Yhteystiedot

Reino Kössö
Törmäkatu 3 B 8
06100 PORVOO
reinokosso@gmail.com

Uusimmat kuvat

Kohun inflaatio

Sunnuntai 4.10.2009 - Reiska


Kohut ovat muuttuneet lähiaikoina niin tavallisiksi, että päivä ilman kohua olisi jo kohu-uutinen. Kohujen keskiössä ovat olleet ns. vaalirahasotkut, kuten niitä kohua kuluttaville kansalaisille on markkinoitu. Tässä yhteydessä kohurima tai pitääkö sanoa kasa kohulautoja on vedetty äärimmäisen alas. Vaalitukien kohusummat pienenevät ja otsikoihin alkavat kelvata ilmeisesti kohta satojen tai kymmenien eurojen tuet. Erityisesti, jos kysymyksessä on pääministeri Matti Vanhanen tai keskustapuolue.

Muitten puolueitten tai poliitikkojen kohuvaalirahoja ei pidetä yhtä sitkeästi ja pikkutarkasti esillä. Sen verran uutisointi on kuitenkin paljastanut, että asiallisesti ottaen kaikki suuret puolueet ja kolme hierarkian ylintä poliitikkoa ovat vaalirahojen suhteen samassa liemessä. He ovat pääministeri Vanhanen,  tasavallan presidentti Tarja Halonen sekä eduskunnan puhemies Sauli Niinistö.

Poliittisen toiminnan ja siihen liittyvän kampanjoinnin asteikko on kieltämättä laaja. Ollessani takavuosina yksissä kunnallisvaaleissa ehdokkaana toimin sellaisella budjetilla, että se riitti aurauskeppeihin kiinnitettäviin vaalijulisteisiini. Niissä oli naamani ja keskeinen agendani. Budjetti oli minimaalinen ja äänivyöry sen mukainen eli 7 ääntä. Kukaan ei tarjonnut edes ilmaista pitsaa kampanjan aikana.

Hyvä niin, koska aina on olemassa riski että ihminen päätyy pääministeriksi asti. Silloin ryhdytään kaivelemaan menneitä, vaikka tapahtumahetkellä kukaan ei nille korvaansa lopsauta. Pääministerin kaadossa kelpaa kuitenkin kaikki vähänkin kyseenalainen materiaali, vaikka se olisi vuosikymmenten takaista. Ilmaiset pitsatkin voidaan kaivaa silloin esiin. Tai siis se, mitä niistä on enää jäljellä.  Ja jos kyseinen henkilö ei muista kaikkea yksityiskohtaisesti, voidaan närkästyksen ja moralisoinnin valtava sormi suunnata häneen. Näin on minusta käynyt Matti Vanhasen kohdalla.

Ihminen yleensä epäilee muita samoista vilungeista, kuin mitä itse harrastaa. Myyttiä suomalaisesta rehellisyydestä romuttaa esimerkiksi se, että kotitalousvähennyksessä yritetään usein verottajaa huijata. Lisäksi suomalaiset ovat kovia näpistelemään. Pitääkö poliitikkojen edustaa korkeampaa moraalia, kuin äänestäjät? Ja jos itse on valmis vilunkiin, voiko päättäjiltä vaatia suoraselkäisyyttä? Ja toisinpäin: Oikeuttaako päättäjien todellinen tai oletettu epäluotettavuus myös tavalliset kansalaiset siihen? Eikö jokainen ole lopulta itsestään ja omasta toiminnastaan vastuussa?

Jos tiedonvälitys muuttuu kohunvälitykseksi, voi sillä olla ankeat seuraukset. Maailmankuva voi pahasti vinksahtaa, jos kirjaimellisesti uskoo usein tarkoitushakuiseen kohu-uutisointiin. Juice Leskinen totesi yhdessä biisissään, että "kyllä Jeesuskin diggaa Tuomastaan, epäile vaan". Mitäpä siihen lisäämään. Poliitikkoja voi epäillä, mutta ei mediakaan mitään "Jumalan sanaa" suolla.

Miten ikinä, niin mie juon kohta kahavit, koska ostin kaksi croissantia lokakuisen sunnuntain kunniaksi. Ja sen, että kuitenkin isot linjat ovat kohtuullisesti hanskassa, vaikka se näissä erottamisvouhkaamisissa välillä meinaa unohtua.

 

 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini