Tilin Lento olisi ravihevoselle hyvä nimi. Melkein yhtä hyvä, kuin Eri Hidaste. Virkamiehen tilipäivä oli tänään. Vaikka ei se tili esimerkiksi ahtaajiin verrattuna iso ole, niin silti se riittää lämpimään asuntoon ja ruokaan. Joskus jopa reissuunkin. Se ei ole huonosti eikä vähän.

Kaikki velkojat saivat tänään osansa. Läppäri lauloi ja eurot vaihtoivat omistajaa. Minä saan rahoillani hyödykettä ja huvitusta ja meneepä osa erilaisten vaikeammassa jamassa olevien ryhmien tukemiseen. Niin ainakin laskuissa luki.

Niklas Herlin on ensimmäisenä suomalasena päässyt maailman tuhannen rikkaimman ihmisen joukkoon. Hänen sijoituksensa on jotain 770 paikkeilla. Facebookin luoja, Mark Zuckerberg on keksinnöllään tahkonnut muhevat 400 miljardia dollaria. Hui! Mutta turha kadehtia. Kellä tahansa on vapaus keksiä joku vastaava. Tai ryhtyä esimerkiksi ahtaajaksi, jos pitää heidän palkkojaan kovina.

Tänään, kuinka ollakaan, pankkiautomaatille mennessäni, yritti minuun tarttua romanialainen kerjäläinen jonkin paperilappusen kanssa. Otin tylyimmän ilmeeni ja puistautin päätäni hänen ohuella äänellä pyytäessään "pliis". En ihan tarkaan kuullut, että mitä pliis. Nainen ei näyttänyt mitenkään erityisen huonovointiselta tai laihalta.

Vaikka olen vain tavallinen tapakristitty, niin tuo kohtaus pani miettimään. Tätäkö se on? Olisiko oikeaa kristillisyyttä kääntää taskut nurin aina, kun joku tulee jotakin pyytämään? Johtaisiko se onnellisempaan maailmaan vai häikäilemättömään hyväksikäyttöön? Vanhana harmaapartana  kallistun jälkimmäiseen. Esimerkiksi SPR:n kautta organisoitu apu luultavasti menee  tarvitseville. Siitä voi olla kohtuullisen vakuuttunut. Kerjäläisistä ei voi olla varma, onko heillä joku toimeksiantaja, jolle he kiikuttavat saaliinsa ja joka nauraa paskaiset naurut ihmisten sinisilmäisyydelle.

Suomessa alkuasukas harvemmin enää joutuu kerjuulle. Jos itse siihen asemaan joutuisi elämässään, saattaisi sitä ehkä arvioida suhtautumistaan uudelleen. Mene ja tiedä.