Elämme vakavia aikoja Runebergin päivänä 2010. Runebergin patsas seisoo Porvoossa nimikkopuistossaan jalustallaan nilkkojaan myöten lumessa. Onneksi  kuitenkin J.L. Runeberg -laivan kahvio oli päivän kunniaksi auki. Kävin siellä kahvilla ja tortulla sekä kuuntelin elävää musikkia, jota siellä soiteltiin.

Mutta tuo ei ole syy, miksi ajat ovat vakavat. Työurien pitenemisen sijasta urat päättäjien naamassa syvenevät. Vaikuttaa siltä, että asialle ei voi tehdä mitään. Muutoksia ei voi tehdä, koska saavutetut edut on paalutettu. Onko varmaa, ettei kaikki voi jatkua, niin kuin tähän saakka? Asiantuntijat hokevat, että muutoksia tarvitaan. Valtiosihteeri Raimo Sailas sanoi eilen telkkarissa, että työurien pidentämistarve on 4 vuotta. Muuten vitsaukset uhkaavat. Saattaa olla, että loppupeleissä eläkeikä ylenee, verot nousevat, leikkauksia tehdään ja elintaso alenee. Köyhimpiä se eniten rassaa.

Mutta tuohan on pientä verrattuna siihen, että Sauli Niinistö sai puhemiehen vaalissa vain 89 ääntä tullen kuitenkin valituksi. Hän loukkaantui pienestä äänimäärästään sydänjuuriaan myöten ja lupasi jopa erota. Valtiopäivien avajaispuheenvuoronkin hän veti paksulla, värisevällä ja itkunsekaisella äänellä. Lisäksi hän kiitti luottamuksesta vain varapuhemiesten puolesta. Iso mies.

Tietenkään hän ei eronnut puhemiehen tehtävästä. Niinistö on loistava naamioimaan pyrkynsä näennäiseen vaatimattomuuteen. Se vetoaa suureen osaan kansasta. Hän kieltäytyy milloin mistäkin ja toistaiseksi aina on joku ollut pyytämässä, että hän pyörtäisi päätöksensä. Näin on käynyt lähes poikkeuksetta.

Puhemiehenä Niinistö on voinut toimia ilman polittisia paineita ja kerätä kansan silmissä irtopisteitä "huutelemalla rannalta" ohjeita hallitukselle. Hän kyllä mestarillisesti käyttää hyväkseen kansalaisten antipatioita demokraattisesti valittua eduskuntaa kohtaan. Sauli Niinistöön kohdistuva presidenttihypetys on silti tai ehkä sen takia voimissaan.

Sauli Niinistö on keskivertopoliitikko. Mitään poikkeuksellisia poliittisia näyttöjä hänellä ei ole. Valtiovarainministerinä Niinistö jatko siitä, mihin Iiro Viinanen jäi. Viinanen teki ns. likaisen työn. Siksi hänen ylivertaisuudestaan koohottaminen tuntuu oudolta.

Kun Hamas voitti Libanonissa vaalit, syytettiin kansaa väärin äänestämisestä. Sama henki oli kokoomuspuoluella ja Sauli Niinistöllä puhemiesvaalin jälkeen. Se, että edustajat eivät äänestäneet käsikirjoituksen mukaan, oli minusta voitto demokratialle. Kai sitä omaakin arvostelukykyä ja järkeä saa käyttää. Muutenhan valinnat voitaisiin hoitaa ilmoitusasioina. Demokratiassa ei väärää äänestystulosta olekaan. Jonkun pitäisi kertoa se Jyrki Kataiselle ja Sauli Niinistölle.