Millä saadaan suomalainen kaupunki maailmankartalle ja sekaisin? No, tuomalla tänne kansainvälinen jalkapallostara, tässä tapauksessa David Beckham, suomalaisen kirurgin, tässä tapauksessa Sakari Oravan, leikattavaksi. Koiranleuka voisi tietysti kysyä, voiko Turkua enää saada sekaisin? Mutta minä en ole koiranleuka, pois se minusta.

Kun siihen vielä lisätään Beckhamin vaimo, entinen pop-tähtönen Victoria, joka tuli tukemaan miestään, ovat kaikki oleelliset hurmoskaaoksen ainekset kasassa. Turkulainen parkkihalli oli revetä liitoksistaan ja suomalainen media kukersi onnessaan, kun Becks tuli meille leikkuriin. Sakari Orava, vaatimattoman ja asiallisen oloinen lääkäri, pääsi hänkin vastailemaan toimittajien hölmöihin kysymyksiin Beckhamista. Ylen aamu-tv:n Annika Damström edusti siinä mielessä huippua. Beckhamin pariskunta täytti hetkeksi kuninkaallista tyhjiötä ja palvonnan tarvetta, joka asuu meissä. Vai asuuko?

Lama-Suomihan olisi voinut tarjota Becksille konsultin paikkaa, siksi aikaa, kun pallon potkinta ei onnistu. Yrityksillä olisi varmaan käyttöä vapaapotkuspesialistille. Tuo vaatimaton pipopäähän ilmoitti, että on halukas palaamaan Suomeen.

Suomi osoittautuu kerta kerralta pieneksi ja lutuiseksi maaksi, jossa silmät loistaen seurataan, mitä maailmalla meistä kirjoitetaan tässä tapauksessa Beckhamin vierailun tiimoilta. Siis todella pieneksi maaksi, paitsi pinta-alaltaan. Se selittää ongelmat jääkiekkomaajoukkueessa ja hermostuneen puristuksen. Pelitavasta ja kokoonpanoista voi jauhaa loputtomiin, jos takaraivossa jyskyttää ajatus: Mitä nuokin minusta ajattelevat? Mitä tuo NORSUKIN minusta ajattelee?

Karua arkea taas edustaa tieto, että Suomessa kuolee vuosittain toistakymmentä ns. taaperoikäistä lasta vanhempiensa pahoinpitelyn seurauksena. Peräti 200 000 lasta joutuu kotonaan väkivallan kohteeksi. Heistä n. kolmanneksella on luunmurtumia. Minusta luvut ovat todella hälyttäviä. Asian korjaaminen pitäisi nostaa kiireellisenä agendalle ja isoon julkisuuteen. Pienet, täysin puolustuskyvyttömät lapset ansaitsisivat todellisen puolestapuhujan. Missä luuraat, Maria-Kaisa Aula?

Poliitikoissamme on henkilöitä, jotka mainostavat itseään kaiken maailman arvojohtajina ja unilukkareina. Usein heidän naamansa näkyy lehtien palstoilla, erilaisissa turhissa kissanristiäisissä otetuissa kuvissa. Tai heidän aloitteellisuutensa rajoittuu siihen, että millä keinoin saadaan julkisen talouden raameja kiristettyä mahdollisimman tiukoiksi.Yhteiskunta ei yksin voi ongelmaa ratkaista, mutta sen korjaamiseksi pitäisi tehdä se, mitä on tehtävissä. Vanhemmilla on tietenkin kaikkein ratkaisevin rooli.

Ahtaajien lakko voi hyvin, eikä loppua näy. Tällä menolla aika moni muukin joutuu ahtaalle sen seurauksena.

Mutta, kuten Beckham episodi osoitti, hurmokseen ei paljoa tarvita. Voihan sitä yrittää löytää vaikka lisääntyvästä valosta ja talitiaisten reviirilauleskelusta. Ja varsinkin niistä. Mukavaa illan köllykkätä, vuorokaudenajasta riippumatta ;)