Siellä on helppoa ja halpaa liikkua julkisilla liikennevälineillä ja hintataso on suomalaiseen verrattuna yleisesti ottaen halvempaa. Liikkuminen on erityisen edullista. Kaupunki on seitsemällä kukkulalla, joihin pääsee ratikalla sekä autolla ja kävellenkin hyvin. Nähtävyyksiä oli paljon. Niiden lisäksi viikossa kerkesi tutustua rantaelämään Cascaisissa ja Sintraan pikaisesti. Siellä on isoja hienoja vanhoja linnoja. Enpä ihmettele, että Lissabon valittiin tänä vuonna Euroopan parhaaksi matkailukohteeksi.

Hotelli Holiday Inn Lisboa oli asiallinen, vaikka huoneessamme ollut vedenkeitin tilttasikin. Kahvinkeitto ylipäänsä oli aika työlästä lutraamista, sillä kahvinkeitintä ei ollut saatavissa. Aamusumpit joten kuten saatiin kuitenkin aina tiputelluksi. Huoneemme oli 10 kerroksessa ja uima-allas oli kattotasanteella. Kelpasi sielläkin pulahtaa, sen reunalla pötkötellä ja kattella näköaloja. Yleensä kuitenkin oltiin liikkeellä n. 10-12 tuntia päivässä.

Siivoojilla oli meidän kannaltamme tärkeä rooli, että palvelut pelasivat. Paikallinen siivooja opasti rautatieasemalla, miten matkakorttiin ladataan lisää rahaa ja siivooja myös hoiti vedenkeittimen vaihdon hotellihuoneeseen. Heille jätimmekin kolme ruusua, jotka alun alkaen ostin seuralaisilleni illanvieton yhteydessä Bairro Altossa.

Lennot tehtiin portugalilaisen TAP:n koneilla. Paluumatka oli yölento, jossa kone alkumatkasta tärisi ja vaappui tavallista voimakkaammin. Sitä ei kestänyt kovin kauaa, mutta nukkua ei juuri voinut. Seuraavana aamuna piti silti kiiruhtaa suoraan lentokentältä työpaikalle. Pikkasen luomet painoi sinä päivänä tavallista raskaammin. Olin kuitenkin työmaalla jo puoli kahdeksalta perjantaiaamuna eli ehdin töihin paremmin Lissabonista, kuin  normaalisti 4,5 km:n päästä asunnoltani :).

Ei jäänyt epäilystä siitä, etteikö Suomi olisi tuolla maailmankolkalla hyvin tunnettu. Ollessamme iltaa viettämässä Bairro Altossa, kysäisi yksi paikallinen, että "where are you from?" eli mistä olette. Vastasin, että Suomesta, johon hän totesi, että "Yes, Finland, beautiful town" elikkä että Suomi, kaunis kaupunki. Niinpä! Ei meillä turhaan brändityöryhmä hikoile ;)

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että tauko seuraavaan reissuun ei välttämättä ole yhtä pitkä. Se riippuu monesta tekijästä. Matkaseura oli parasta ja kohde oli hyvä kakkonen. Ja avarsikin se reissu, monessa mielessä ;)

Tämä on tyypillinen näky Lissabonin kaduilla.